tiistai 26. huhtikuuta 2016

Vanha lipasto käsittelyssä


Sain joululahjaksi uuden epäkeskohiomakoneen, joka on nyt ollut pari kertaa kokeilussa. Kyllä on näppärä vehje kertakaikkiaan, ja peittoaa pari aikaisemmin käyttämääni hiomakonetta sata nolla! Joku ongelma on hiekkapapereiden pysymisessä (tarrapinta kestää paikoillaan vain hetken aikaa, sitten se irtoaa), mutta siitä huolimatta koko lipaston hiomisessa tuhisi nokka vain pari tuntia.





Tarkempi tarkastelu paljasti, että lipastossa olikin enemmän työtä kuin olisin arvannut. Joskus alkuperäisen, risan kannen tilalle on lätkäisty käsittämättömän ruma vaneri, ihan vain nauloilla suoraan vanerin päältä. Se saa lähteä nyt, ja tilalle tulee mäntypuinen liimapuulevy. Ajattelin kiinnittää levyn puutapeilla ja liimalla.





Lipaston reunoilta puu on päässyt halkeamaan. Tarkoitus on jättää ajan patinaa näkyviin, mutta nämä valtavat halkeamat joutaa korjata. Liimaa väliin ja puristuksiin!





Kyllä on yhtä pientä lipastoa paiskattu vioilla ja murheilla! Takavanerikaan ei pysy paikoillaan, kun yksi palkki sisällä on liian pitkä. Sitä täytyy siis lyhentää.

 






Aivan ensimmäisenä irrotin laatikoiden nupit hiomista varten. Muistin myös tällä kertaa tuhannesta aikaisemmasta vahingosta viisastuneena, että laatikon reunoja ja rungon reunoja laatikoiden kohdalta kannattaa hioa sen verran, että laatikko maalattuna mahtuu sujahtamaan paikoilleen. Se on aina niin epämiellyttävä yllätys, kun kaluste muuten olisi valmis, mutta laatikko ei enää mahdukaan paikoilleen.





Irrotin kannen vasta rungon hiomisen jälkeen, ettei lipasto turhaan pääsisi heilumaan ja löystymään. Vanerin irrottaminen oli mieluisa tehtävä. Suorastaan parasta pitkään aikaan, mikä nyt ei oikeastaan ole liikaa sanottu.

 



Hioin pintaa sen verran, mitä tuntui lähtevän. Punertava lakka lähti melkein kokonaan, mutta aikaisempi tumma lakka (vai petsi vai joku muu) on imeytynyt niin syvälle puuhun, ettei se kokonaan lähtenyt.


Kun osat oli hiottu, sain vielä kulman töytäröityä niin, että pala lähti irti. Liimaukseen siis sekin.








Siinä se nyt olisi, uutta pintaa odottamassa! Ensin täytyy liimata rungon halkeamat kasaan, sitten sahailla pöytäkansi ja kiinnittää se. Pakkelia saa varmaan laittaa haljenneeseen, liimattuun nurkkaan ja yhteen vetimen ruuvinkoloon, joka on turhan iso. Sitten pääsee taas varsinaisten, mukavien asioiden pariin! Tästä tulee vielä aika herkku juttu!

4 kommenttia:

  1. Tulee varmasti ihana. Itekkin olen putsaillut puisia huonekaluja muutamia ja se hiontavaihe on pitkävetistä puuhaa. Laitappas kuva siitä hiomakoneestasikin,jos vaikka meikäläisenkin kädessä sellainen pysyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiominen on rasittavaa hommaa. Yhdestä vanhasta peiliovesta poistin paksut maalikerrokset kuumailmapuhaltimella: se oli siihen hommaan superhyvä!

      Tuosta epäkeskohiomakoneesta löytyy kuva tästä postauksesta: http://kirpparikeijunkotona.blogspot.fi/2016/02/millilleen.html

      Se on Hyundai 430w, siihen tulee pyöreät paperit. Aikaisemmin olen kokeillut kahta sellaista hiomakonetta, joissa se hiekkapaperi "tärisee" pintaa vasten; tässä se pyörii. Nuo ensimmäiset ovat olleet ihan surkeita ja tehottomia, mutta epäkeskohiomakone vaikuttaa loistavalta :)

      Poista
  2. Onpahan valmisteluihin kulunut aikaa. Hyvin tehdyt pohjatyöt helpottaa kyllä sitten itse päähommaa. Innolla odotan miten hieno tästä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain valmisteluihin saa aina kulumaan kauheasti aikaa! Tänään aiemmin liimasin ja puristin kaapin toisen kyljen. Nyt on puristuksessa toinen kylki. Toivottavasti liimauksesta tulee pitävä. Noihin kapeisiin rakoihin oli vaikea saada liimaa sisälle. Isommat halkeamat ehkä korjaantuvat helpommin.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!