lauantai 9. huhtikuuta 2016

Turhimmasta alkaen



Olin tänään hetken aikaa muuttoapuna muuttavalle kaverille, ja sain taas kartutettua omaa pahvilaatikkokasaa. Kerättynä on jo 11 laatikkoa, joista yhtään ei ole vielä täytetty. Tavarat täytyy varuilta pyyhkäistä ennen pakkaamista, mikä laskee jo ennestään alhaista motivaatiota yhä vain.


Kasa kerrallaan pakattava tavara alkaa kulkeutua kohti pahvilaatikkoja. Aloittelen turhimmista ja tarpeettomimmista, joten koriste-esineet, kynttilät ja kokkikirjat ovat ensimmäisenä listalla.


Otin vielä viimeiset kuvat keittiön kaapin päällä olevista purkeista ja kirjoista ennen kuin keräsin ne pois. Ajatella, ettei niitä enää koskaan laiteta takaisin samalle paikalle.








Kivi-tuikut olivat kirppisuhan alla jo edellisessä muutossa, mutta en raaskinut niistä silloin luopua. Reilu kolmen vuoden aikana kippoja ei ole käytetty yhtään kertaa, joten kirppisloota kutsuu niitä viimein. Melko höpsöä kuljettaa muutosta toiseen sellaista tavaraa, jota ei edes tarvitse.

 



Kylläpä meillä riittääkin rompetta! Juuri nyt toivoisin, että olisimme skandinaavisen sisustuksen ystäviä.


14 kommenttia:

  1. Sitä rompetta tahtoo kertyä itse kullekin... Tsemppiä pakkaamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tajua, miten se on mahdollista! Onneksi viime kesänä karsin rankalla kädellä. Olisi näemmä saanut karsia entistä rankemmin, mutta täytyy nyt vain olla iloinen, että se rompe ei enää pyöri tässä jaloissa.

      Poista
  2. Tsemppiä pakkailuhommiin. Tavaroiden läpikäyminen on oikeasti rankkaa puuhaa.
    Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! On kyllä rasittavaa hommaa tavaran läpikäyminen ja etenkin pakkaaminen. Tänään kyllä rykäisen ja pakkaan johonkin nurkkaan kasan laatikoita! En siis vieläkään ole edennyt kasojen muodostamista pidemmälle.

      Poista
  3. Ilon kautta: sulla on nyt hyvä hetki miettiä tarkasti jokainen esine. Tuottaako tämä esine sinulle vielä iloa (kuten Kivet eivät), onko tämä oikeasti tarpeellinen ja mitä tapahtuisi, jos joutuisin elämään ilman tätä?

    Normaalissa muutamassa päivässä tapahtuvassa muuttopakkauksessa noita ei ehdi miettiä, vaan jossain vaiheessa tulee pakattua jo roskatkin, kun ei vaan ehdi ja jaksa lajitella tavaraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvä: näin juuri! Tavaran karsiminenkin on sellainen homma, että kun siihen lopulta ryhtyy, syntyy oikein into karsia mahdollisimman paljon! Vaikealta kuitenkin tuntuu karsia kovin vähäiseksi, koska esimerkiksi työkalut vievät tolkuttomasti tilaa.

      Roskatyyppisestä tavarasta on vaikea päästä eroon. Viime kesänä karsin tavaraa rankasti, mutta en saanut aikaiseksi käydä läpi sellaisia roinalaatikoita, joissa on kaikkea sekalaisesti.

      Poista
  4. Ompahan hanurista teidän tilanne. Ainakin Helsingin ja Kotkan Prismoista olen "tilannut" banaanilootia. Olen kysynyt hevi-osaston työntekijältä ja seuraavana päivänä pino odotti lastauslaiturilla :) kivi-lyhdyt möin just pois 5 e/kpl, hyvin teki kauppansa ja itse pääsin ylimääräisestä rojusta veke :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä päin niitä laatikoita yleensä ladotaan johonkin kaupan nurkkaan, josta kuka vain saa käydä hakemassa. Jos keskellä päivää sattuu kysymään, kehoitetaan tulemaan heti aamulla, kun laatikkopinot notkuvat :)

      Oi vitsit, mulla on 13 noita Kivi-lyhtyjä! 13 x 5 e = manimani!

      Poista
  5. Voi ei!! Haluaisin noista ostaa tuon harmaan ja ruskean tuikkukipon, mutta taitaa kirppis olla liian kaukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pöh! Onpa harmi. Kurkkaa, löytyykö Torista lähempää!

      Poista
  6. Onkohan mussa jotain vikaa kun tykkään muutoissa juuri siitä tavaran läpikäymisestä (varsinkin jos on aikaa)? Tulee jollain tavalla sellainen fiilis, että yksi vaihe elämässä siirtyy taakse ja uusi alkaa ja siihen osana kuuluu tavaroiden pakkaaminen ja lajittelu pidettäviin ja ei-pidettäviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se minusta vialta kuulostaa. Tarkkailepa, ettei pääse leviämään muillekin elämän inhoille osa-alueille. Itse olisin jo hieman huolissani.

      Ihan ajatuksen tasolla saatan voida kuvitella, mitä tarkoitat. Aikaisemmin muuttaessa olen kyllä ollut aina tosi iloinen ja innoissani, mutta ehkä nyt vain on eri tilanne: tietää, että jonnekin pitää mennä, mutta ei tiedä että minne. Ja se tavaran määrä, huh heijaa. Auttaisi varmaan, jos voisi edes kuvitella, minne tavarat seuraavan kerran laitetaan. Nyt voi vain ajatella, että tähän laatikkoon ne menevät.

      Poista
  7. Luopuminen on kyllä vaikeaa! :) Ja jos luopuu jostain, nii heti miten tulee se tunne että nyt tarvisin sitä!!! Siksi oon kai hamsteri!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on se kyllä kieltämättä! Minä yritän olla vähemmän hamsteri, mutta vähän huonolla menestyksellä :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!