maanantai 25. huhtikuuta 2016

Lähtee - jää, lähtee - jää



Jos oikein silmiään siristää ja kuvittelee, voi nähdä pienen pientä edistystä tapahtuneen kodin karsinnassa. Makuuhuone on pakattuja laatikoita täynnä, ja eilen siirsin pojan huoneeseen kirppisromppeen, jota on ihan luvattoman paljon. Nyt on vähän vaikea käydä kodin viimeisiä (!) laatikoita ja kaappeja läpi, kun on kaikki paikat aivan hyrskyn myrskyn.


Helpon, ylimalkaisen karsinnan jälkeen on aika tarttua kinkkisiin tapauksiin. Meillä on paljon sellaisia tavaroita ja kalusteita, jotka olisivat sinänsä ihania, mutta vaatisivat aivan toisenlaisen ympäristön päästäkseen todella kukoistukseen. Niin kuin nyt vaikkapa kirjaston vanha rullakko tai tämä vanha puinen lapio. Ikivanha, puupinnoilta sileäksi hiutunut lapio on kaunis, mutta vaatisi ympärilleen reilusti avaraa tilaa. Onko meillä sitä sille tarjota?





Ensimmäinen asia lähti jo eilen kävelemään! Muutamat karsimisesta tietoiset tutut ovat kyselleet joidenkin tiettyjen kalusteiden perään, ja niin tämäkin jo syksyllä ullakolle raijattu pottulaatikkopöytä pääsi uuteen kotiin. Ullakolla on nyt pottulaatikkopöydän kokoinen kolo, ja muuttoautoon tulee pottulaatikkopöydän verran vähemmän kannettavaa! Ihanaa!





Pyyhin Converse-laatikot pölyistä ja pakkasin ne laatikkoon. Laatikot ovat aivan arvottomia ja varmasti monen mielestä turhaa rojua, mutta meille ne tuovat iloa. Tarkoitus on karsia turhaa ja ylimääräistä niin paljon kuin ikinä raaskin. On hauska ajatella, että Muumi-mukikokoelmasta luopuminen on mietinnässä, mutta Converse-laatikoiden pois heittämistä ei edes harkita.





Askartelulaatikot, neulelangat ja toimistorompe on nyt käyty läpi. Eikä ollut edes kivuliasta! Laatikot olivat kesän jälkeen menneet jonkin verran sotkuun, mutta jo kertaalleen vajaa vuosi sitten siivotut lootat oli helppo ja nopea sutaista taas järjestykseen. Muutama huono kynä lähti roskiin ja askartelulootasta karsin epämieluisat leimasimet kirppiskasaan. Ei paha!
 




Seuraava etappi on toivoton: muutettavien lehtien pyyhintä ja pakkaaminen. Tavalliset naistenlehdet tulevat ja menevät, mutta Historia-lehdet, Retro-lehdet, vanhat sarjakuvat ja käsityölehdet kulkevat aina mukana. Pojan Aku Ankat ovat kovalla kulutuksella, ja ne voi pakata vasta aivan viimeisenä.

 






Kirppiskasa näyttää tällä hetkellä tältä. Huh huh! Uusia, viime kesän raivauksen jälkeen ostettuja tavaroita tässä on vain kourallinen, muutamia hutiostoksia ja muutamia ei-sittenkään -tavaroita. Ullakollahan on tosiaan vielä viime syksyn kirpparilta ylijääneet tavarat. Eikä kaikkia kaappeja saati varastoa ole vielä edes käyty läpi! Hukun näiden romppeiden alle ja vaivun epätoivoon! 


Oikeasti yritän pitää mielessä uuden kodin seesteisen ja mukavan ilmeen: eiköhän se jossain vaiheessa ala tämän tavaramäärän alta paljastua!


12 kommenttia:

  1. Huikea yhdistelmä tuo lamppu ja lapio. Itse vielä miettisin lapion säilytystä, eihän sitä tiedä, miten paljon ilmaa ja avaruutta siellä uudessa kodissa onkin, jos oikein rankasti karsit kamoja. ;) Mukeja on maailma täynnä ja ne voi aina ostaa vaikka uudelleen, jos katumapäälle tulee, mutta tuollaista vanhaa esinettä et toista samanlaista löydä. Näin ainakin itse itselleni joidenkin tarpeettomien tavaroiden säästämistä perustelen, yleensä kyse on juurikin jostain taitavasta käsityöstä tai muuten vain uniikista esineestä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään tuollaisista yhdistelmistä, joissa on uutta ja modernia ja aitoa ja kulunutta. Tuo lapio sopisi minusta hienosti jollekin valkoiselle (vaikka rapatulle) seinälle, mutta se kaipaisi kyllä ilmaa ympärille. Lapio on vielä mietinnässä: ei se varmasti mitenkään rahallisesti arvokas ole, eli senkään puolesta ei ole paineita myydä :) Meille se tuli yhden ullakon raivausoperaatiossa: pelastin sen kaatopaikkakuormalta sulasta säälistä.

      Ihan samaa mieltä mukeista ja vaikkapa Kivi-tuikuista! Jos nyt aivan ylitsepääsemätön ikävä tulee, voisi ostaa uudet kipot vanhojen tilalle. Vaikka en kyllä usko, että tulisi: en koskaan jää haikailemaan menneen tavaran perään.

      Lapio taitaa muuten olla jyvälapio. Voisikohan jonkun museon tai muun kautta saada siitä enemmän tietoa?

      Poista
    2. Huh, ihan pyhäinhäväistyshän kaatopaikalle kuskaaminen tuon tavaran kohdalla olisi ollut! Varmaan museot auttavat, joku maakuntamuseo ehkä? Itse en kyllä tiedä tuollaisista historiallisista/antiikkiesineistä mitään, olisin luullut sitä sellaiseksi lapioksi, jolla joskus muinoin on ruisleipiä otettu pois uunista. Kaunis se joka tapauksessa on. :)

      Poista
    3. Olis kyllä ollut, mutta tosi tosi tosi paljon sitä rompetta kaatopaikalle meni ja menee yhä vain. Ei vain voi kaikkea pelastaa :)

      Tämä ei ole leipälapio, kun tuo lapa on tuommoinen paksu ja kupera. Jyvälapio-hakusanalla löytyy samantyylisiä. En tiiä, miksi tähän on laitettu rautaa tuonne terävään päähän.

      Poista
  2. Hmm, kerkesköhän mun edellinen kommentti lähteä.. :D Niin, jos ei, niiin! Olenko ymmärtänyt oikein että asut Oulussa? Jos, niin kun puhut kirpparista niin oletko viemässä johonkin tietylle kirpputorille vai myytkö netissä? :) terveisin, oululainen joka varmaan löytäisi jotain kivaa tavaroista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ainakaan huomannut toista kommenttia! Jospa se katosi?

      Asun Oulussa, ja ajattelin taas pitää samanlaisen kirpparin kuin viime kesänä. Silloin otin tavaroista kuvia, tein niistä kollaasit ja kaupittelin FB-kirpparin (ja Torin, joskin ensimmäinen oli paljon tehokkaampi) puolella. Valjastin koko olohuoneen kirppisromppeelle, ja sitähän riitti! Moni tietyn tavaran noutaja kurkkasi samalla muitakin tavaroita ja teki sillä tavalla useampia ostoksia :) Kätevää! Minusta tavara meni näin paljon paremmin kaupaksi kuin tavallisessa kirppispöydässä, vaikka tietenkin vaivannäkö on ihan toinen.

      Vinkkailen vielä kirppistelystä, jahka jonakin päivänä saan romppeen kuvattua ja näpyteltyä nettiin! No karsinta ja pakkaaminenkin on vielä kesken, eli tässä nyt kestää.

      Poista
    2. Ok!:) Jään seurailemaan. Kyllähän tuo on työlästä, mutta toisaalta jos joku siinä muutakin löytää niin onha se tavallaan sen työn väärti! Mukavaa karsintaa ja pakkailua, seurailen tässä miten käy asunnon metsästyksen kanssa!

      Poista
    3. On työlästä, mutta vaatii tietynlaisen kaikki kerralla -mielialan! Jos siihen saa itsensä yllytettyä, niin hyvin sujuu. Minusta on kauhean tylsä laittaa myyntiin yhtä tavaraa kerrallaan, vaikkapa yhdet pieneksi käyneet monot tai sukset kun niitä ei tarvi. Ne jää helposti ullakolle muhimaan, kunnes sitä tavaraa on kertynyt niin paljon, että alkaa päässä tykyttää yhtä aikaa ärsytys ja kirppisinnostus :)

      Poista
  3. Toinen oululainen kyselee, että myytkö tuota kasvitaulua pöydän päältä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve! Tuosta kuvasta kaikki muu on menossa myyntiin paitsi alta pilkistävä senkki. Kasvitaulukin tulee siis myyntiin, mutta en ole vielä selvillä sen arvosta.

      Jos ei ole väliksi, onko uusi vai vanha, niin noita Ebba Masalinin kuvia saa myös uustuotantona julisteina Taitoshopilta (http://www.taitoshop.fi/Julkaisut/Ebba_Masalin_opetustaulut).

      Poista
    2. Haluaisitko laittaa mailia kunhan päätät myyntihinnasta?

      Poista
    3. Voit laitaa oman sähköpostiosoitteen; jätän kommentin sitten julkaisematta :)

      Yritän arvioida hinnan sen perusteella, mitä muut myyvät vastaavia. Torissa näyttää tällä hetkellä olevan sama taulu 180 eurolla myynnissä, mutta se on ihan priimakuntoinen toisin kuin omani. Joku toinen taas myy uudesta julisteesta (7.90 e Taitoshopissa) tehtyä taulua 35 eurolla.

      Vinkkaan kyllä täällä blogissakin, jahka saan tavarat kuvattua ja näpyteltyä nettiin :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!