lauantai 21. toukokuuta 2016

Karsintasiivous 7/8: Muistot



Toiseksi viimeisessä karsimisen vaiheessa mennään. Nyt oli muistojen vuoro! Suurin osa muistokamppeesta majailee ullakolla erinäisissä nyssäköissä ja vässäköissä. Ullakko alkaa vihdoin olla sen verran tyhjä, että ensimmäistä kertaa pääsi sen kuin vain noukkimaan jäljelle jääneitä tavaroita, jotka loogisesti kuuluivat muisto-kategoriaan (viimeinen kategoriani on epämääräinen sälä).


Unohdin tietenkin kuvasta sisätiloissa säilytettävät valokuva-albumit ja vauvakirjat. Niitä on kaksi pientä pahvilaatikollista, eikä niille tarvitse suorittaa minkäänlaista karsintaa. Osa albumeista on kyllä raihnaisia ja surkeita, ja kuvat olisi järkevä siirtää kunnollisiin kansioihin. Samoin voisi rankata tietokoneelta löytyvät kuvakansiot, mutta se olisi sellainen tuhannen vuoden projekti, että jätän sen tällä kertaa väliin.


Ullakolle jäi vielä äitiyspakkauksellinen lapsen vauvavaatteita, jotka on onneksi jo aikanaan vauva-ajan juuri ohi mentyä karsittu. Päätin silloin, että yksi pahvilaatikollinen vauvatavaraa on hyvä määrä, ja myin loput eteenpäin. Onneksi, onneksi, onneksi vauvasälä on karsittu jo silloin aikanaan: nyt kun lapsi on pian 11-vuotias, olisi todella vaikea heittää pois pieniä potkupukuja, sukkia ja bodeja.


Pääsen siis helpolla! Eikun? Miten tätä muistosälää voi olla niin paljon! Viheliäisimpiä ovat nuo muovipusseihin hätäisesti sullotut romppeet, jotka ullakolla kieriskelevät kuin siat mudassa.




Muistopapereista löytyi paljon sellaista Tuhottava hetkeä ennen kuolemaa -materiaalia, jota parhaan kykyni mukaan yritin karsia jo näin hyvissä ajoin ennakkoon. Aarteita ovat ala- ja yläasteaikaiset kirjeenvaihdot, ongelmajätettä 2000-luvun alun kalenterit. Toisaalta ikivanhat kalenterit ovat mukavia ikkunoita menneeseen aikaan, mutta eihän ihminen voi joka ikistä kalenteria ruveta säästämään. On ihan hauska lukea suvun vanhaa kalenteria 60-luvulta: niiden avulla saa mainion kuvan siitä, mitä millekin lehmälle minäkin päivänä tapahtui. Jätin jäljelle muutamat kalenterit, joissa oli sellaiset kannet, että ne olisi vaikea polttaa (mikä kriteeri). Muut kokevat hävityksen kauhistuksen Weberin mainiossa hiiligrillissä.


Tavaran osalta karsiminen oli jokseenkin helppoa. Pehmoleluja jäi kyllä ihan liikaa, jättimäinen muovilaatikollinen, mutta en niistä jotenkin osannut luopua. Aina oli joku saatu mummolta tai papalta, joku oli oma vanha tai sitten lapsen vanha lemppari. Mutta muutoin leluista oli helppo karsia: muutamat valikoidut vauvalelut lähtevät tutulle vauvalle leikittäviksi. Osa leluista nautti aikanaan niin vähäistä lapsen suosiota, ettei niitä kannata muistoarvon vuoksi säilyttää.




  
Lähikuvan arvoinen on tämä kummastus, kaksi paria kenkiä vuodelta 2004. Yritin kovasti tavoittaa sitä ajatusta, jonka varjolla olen nämä kengät aikanaan säästänyt muistoina. Kukalliset ovat kyllä ylioppilaspuvun kengät, sen yhden kerran käytetyt, mutta ei minulla niitä tule ikävä. Entä nuo lapikkaat? Mikä muisto on vanhat lapikkaat? Aivan surkea muisto: vuonna 2004 minä käytin lapikkaita. En minä sellaista ajatusta halua vaalia.








Melko hyvin muistotavara väheni rivakalla karsinnalla, mutta vähän olen kyllä määrän suhteen pettynyt lopputulokseen. Olisin toivonut, että tavara mahtuu ihan pikkiriikkiseen tilaan! Mutta ei kai siinä: jos laatikot mahtuvat vaivatta varastoon, koetan kestää pettymyksen.


6 kommenttia:

  1. Itse kävin juuri viikolla läpi lasten vanhoja kirjoja ja vihkoja. Vihkoja säästin, mutta vanhat koulukirjat saivat mennä nyt roskiin :)
    Loppu alkaa jo siellä häämöttämään.
    Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poika oli aika armoton omien vanhojen koulujuttujensa suhteen: kaikki joutaa kuulemma roskiin! Säästettiin Aapinen, harjoituskirja ja eskarin kirja. Ja kaikki askartelut ja koulupiirrokset.

      Loppu pian häämöttää, mutta sitten täytyy hankkiutua tavarasta eroon! Huh, mikä urakka! Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  2. Meillä on myös tuo ullakon (tikasportaat) tyhjennys jossain vaiheessa edessä. Ei siellä onneksi paljon ole tavaraa, mutta löytyy sieltä kuitenkin 120cm sänky, pöytä (molemmat osina) ja vähän kaikenlaista sälää... mm. noin 50kpl kertakäyttöisiä kuoharilaseja, joita on käytetty edellisen kerran kihlajaisissa -07...

    No, ehkä jossain vaiheessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikarit viettää siis ensi vuonna kymmenvuotispäiviään! Siinä on selvästi pippaloille aihetta! :)

      Poista
  3. Aahaha siat mudassa :D nää sun postaukset on ihan parhaita! Tsemppiä kovasti loppurutistukseen :) Maria Vantaalta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)) Kovasti on vielä hommaa jäljellä, vaikka tavarat onkin nyt karsittu!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!