maanantai 23. toukokuuta 2016

Karsintasiivous 8/8: Sälä



Uskomatonta! I did it! Karsintasiivouksen viimeinenkin osio on takana, ja kodin joka ikinen hilu ja nippeli on nyt käyty läpi! Vihdoinkin!


Viimeisenä kategoriana oli sälä, jota aina vaivihkaa ohikulkiessa kertyy joutilaana makaavien korien pohjille. Nakkelin koreihin karsinnan aikana sellaista tavaraa, joka ei oikein sopinut mihinkään kategoriaan ja jota en juuri sillä hetkellä jaksanut viedä omalle paikalleen, niin kuin vaikkapa ruuveja ja muttereita. 


Melkein kaikki muut kategoriat ovat päässeet yllättämään työläydellä ja tavarapaljoudella. Olisin veikannut, että sälääkin on vaikka kuinka paljon, mutta ei sitä jäänytkään kuin kaksi pientä pärekorillista! Korit ovat tietenkin täynnä vihonviimeistä rompetta ja pientä nippeliä, mutta tästä selvittiin yllättävän nopeasti! Ajattelin etukäteen, että tässä vaiheessa kärsivällisyys olisi koetuksella ja nakkelisin viimeiset romppeet säälittä roskiin: oikeasti sälälaatikoissa olikin paljon sellaista, jolle löytyi järkevä, ihan oma paikka toisaalta. Ison kasan kuitteja heitin kuitenkin yhtä arvokkaampaa takuukuittia lukuunottamatta roskiin ylen kylläytyneenä kaiken maailman lippulappusten hilloamiseen.





Lapsella on vielä pieni laatikollinen omaa sälää selvitettävänään. Poika yrittää laiskuuttaan päästä selvittämisen vaivasta sillä, että sanoo vilkaisematta kaiken säläkorissa joutavan roskiin. Tuskin uskoo itsekään pääsevänsä näin helpolla. Kunhan koettaa jäätä kepillä.


Miehen yltä päältä kuurattu vaatekaappi odottelee vielä sisältöään.





Niin ja sitten on vielä tosiaan se olohuone, jonne kaikki poislähtevä on tungettu. Raivasin ikkunalaudalle Elmon mentävän kolon, että koira pääsee tarkkailemaan maailmanmenoa.




Karsinnan jäljiltä roskiin joutavaa tavaraa on melkoinen vuori, ja kirppisrompetta sitäkin enemmän. Tässä karsiessa on useammankin kerran tullut tuskasteltua jo etukäteen sitä, mikä vaiva tavarasta eroon pääsemisessä tulee oikesti olemaan. Oivoivoi, oijoijoijoi.


Mutta ei ole syytä vaipua epätoivoon! Onhan kaikki nurkat jo koluttu, ja onneksi minulla on synnynnäinen lahja olla näkemättä niitä tavarakasoja, joita en halua nähdä!


10 kommenttia:

  1. Aplodeja... Olipahan urakka ja nopeasti selvitit kaiken! Onnea! Ja sen olen myös huomannut, että ylimääräisten tavaroiden kierrättäminen ja/tai myyminen on oma työnsä. Helpompaa olisi kaikki laittaa roskiin...
    MK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Vaikka on tässä kyllä aikaa kulunut!

      Helpompaa olisi tosiaan raahata kaikki roskiin, mutta ei kai nyt semmoista! Vaivannäöstä on kyllä hyötyäkin, kun ison työn jälkeen miettii kaksi kertaa, mitä kotiinsa haluaa kantaa.

      Poista
  2. Huh, kyllä munkin pitäisi ruveta taas laittamaan turhaa pois. Meillä on varmaan pari laatikollista kaikenmaailman lippulappusia, ikivanhoja laskuja, palkkanauhoja ym. Niitä olen välillä silpunnut pois, mutta silti ei tunnu vähentyvän yhtään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rupiapa! Rasittavaa hommaa, mutta lopussa kiitos seisoo :)

      Meillä ei ihan tolkuttomasti ollut sellaisia tärkeitä papereita: käyn niitä aika ajoin läpi ja silppuan roskiin. Kuitteja oli nyt kertynyt vaikka kuinka paljon. Ne on vähän sellaisia, joita ei jaksa alkaa sen kummemmin miettiä ja tulee helposti tungettua johonkin laatikon pohjalle.

      Poista
  3. Ihailtava lopputulos! Mutta mistä ihmeestä sait aikaa tehdä karsinta? Itsestäni tuntuu, ettei sitä ylimäärääistä aikaa vaan ole, varsinkaan nyt kun keksin perustaa taloyhtiön pihalle kukkamaan.... keskeneräisen sellaisen.

    Ja tuo ylimääräisen kaman eteenpäin laitto; miten voikaan olla niin rasittavaa se kuvaaminen, mittominen, kuvien lataus... huoh, oot kyllä ihan tehopakkaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenhan mie jo varmaan pari kuukautta tässä tätä sälää pyörittäny! Joka päivälle joku asia, ja sillä tavalla reippaaseen tahtiin, ettei jää joka asiaa vatvomaan tuntitolkulla :) Ei se tavaran läpikäyminen niiiiin kauhean vaivalloista ehkä olisi (tai toki tavaran eestakainen raijaaminen on vaivalloista ja aikaa vievää), mutta kun yhdistää siihen siivouksen... Mutta yhtenä päivänä jääkaappi, toisena uuni ja sitä rataa. Kestää vielä ikuisuus, että joka ikinen nurkka on siivottu!

      Tavaran eteenpäin laittaminen on todella, todella vaivalloista. Ensimmäisestä karsinnasta odottaa kolme laatikkoa lähettämistä Vähänkäytettyyn. Nyt laittelin ilmoituksia näistä tarkemman karsinnan tavaroista, ja niistäkin on vaivaa vaikka kuinka. Mutta kyllä se ennen pitkää on ohi!

      Poista
  4. Olen lueskellut tätä blogia jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt tajusin katsoa kuvia vähän tarkemmin ja huomasin, että vielä vähän aikaa sitten asuin samassa talossa (itse asiassa rapussakin). Noita ikkunoita ja ikkunalautoja on välillä ikävä (samoin pihaa), mutta ei äänieristystä (itse nukuin pienessä makkarissa ja lapset isossa ja seinänaapurissa teinit huutelivat harvasen yö...), alkuperäiskuntoista kylppäriä, jossa epäilin vahvasti homeongelmaa (ja oli muutenkin epäkäytännöllinen kahden lapsen kanssa) ja turkiskuoriaisia. Harkitsen varmasti silti takaisinmuuttoa muutaman vuoden päästä, kun lapset haluavat omat huoneet, koska vuokraneliöitä on tällä alueella tarjolla vähän.

    Meille ei tullut mitään oireita tuolla asumisesta, mutta asunnossa oli tehty aika mielenkiintoisia remonttiratkaisuja ja esimerkiksi keskimmäisessä rapussa asuvan tuttavan katosta oli alkanut vuotaa vettä -> veden vuoto oli tukittu, mutta mitään kuivausta ei suoritettu jne. Tuli kyllä sellainen kuva, että rakennuksen kunnossapitoon suhtauduttiin todella hällä väliä-meiningillä. Mikä on sääli, koska tuollaisia vanhoja taloja ei enää hirveästi ole. Olet varmaan vastannut tähän joskus aikaisemminkin, mutta miksi näitte noin kovasti vaivaa vuokra-asunnon remontointiin? Asunto näyttää kyllä tosi kauniilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve!

      Missä kerroksessa ja kummalla puolen ulko-ovesta katsoen asuitte? En ole turkiskuoriaisista täällä kuullutkaan. Voisin kysellä muilta asukkailta ja tietenkin lietsoa paniikkia googlettamalla asiaa. Kaikenlaiset ötökät on kyllä tosi inhottavia, kun niitä ei niin vain saa tuhottua.

      Mie kaipaisin omaan ulko-oveen väliovea (ylimmässä kerroksessa hissin äänet kuuluu tolkuttoman lujaa, ja koirat aina räksyttää). Ja alkuperäiskuntonen kylppäri näyttää tosiaan tautiselta. Meillä on yhteensä kaksi seinä- tai lattianaapuria, ja koskaan ei ole kenestäkään ollut mitään haittaa. Alemmista kerroksista äänet ei meille edes kuulu.

      Mekin tosiaan nyt home-epäilyiden aikaan ihan vakavasti haettiin uutta kotia, mutta ei löytynyt yhtä hyvää. Siis tarpeeksi isoa kohtuulliseen hintaan, kohtuulliselta alueelta ja edes säntillisen näköistä. Joko pitäis valita pienet neliöt tai sijainti jostakin Rajakylästä, jos samaa hintaluokkaa hakee. Ja kaikki meidän katsomat asunnot oli jotenkin niiiiin ankeita, tosi masentavia. Monesta näki ihan kuvien perusteella, ettei niille ollut mitään tehtävissä: jos on ruma keittiö 90-luvulta, tulee olemaan ruma keittiö 90-luvulta jatkossakin. Tai toisaalta jos oli juuri tehty remonttia, niiden ratkaisujen kanssa pitäisi sitten elää. Ei onnistu. Yritin kuvitella itseäni samaan asuntoon sinänsä kauniin mutta minua miellyttämättömän perhostapetin kanssa, ja alkoi vain ahdistaa. Ihan vähintään pitää saada edes seiniä voida maalata omanlaisikseen. (Edellisessä asunnossa maalasin seiniä omien mielihalujeni mukaan. Muuttaessa pakkeloin reiät ja maalasin seinät takaisin valkoisiksi.)

      Asuiko B-rapun ihminen ylimmässä kerroksessa? Koska vesi vuoti? Meillä tippasi ullakolla muutaman varastolaatikon päälle katon läpi vettä muistaakseni viime tai toissa talvena. Soitin siitä ja se käytiin korjaamassa, en tiedä miten.

      Me muutettiin silloin reilu kolme vuotta sitten miehen kanssa yhteen, ja vuokra-asunto on sillä tapaa turvallinen vaihtoehto ensimmäiseksi yhteiseksi asumukseksi. Meille on kuitenkin toooosi tärkeää se, minkälainen koti on, eikä voitasi muuttaa mihinkään rötisköön. Tämähän oli aika rötiskö ennen remppaa, mutta tykästyttiin vanhoihin piirteisiin (keittiön kaapit, patterit, listat, ikkunat, ikkunalaudat...) ja ajateltiin, että tästä tulisi pikkurempalla tosi hyvä. Olihan siitä ihan järjettömästi vaivaa, ja tapettikerrosten rapsuttelu oli paaaaaljon vaivalloisempaa kuin olisin ikinä kuvitellut, mutta oli se silti lopulta vaivan väärti. Kyllä kotona pitää viihtyä. Tosin nyt kun hetken aikaa uutta vuokra-asuntoa haettiin, ei enää oltaisi viitsitty ruveta samaan. Mietittiin myös oman ostamista, mutta ei uskallettu ottaa riskiä (katseltiin sellaisia rintamamiestalotyyppisiä taloja, joissa kaikissa haisi kellari ja jotka olisivat vaatineet tolkutonta remontointia).

      Ollaanhan me nyt jo sen reilu kolme vuotta asuttu tässä ja nautiskeltu työn tuloksista. Ehkä omistaja hyötyy siitä, että asukas remppaa, mutta niin ollaan hyödytty mekin; saatiinhan sellainen kuin haluttiin. Eikä pintaremontti mitenkään ikuinen panostus ole: ennen pitkää pitää pintoja taas uusia ajantasalle. Jos me asuttaisiin tässä 20 vuotta (toivottavasti ei), tuo meidän tekemä pintarempppa olisi jo aikansa nähnyt.

      Remppaamisessa erityisesti lattioiden laittaminen paransi asunnon ilmettä tosi paljon: täällä oli alkujaan joka huoneessa erilaiset lattiat, ja se sai koko asunnon näyttämään tosi sekalaiselta.

      Poista
    2. Okei :), minulla on varmaan just se 80-luvun(?) ruma keittiö :D, tosin olen tätäkin asuntoa sisustanut kuin vanhaa. Seinillä on opetustauluja ja suurin osa huonekaluista kirppiksiltä. Toki vanhat tavarat näyttivät kivemmilta vanhassa talossa. Minä näin silloisessa asunnossa turkiskuoriaisen toukkia päivittäin, asuin vikassa rapussa (luullakseni samassa kuin te), mutta toisessa kerroksessa. Ötökät olivat vähän ikäviä, mutta tavallaan niihin tottui. Eivät koskeneet puhtaisiin vaatteisiin jne. Ilmeisesti tuossa toisessa talossa on näin, että ötököitä on vain osassa asuntoja, koska ekassa rapussa asuva tuttuni ei myöskään niitä nähnyt. Toisessa kerrostalossa siinä pihan perällä (saman vuokranantajan) on käsittääkseni kaikissa asunnoissa noita (myös ylimmässä kerroksessa, jossa jälleen asuu tuttuja). Tein asiasta kartoitusta, kun muutin. Olin alussa vähän kauhuissani, mutta niiden kanssa oppi elämään.

      Eniten ongelmia tuotti äänieristys. Siinä pienemmän makkarin seinässä tuntui olevan jotakin vikaa, kun tavallinen puhekin kuului aivan suoraan läpi. Teen kolmivuorotyötä ja aloin olla ihan hermona, kun yö toisensa perään sain valvoa ja kuunnella teinipariskunnan kiistoja. Asukas vaihtui seinän takana vuoden aikana kolmasti. Ja kaikilla heistä tuntui olevan paljon asiaa yöaikaan...En mielellään olisi muuttanut lasten takia, mutta onneksi sain rauhallisen asunnon ihan tästä läheltä.

      Se tuttuni keskirapusta asui ensimmäisessä kerroksessa. Vesi valui ylemmän asunnon keittiöstä, käsittääkseni. Vika korjattiin, hitaasti, mutta tosiaan mitään kuivatuksia ei tehty. Ei edes näön vuoksi maalattu kattoa. Hän muutti sitten pois, kun asunto oli suhteessa aika kallis (kuten pienet asunnot monesti ovat) ja tosiaan tuo meininki omistajan suunnalta oli, mitä oli. Itseäni(kään) ei hirveästi lämmittänyt se tieto, että omasta asunnostani rempattiin kylpyhuone heti seuraavalle asukkaalle. Olisi pitänyt ymmärtää vaatia sitä, kun olin muuttamassa asuntoon. Mutta kuten sanottu, parin vuoden päästä esiteinit haluavat varmaan omat huoneet ja tulen luultavasti harkitsemaan noita neliöitä. Pohjan perusteella oma makkari olisi asunnon toisessa päädyssä ja näin ollen ehkä rauhallisempikin. Niin ja anonyymina kirjoitan siksi, että blogini ei liity sisustamiseen, vaan enemmänkin talousasioihin, minkä takia en halua sinne asuinpaikkatietoja :).

      Poista
    3. Se toinen kerrostalo vaikuttaa minusta rähjäisemmältä. Näistähän on usein vuokrailmoituksia, ja käyn niiden kautta stalkkaamassa muiden asuntojen sisustuksia. Ötökkäongelmat on kyllä pelottavia. Toivottavasti pysyisivät vain niissä asunnoissa joissa jo ovat. Mutta ehkä voisi varuilta seetripuuta (?) ostaa vaatehuoneeseen. Meillä on kyllä jonkin verran villavaatteita, eikä onneksi koskaan ole ollut ötökkäongelmaa. Kop kop seetripuuhun.

      Meillä taitaa pienempää makkaria vasten olla yksiö, jossa asuu hiljainen yksinäinen nuori mies. Tosiaan sieltä kyllä kuuluu puhe, jos puhutaan, mutta usein ei puhuta. Ollaanpa me onnekkaita :) Tuo on kyllä outoa, koska asunnon sisäpuolella kiviseinät blokkaa äänet niin, ettei varmasti kuule, jos joku ihminen toisessa huoneessa huutelee.

      Se on kyllä ihan totta, että pienemmät asunnot on suhteessa tosi paljon kalliimpia. Kaksiosta kolmioon parinkymmenen neliön erotuksella on ehkä vain parisataa euroa kalliimpi. Kalliita on pienet neliöt.

      Olen myös huomannut, että niitä umpirumia kylppäreitä rempataan sitä mukaa kun vanhat asukkaat muuttaa. Meilläkin kylppäri ihan ilman muuta vaatisi täysrempan, mutta en tiedä, miksi siihen ei aleta. Ehkä se vain on tosi vaikeaa rempata sellaista asuntoa, jossa asutaan.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!