sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Melkein retkellä (+ asuntopohdintaa)



Blogin kautta on tullut viime aikoina niin paljon kannustavia tsemppiviestejä, että täytyy aivan erikseen kuuluttaa; ei meillä mitään hätää ole! Pieni hiillostus persiin alla, mutta kyllä tämä tästä! Suuret kiitokset myötäelämisestä :)


Uutta asuntoa katsellaan ahkerasti, ja kaikki vaihtoehdot ovat vielä avoinna. Mietitään, löytyisikö oma vai pitäisikö sittenkin vain muuttaa taas vuokralle. Vuokra-asuminen on vähiten riskialtista ja siten kiinnostavaa: asumisen kulut tietää tasan tarkalleen, kun laskee yhteen vuokran, sähkön, veden, netin, autopaikan ja saunavuoron. Mihinkään yllättävään ei tarvitse varautua, ei tarvitse pohtia kuntotarkastuksia tai asunnossa piileviä vaaranpaikkoja. Toisaalta taas vuokra-asunnot ovat usein ankeita, ja niissä on tyytyminen siihen, mitä sattuu saamaan: jos on alkujaan ruma keittiö, keittiö tulee varmuudella olemaan ruma jatkossakin.


Omistusasunnossa taas joutuu pohtimaan kaikkia mahdollisia riskejä, erityisesti jos on järjenvastaisesti kiinnostunut pommialttiista rintamamiestaloista. Uusimpana miinustekijänä jäimme pohtimaan vuokratonttia: kun kaupungin vuokra-aika päättyy, vuokra saattaa posahtaa moninkertaiseksi. Tuossa ihastelemassamme rintamamiestalossa tontin vuokra on juuri nyt joitakin satoja euroja, mutta vuokra-aika on päättymässä muutaman vuoden päästä. Toisessa samalla alueella myynnissä olevassa talossa tonttivuokra onkin jo tuhansia (!) euroja. Kolmannessa, aivan toisella puolella Oulua myynnissä olevassa talossa vuokra on posahtamassa vuokra-ajan päättyessä muutamasta satasesta 1 600 euroon. Ihan järkyttäviä nousuja asiassa, johon ei voi mitenkään itse vaikuttaa. Tokihan sillä on väliä, maksaako tonttivuokraa 400 euroa vai 4 000 euroa vuodessa.


Halpa ja hyväkuntoinen taas ovat asioita, jotka järjestäin sulkevat toisensa laskuista. Jos joku talo on halpa, se saattaa helposti vaatia vaikka 100 000 euron remontin, ja voi yhä senkin jälkeen olla riski. Hyväkuntoiset taas ovat jo valmiiksi sen sata tuhatta euroa kalliimpia ja vaatisivat silti pintaremonttia, koska hyvin harvoin oma maku vastaa jonkun toisen ihmisen makua yksi yhteen. 


Miten ihmiset ikinä uskaltavat ostaa omaa? Täytyykö tietää taloasioista todella, todella paljon, vai pitääkö vain ummistaa silmiään juuri sopivasti?


Elämä jatkuu niin kuin ennenkin. Syödään, kokataan, testaillaan uusia reseptejä. Kokeiltiin eilen tehdä tuulihattuja, jotka menivät niin perustavanlaatuisesti pieleen, että niistä tuli oikeastaan lättänöitä tuulibaskereita. Kermavaahto-suklaatäytekin näytti aivan vanhalta jauhelihalta, enkä viitsinyt lopputuloksesta ottaa edes kuvaa.





Näistä tuli niin karseita, että päätin ottaa onnistuneiden tuulihattujen valmistamisen omalle tavoitelistalleni. Joku päivä vielä päihitän reseptin.





Pasta carbonara ja aurajuustokeitto sen sijaan onnistuivat erinomaisesti; reseptit päätyivät ennestään erittäin lyhyelle arkiruokien listalle.





 Pasta carbonaran resepti löytyy täältä,  aurajuustokeitto täältä.





Loppukevennyskuva lienee oikeastaan paremminkin loppumasennuskuva; olohuone toimii tällä hetkellä makuuhuoneena, romuvarastona, puhtaan pyykin varastona ja pyykinkuivaustilana. 


Kaikessa tässä ankeudessa on jotakin suorastaan romanttista: näin uskomattoman karseaa meillä on - tuulihatutkin menivät mönkään - mutta tässäpä vielä yhdessä porskutetaan!


2 kommenttia:

  1. Asuin edellisessä elämässäni noin 10 vuotta omistusasunnossa omakotitalossa, joka oli rakennettu 1925... siellä ei ollut mitään ihmeellisempiä korjaustarpeita paitsi saattaa keittiö ja muut huoneet ajantasalle... eron jälkeen asuin rintamamiestalossa vuokralla, jossa ei oltu tehty kuin peruskorjaus, mutta parin vuoden asumisen jälkeen en tuon kokemuksen jälkeen päätyisi rintamiestaloa ostamaan... varsinkin kun luin rintamamiestalon korjaus oppaan, huh huh mitä remontteja olis tarvinnut alkaen eristyksistä seiniin ja ala- ja yläpohjaan... nyt olen asunut vuokralla 1928 rakennutussa talossa noin vuoden ja olen yksinhuoltajana miettinyt että helpommalla selviäisi jossain rivarissa, mut tykkään vanhoista taloista, joissa ei ole sähkösaunaa vaan piharivissä puusauna, joten jos jossain välissä päätyisin taas ostamaan talon niin tarkkaan miettisin mihin päätyisi... ja minä löysin oikein helmen asunnoksi... jos kiinnostaa niin voit käydä blokissani Aleksandran Unelma : )

    Olet jo löytänyt asunnon kun muutat, mutta ajattelin vaan kertoa, että olen myös pohtinut vuokra- ja omistusasunnon haittoja ja hyötyjä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rintsikat taitaa tosiaan olla melkoisia remonttipommeja! Ollaan niitä jahkailtu ja mietitty, ja vähän tuntuu, että jos rintamamiestaloon meinaa muuttaa, joutuu sietämään kaikenlaista! Vedet kellarissa on sellainen asia, joka ei tunnu mukavalta ajatukselta, mutta kai se vanhoissa rintsikoissa on hyvinkin yleinen ongelma.

      Monet myynnissä olevat rintsikat näillä suunnilla on joko niin alkuperäiskunnossa, että niihin pitäisi tehdä niin valtavat remontit, ettei jäljelle jää enää mitään vanhaa. Toisaalta on myynnissä sellaisia rintsikoita, joihin on jo tehty kaikki remontit, eikä niissä enää ole jäljellä sitä vanhan tunnelmaa, josta tykättäisiin. Onko sellaista vaihtoehtoa olemassakaan kuin "alkuperäinen" ja "hyväkuntoinen" rintsikka?

      1920-luvun talo (hirsitalo?) kuulostaisi kyllä mahtavalta! Hirsitaloja ei näytä olevan kauheasti liikkeellä; jos sellaisen sattuu saamaan, ei varmaan hevillä päästä irti. Puusauna pihalla kuulostaa mahtavalta! Ja eipähän sitten tarvitse miettiä, onko kylpytiloista tullut kosteusongelmia taloon, jos talossa ei kylpytiloja ole ensinkään :)

      Ei meillä ole vielä seuraavaa asuntoa mielessä, vaikka ollaankin alettu pakkaamaan. Ollaan kyllä katseltu kaikenlaisia vaihtoehtoja, mutta sopivaa ei meinaa löytyä. Odotellaan nyt noiden mittausten tuloksia ja toivotaan, ettei täällä ole hometta vaan pelkkä sisäilmaongelma.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!