keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Raivausvaihe yksi lähenee loppuaan



Raivaus jatkuu yhä vain! Sehän tarkoittaa, että sotkukuvia tuppaa tuutin täydeltä eetteriin. Pahoitteluni, mutta niin se vain on, että tympeä ja pitkäkestoinen ja muutenkin rasittava projekti tuntuu paljon mukavammalta, kun siitä raportoi laajalti.


Raivauksen vaihe 1, turhimmat päältä, alkaa vedellä loppuaan (vai sanoinko niin jo viimeksi). Näpyttelin kaiken jäljelle jääneen järkevän Vähänkäytettyyn ja kasailen loppuja romppeita odotellessa oikein kunnon paketit.


Katsokaa! Ihan vain rippeet jäljellä! Ihan tosi vähän tavaraa jäljellä vaiheesta yksi! (Siis jos niitä Vähänkäytettyyn jo näpyteltyjä ei lasketa. Ja miksipä laskettaisiin!)





Tyhjien muovilaatikoiden ja -korien määrä kasvaa sitä mukaa, kun tavara vähenee. Nekin ovat nyt joutilaat ja joutavat lähteä.





Raivauksen ykkösvaiheen jälkeen päästään tarkempaan syyniin. Yritän jännityksellä muistella, mitä kaikkea turhaa jo laatikoihin pakkasin. Pakatut laatikot nöpöttävät siististi huoneessa, jonne ei päivä paista, ja jota joskus vielä kutsuimme makuuhuoneeksi.





Nyt kun pahimman rojun jäljiltä on saatu taas pikkuisen elintilaa voitettua takaisin, kipaisin ullakolla uuden kierroksen. Näköjään sieltä löytyy vieläkin  raivauksen ensivaiheeseen kuulunutta irtorompetta.


Löysin muuten vuosia kadoksissa olleen vanhan hiomakoneen! Ja kanaverkkoa! En muistanut, että meillä on kanaverkkoa! Hirveän kiva! Sekä korillinen johtoja! Eri kori kuin se kori johtoja, joka viimeksi kasattiin ja piti viedä kaatopaikalle, mutta jota ei tietenkään koskaan vietykään. Tämä nyt löytämäni kori johtoja on valikoitu kokoelma niistä johdoista, jotka rankattiin kaatopaikalle meneviksi.


Laatikollinen valikoituja johtoja! En kestä! Vitsi että vihaan tätä rompetta! Pyöriikö kenenkään muun nurkissa kahta korillista johtoja?





Kyllä täällä jo edistystä silti näkyy, ja jossain vaiheessahan se loppukin häämöttää! Kasailen vaikeista tavaroista omia sälälaatikoitaan myöhempää mietintää varten, ja tavoitteena on, että kun järkevä tavara on käyty läpi, hankkiudun eroon myös vaikeasta sälätavarasta. Vaikeaa sälätavaraa ovat muun muassa keskeneräiset käsityöt, joita ei tee mieli saattaa loppuun ja erilaiset korjausta vaativat asiat.


Pienillä sälälaatikoilla on ollut aikaisemmissa karsinnoissa paha tapa yhdistää voimansa, siirtyä isompiin laatikoihin ja siten muuttua isoiksi sälälaatikoiksi. Mutta nyt pysyn kyllä tarkkana!


8 kommenttia:

  1. On meillä ainakin kaksi laatikollista johtoja ja toisesssa paikkaa korillinen jatkojohtoja. Mutta teistä poiketen me tasan tiedetään missä ne on. Ja mies toivottavasti tietää myös mitä johtoja meillä on..! Minä en niihin puutu niin kauan kuin ovat siististi. :)

    Kaikki keskeneräiset käsityöt siihen tyynyntäytekasaan ja sitten kun juhlat on juhlittu, viet ne roskiin taikka tekstiilikeräykseen.

    Ja hei, raivaat ullakon kunnolla ensin ennen kuin aloitat jo pakattujen laatikoiden kanssa!!!

    Käykö tuolla vähänkäytetyssä kauppa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En edes tiiä mitä johtoja tuolla on! Mikä tarkottaa, että sielä on vain sellasta sälää, jota ei koskaan tarvita. Eikä sillä; hyvä ettei tarvita, koska en tienny, että meillä tuommonenki loota on! Yhtä hyvä kuin jos sitä ei olis ikinä ollu olemassakaan, jos ei löydä silloin kun tarvii.

      Ne kesän juhlien somisteet on sellaiset, että niitä on tarkoitus käyttää seuraavienkin kesien pippaloissa :) Vähän niin kuin vuosittaiset teemajuhlat, jotka on järjestetty monta vuotta, ja nyt sinne kaivataan rekvisiittaa. Hirveät suunnitelmat valmiina, mitään ei vielä tehtynä. Voipi tulla kiire! (Tyynyntäytekasassa on nyt iso jätesäkillinen tyynyntäytettä. En usko, että tarvin niin paljoa.)

      Ullakko näytti tänään sellaiselta melkein siistiltä! Semmoiselta, että pääsee ovelta huoneen toisessa laidassa olevalle vaaterekille ihan näppärästi! Mutta on sielä vielä rojua vaikka kuinka, ja paljon sellaista tosi vaikeasti säilytettävää, niin ku vaikka vaneria ja puuta nikkarointiin.

      Viimeksi kun myin Vähänkäytetyssä, mulla meni aikalailla puolet niistä tavaroista, jotka laitoin. Se hinta laskee automaattisesti (en muista miten, mutta vaikkapa 20 % ensimmäisellä viikolla, seuraavalla viikolla taas 20 %...) Selvästi tavarat meni parhaiten kaupaksi silloin kun ne oli halvimmillaan. Loput meni sitten lahjoituksena Konttiin, eli en todellakaan niitä enää lunastanut takaisin :)

      Jännityksellä odotan, että meneekö ne kirjat nyt siellä! Yhden kirjan postittaminen normaalisti maksais varmaan sen tavallisen postipaketin verran, 8.10 e, eli tavallisia parin euron kirjoja ei ole mitään järkeä yksittäin ruveta itsekseen postittamaan. Mutta ehkä ne menis tuota kautta? Kokeillaan!

      Mulla syyhyäis sormet päästä hakemaan pakatuista tavaroista sellasia mukeja, joille olen jo mielessäni heittäny hyvästit. Mutta ehkä nyt sitten koitan sitä rasittavaa ullakkoa raivata ensin, joskin sielläkin on kohta jäljellä pelkkiä laatikoita, siis niitä, jotka viime kesänä siististi arkistoin.

      Poista
  2. Mukava on viedä ylimääräiset johdot paikalliseen Prismaan, jossa otetaan niitä vastaan. Muistaakseni kokorajoitus on 25 cm x 25 cm. Kauppareissulla menee. Johdot eivät kuulu kaatopaikalle eikä sekajätteeseen vaan SER-keräykseen. Niissä on arvokasta kuparia. Minusta tuntuu, että ekologisilla kierrätys- ja kirpputori-ihmisillä on turhaa tavaraa kaikkein eniten. Pysynkin kirppareilta nykyisin poissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole varmaan tuollaisia johtohässäköitä koskaan elämäni aikana palauttanut minnekään. Johonkin kierrätykseen ne tietenkin pitää viedä, mutta en kyllä tarkistamatta osaa sanoa, minne. Ainakin yksi kuntoutuvien paja on joskus purkanut kaikki elektroniikkasysteemit askarteluihin; en tiedä, huolitaanko sinne johtoja. Siksi nämä johdot onkin jääneet lojumaan ullakolle, kun ei olla viitsitty ottaa selvää, minne ne kuuluu. Tosin kaatopaikallakinhan on kaikenlaisia kierrätyspisteitä; jos ne vie kaatopaikan lajituslootiin, se lienee ihan hyvä.

      Tuo on kyllä varmasti aivan totta; kirppisihmiset on varmaan yleisesti aika kovia hamstraamaan. Ja retroihmiset! Minä tykkään tosi paljon retrosta ilmeestä, mutta en voi sietää sellaista avohyllyn tuhannen kipon riviä, koska se tarkoittaa mieletöntä siivousurakkaa ja tolkutonta pölyn määrää. Jotenkin pitäisi nyt keksiä, miten kotona voisi olla retro ilme mutta kuitenkin vähän tavaraa! Mutta ei sillä tavalla "valkoiset puitteet ja väripilkkuna keltainen tyyny" -tyyliin, vaan semmoiseen kotoisaan tapaan.

      Meillä on tosi paljon tuollaista joutavaa rojua ullakolla, sellaista mistä ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Niin kuin jonkun aiemman asunnon parvekkeen kaiteille ostettu kanaverkko (ettei koira tipu), jota tarvittiin pieni pätkä ja jota jäi yli aika iso rulla. Loppu kanaverkko on sitten kuuliaisesti kulkenut mukana vuositolkulla. Olen tosi laiska laittamaan myyntiin vaikkapa yksiä pieneksi käyneitä suksia tai yhtä ylimääräistä kanaverkkoa: kaaoksen pitää olla totaalinen, ennen kuin ryhdyn toimiin.

      Poista
    2. Ekologisten ihmisten roinaläjät johtuvat yleensä maailmantuskasta. Roinasta on vaikea luopua etenkin jos se pitäisi heittää roskiin. Sitä jotenkin ajattelee, että omassa kaapissa tavaraa pitämällä maailma pelastuu toisin kuin heittämällä tavaran pois.

      Siinä pitäisi vaan muistaa, että peli on menetetty sillä hetkellä, kun tavara alkujaan on valmistettu. Ei siinä vaiheessa kun sen toimittaa asianmukaisesti kierrätettäväksi.

      Poista
    3. Niinhän se kyllä on, ja sitten sitä kertyy sellaista aivan käsittämättömän järjetöntä sälää, josta ei tiedä, mitä pitäisi tehdä. En oikeasti edes kiinny tavaraan sillä tavalla, ettenkö voisi helposti luopua melkein mistä tahansa. Joskus sitä tulee suorastaan iloiseksi, jos joku epämieluisa tavara menee rikki, ja sen saa huoletta heittää pois!

      Jälkimmäinen osuus on aivan totta: peli on tosiaan menetetty hankintavaiheessa. Joistakin sellaisista tavaroista on vaikea luopua, joista on aikanaan maksanut paljon ja joiden arvo on sitten laskenut. Päällimmäisenä esimerkkinä tänä vuonna pukukaappia nikkaroidessa porakonetta varten ostamani lisäosa, joka maksoi peräti 42 euroa (muistin armeliaasti, että vähemmän, mutta tarkistin hinnan myyntiä varten). Sehän ei meidän porakoneeseen sopinut ensinkään, oli väärää mallia, mutta muovipakkauksen olin jo saksinut auki. Ihan järkyttävän viiltävää yrittää miettiä, että luovuttava on, mutta takaisin saa vain rippeet! "Ehkäpä ostan uuden porakoneen" kävi ensimmäisenä mielessä, ettei tarvitsisi kalliista palikasta luopua, mutta juuri tuommoisesta höpöajattelusta yritän nyt päästä yli!

      Poista
  3. Kyllä meiltäkin löytyy ainakin yksi kori vanhoja johtoja ja lisäksi irrallisia johtoja ja jatkojohtoja. Johtokori on ullakolla, irralliset ja jatkojohdot lähempänä...Ullakko onkin semmoinen murheenkryyni, kun sinne voi aina viedä tavaraa, niin sieltä voi löytyä vaikka mitä...vieläkin, vaikka viime kesällä sieltä Roskalava-ryhmässä tavaraa lahjoitin...ja vastaavasti on tullut lisää tilalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, kuulostaa kuule aivan meidän ullakolta! Ja minähän viime kesänä muka rankalla kädellä karsin! Mutta ullakko on hyvä vetämään tavaraa sisäänsä, ja se on niin sokkeloinen ja kummallinen, että sitä on jotenkin vaikea saada järjestykseen.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!