lauantai 30. huhtikuuta 2016

Kotikirppistelyä



Kotikirppistelyn tiimellyksestä päivää! Aloin muutama päivä sitten laitella kirppisilmoituksia nettiin, ja tässä sitä on pyöritty! Kyllähän tällaisesta pöljyydestä täytyy tykätäkin, että viitsii ryhtyä: vaivannäkö on aivan tolkuton!


Tori on osoittautunut todella köpöiseksi kirppispalstaksi; pikkutavara menee Facebookin paikallisella kirpparilla niiiin paljon paremmin kaupaksi. Parasta on laittaa tavarat myyntiin kollaasin muodossa: ihmiset näkevät toistensa kommentit, ja syntyy mielikuva siitä, että nyt on tarjolla jotakin ennenkuulumattoman mahtavaa (ei ole). Torin kautta on tullut muutama viesti; Facebookin kirppisryhmästä kymmeniä ja taas kymmeniä.


(PS. Letturaudat tuntuvat olevan kysyttyä tavaraa. Jos sinulla on joutilas letturauta, nyt on oikea aika myydä. Nimimerkillä Seitsemän jonossa.)





Ihana jälkikäteen katsoa näitä matkan varrelta nappailtuja kuvia. On se tavara jo vähentynyt! Meillä on enää kaksi grilliä!












Ongelmajätepöytä: kirjoja ei osta kukaan.



 
 






Kamera on kyllä ihmisen paras keksintö; sillä voi kuvata välivaiheita aina, kun suorittaa tämänkaltaista toivotonta urakkaa. Sitä kun taaplaa hetki hetkeltä eteenpäin, ei edes huomaa muutosta. Jälkikäteen voi kuvista katsoa, että tuo ja tuokin tavara on nyt pois!


Toiseksi paras keksintö on maalarinteippi. Tämänkaltainen kirppisrulijanssi vaatii ehdotonta organisointikykyä ja järjestelmällisyyttä. Minulla on pettämätön varausjärjestelmä, johon liittyy tyhjä kaappi, maalarinteippi, tussi, ostajan nimi, tavaran hinta ja hakuaika. Järjestelmä ei petä koskaan! Joskus vain.


Noutokasasta täytyy tietysti myös napsia kuvia aina aika ajoin. Parasta on, kun joku oikein isokokoinen, mielellään moniosainen tavara häviää!

 



Nyt kun rupeaa lattiapinta paljastumaan, saa alkaa laittaa loppuja tavaroita setteihin. Tämähän on oikeasti vasta kotikirppiksen vaihe yksi, se jossa karsitaan turhimmat päältä. Seuraavaksi, kun mahtuu taas hengittämään, pääsee käymään loput tavarat ullakolta ja jo pakatuista laatikoista tarkemmin läpi. Vaiheessa kolme, sitten kun ei enää huonekaluja tarvita kirppisromppeen säilytykseen, voi ruveta kuvaamaan kalusteita. 


Yritän kuvitella jäljelle jäävän omaisuuteni siisteihin laatikoihin pakattuna, säntillisenä määränä. Mahtava mielikuva.



14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Heippa!

      Kaikki puiset asiat menivät heti! Ja noista pienistä värikkäistä kynttilänjaloista oli ihan tolkuttomasti kyselijöitä ja varaajia! Menivät siis ensimmäiselle varaajalle.

      Poista
  2. Fb toimii, jos asuu keskeisessä paikassa. Tämmönen laitakaupungin asukki saa kamppeet paremmin kaupaksi muissa kanavissa. Tänne viiti kukaan ajaa autolla hakemaan mitään pientä ja bussilla pääsee joka toinen keskiviikko ja sekin maksaa yli 6e suuntaansa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Toisaalta yksi helsinkiläinen sanoi, ettei heillä kannata FB-kirpparilla myydä, kun se on niin vilkas: ilmoitukset hukkuvat hetkessä ilmoitustulvaan.

      Ehkä Oulu on sitten välimallia syrjäisestä ja oikein vilkkaasta :)

      Poista
  3. Sullahan on varsin toimiva kirppissysteemi siellä. Itsekin olen myynyt parhaiten oman alueen fb-kirpparilla tavaraa.
    Ihanaa vappuviikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä! Nyt tuntuu kirppisvarailut hiljenneen, vaikka tavaraa on vielä vaikka ja kuinka! Voi voi!

      Mukavaa vappua!

      Poista
  4. Kirjoja ei tosiaan kukaan huoli ellei ne oo vanhoja nahkakantisia :D mutta muita hyväkuntoisia voi koittaa lahjoittaa kirjastoon, yleensä kyllä ottavat vastaan ellei oo ihan tusina kirjakerhokirjoista kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kyllä tosiaan huolikaan! Ihan muutama, ehkä viisi, pokkaria meni 50 sentillä (ja pari erikoiskirjaa kovakantisista). Pitää varmaan nähdä enemmän vaivaa, kuvata jokainen kirja yksitellen ja tehdä kollaasi :P

      Ajattelin näpytellä kaikki jäljelle jäävät jutut Vähänkäytettyyn. Pitää kokeilla, josko kirjat menisivät siellä!

      Poista
  5. Siis mikä on letturauta? Puhelimen google ei löytänyt yhtään hakutulosta, siirryin tietokoneelle eikä se tälläkään oikein selvinnyt. Tori.fi ei löytänyt sekään yhtään tulosta... Onko se siis vanhanaikainen valurautalettupannu? Sellanen meinaan mulla olis tuolla käyttämättömänä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitin vohvelirautaa! Sitä semmoista, jossa on nouseva kansi: taikina laitetaan sinne kantten väliin :) Myin sen neljällä eurolla ja jonoa tuli vaikka kuinka!

      Poista
    2. Hyvä tietää, mullakin pyörii nurkissa sellainen. Lapseni täytti 6-v ja tajusin, että hänen aikanaan olen tehnyt sillä kerran vohveleita!

      Poista
    3. Meilläkin sillä on ihan muutaman kerran tehny vohveleita. Siksi sitä säilytettiin yläkaapissa, ja siksi sitä ei koskaan jaksanut nostaa alas, kun ajatteli, että jos nyt tekisikin lättyjä :)

      Poista
  6. Ovatko nuo kivat pyörälliset hyllyt kuormalavoista tehtyjä?tosi hauskat.Tiita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Ne on vanhoja pottulaatikoita, kuuluneet aikanaan kiiminkiläiselle torimyyjälle. Niistä on 60-luvulla myyty perunoita!

      Pottulaatikot on meillä seikkailleet monessa paikassa ja tehtävässä!

      Tässä sohvapöytänä: http://kirpparikeijunkotona.blogspot.fi/2013/11/sohvapoyta-pottulaatikoista.html

      Tässä kirjahyllyinä (myöhemmin alempi hylly sai rullat alleen): http://kirpparikeijunkotona.blogspot.fi/2014/02/raikasta.html

      http://kirpparikeijunkotona.blogspot.fi/2014/02/kotipaiva.html

      Tässä kenkälaatikoina: http://kirpparikeijunkotona.blogspot.fi/2015/10/lasihyllyt-pottulaatikoihin.html

      Tässä maalattuina kenkälaatikoina: http://kirpparikeijunkotona.blogspot.fi/2016/01/varia-eteiseen.html

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!