perjantai 22. huhtikuuta 2016

Viimeinen tuomio



Viimeinen tuomio talon ongelmien suhteen annettiin tänään, ja se on sisäilmaongelma. Kolmas pintakosteusmittaus näytti samaa kuin toinenkin, ihan kuivaa: ensimmäiset mittaajat olivat ottaneet mitat väärin katon rajan akryylimassasta (pyysin vielä testaamaan, näyttääkö akryylimassasta otettu mittaus yhtä korkeita arvoja kuin ensimmäisellä kerralla, ja kyllä se näytti). Sisäilmaongelma on huomattavasti pienempi ongelma kuin homeongelma, ja toivon, että hormituuletin sekä uudet venttiilit ikkunassa ja ovissa auttaisivat sisäilmaongelmaan. Vaikutusten pitäisi näkyä heti, joten katsotaanpa, kuinka käy.


Pakkailut ja karsinta jatkuvat entiseen tapaan, vaikka yhä vain emmitään jatkon suhteen. Lajittelen tavaroita kasoihin sen mukaan, mikä menee minnekin, ja perustin jopa erillisen roskisnurkkauksen. Fyllinkiosasto (niitä kesällä tarvittavia somistetyynyjä varten) on osoittanut vilunkipelimäisen luonteensa: sinne kun on niin kätevä dumpata kaikki nuhjuiset ja epämieluisat tekstiilit, sellaiset joista ei muuten raaskisi luopua. Eihän tuo muuten haittaisi mitään, ja nuhjuisten vaatteiden ehdottomasti paras loppusijoituspaikka onkin tyynyn täytteenä, mutta kun nyt olisi jo jätesäkillinen täytettä valmiina. Ja olen vasta pääsemässä alkuun.


Kahdesta asiasta olen jo erityisen innostunut: vitriinikaapin karsinnan myötä syntyneestä väljyydestä ja ajatuksesta viimeisistä kaveripippaloista tässä talossa. Saisimmekohan tämän kaaoksen keskellä kodin sille mallille, että kehtaa vielä kutsua kavereita? Siinä on ainakin haastetta!





Työkalujen läpikäyminen tuntui ankealta ajatukselta, joten päätin ryhtyä siihen hetimmiten. Kuviosaha, vanerit ja järjetön määrä puuklapia irvistelevät ullakolla, yksi iso työkalulaatikko on miehen työpaikalla (saa ollakin!) ja varsinaiset työkalut löytyvät kahdesta eri kaapista ihan hujan hajan sikin sokin. Vihaan näitä eriparisia, yksittäisiä meisselikasoja. Ruuvit ja nippelit lojuvat muovipusseissa mikä missäkin, ja niitä varten täytyy ostaa kunnolliset säilytyslootat. Ei sellaisia rasittavia, joiden välipalat heiluvat ja päästävät nippeleitä yhdestä karsinasta toiseen.


Otin tavoitteeksi saada loput maalipurkit ja tökötit jonkinlaiseen säntilliseen tilaan, ja karsin rankalla kädellä maalipurkin loppuja. Ei niitä jaksa raahata mukana.





Ompelukone saattaa sittenkin vielä päästä käyttöön, eli enpä pakkaakaan sitä vielä! Ompelukone ja saumuri matkaavat parhaiten omissa alkuperäisissä laatikoissaan, joissa on styroksit suojana. Kaikki muut pakkauslaatikot sietää heittää menemään, mutta ei koskaan ompelukoneen ja saumurin laatikoita.





Ehkä tännekin vielä joku järjestys saadaan! Pitää vain jaksaa pakertaa laatikko kerrallaan. Olen aivan yllättynyt uudesta karsimisinnosta: tuntuu, että jo pakatuissa laatikoissa olevat tavarat ovat ihan joutavia, enkä jäisi kaipaamaan yhtä ainutta rompetta. Tähän intoon vaikuttaa merkittävästi ajatus siitä, että laatikkopinot joutuu vielä jonakin päivänä otsa hiessä kantamaan muualle.


Meidän uudesta kodista tulee sitten kyllä ihan karsittu ja tyhjä!


2 kommenttia:

  1. Toivottavasti nyt tuuletus toimii.
    Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että toimii! Jotkut vieraat ovat tosiaan jo aikoja sitten valitelleet meillä seisovaa ilmaa, mutta itse en ole siihen kiinnittänyt mitään huomiota. Jännä, miten iso merkitys ilmanvaihdolla voikaan olla.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!