lauantai 16. huhtikuuta 2016

Kipot ja kupit - heippa hetkeksi! (+ lisää ankeita homekuvia)



Voi miten toivottoman paljon meillä onkaan tavaraa, ja miten toivottoman hidasta on pestä tai tiskata joka ikinen asia. Nyt on meneillään maljakoiden ja tarjoiluastioiden pakkaaminen.  Yksi hylly keittiöstä tyhjänä, aika monta hyllyä jäljellä.





Pikkuisen toki pitää omien tavaroiden eteen nähdäkin vaivaa: maljakot ja tarjoilukulhot ovat lempitavaroitani. Tässä rykelmässä taitaa olla neljä sellaista astiaa, joita en ole vuoden aikana tarvinnut ollenkaan. Muuttavat silti mukana, kun ovat niin mukavia.




Sen jälkeen, kun rupesi kosteusvaurioita ensin epäilemään ja sitä myötä  syynäämään, on alkanut löytyä uutta epäilyttävää jälkeä yksi toisensa perään. Uusin löytö on olohuoneen ulkonurkka (siis ulkoseinät, ei asuntoja kummallakaan puolen). Tämä on näky, johon olen tottunut. Ihan tavallinen, ei mitään kummallista.





Ja alla näky, kun alkaa epäillä hometta ja rupeaa tutkailemaan nurkkia yksi kerrallaan. Katon maali on sieltä täältä läpi asunnon repeillyt tuohon tapaan, oli jo muuttaessa, ja sen olen pannut vanhan maalin piikkiin. Huolestuttavaa tässä ovat nuo seinää pitkin valuvat valumajäljet ja nurkan musta kohta.


Olisiko se katto? Ei pelkästään tämä asunto vaan ulkoseinät? Me siis asumme kerrostalon ylimmässä kerroksessa; yllä on kylmä ullakko. Nämä seinät on maalattu kolme vuotta sitten puhtaanvalkoisella maalilla. Nyt nurkasta näkyy likaisen väriset valumajäljet.


Oikeastaan ihan hyvä, ettei juuri nyt tiedetä, mitä näiden seinien takaa paljastuu. Epätietoisuus on armollista. Siinäkin on jo aivan riittävästi, että löytää näitä jälkiä yksi toisensa perään: sitä voi sitten mukavasti ajatella, että varmaan maali siinä vain rapisee. Ensi perjantaina tullaan tekemään uudet (!) kosteusmittaukset (mitä pelleilyä); homeiden siivous oli varattu tiistaille. Pyysin siirtämään siivoojaa tuonnemmas, että mittamiehet näkevät valumajäljet.


Mietin, pitäisikö ottaa vakuutusyhtiöön jo etukäteen yhteyttä. Vakuutusyhtiötä tuskin kiinnostaa alkaa maksamaan mitään korvauksia, joten ehkäpä se voisi patistaa omistajaa, jos niikseen tulee. Kaupungin terveystarkastaja vaikuttaa aivan kädettömältä, kaivelee nenäänsä, eikä sieltä suunnalta ole tullut mitään järkevää apua tai neuvoa.





Uuden asunnon etsiminen on ollut todella vaikeaa, ja tuntuu, että meillä on niin paljon kriteerejä, ettei niitä vastaavaa asuntoa ole olemassakaan. Ensinnäkin asunnon pitäisi olla sopivan kokoinen (kolmio), ei liian kallis ja sen pitäisi sijaita tarpeeksi lähellä lapsen koulua. Tässä on jo kriteerejä liiaksi asti, ja pelkästään tarpeeksi iso ja ei liian kallis sulkevat toisensa automaattisesti laskuista pois. Ihan haihattelua on se, että asunnon pitäisi olla edes jokseenkin säällinen eikä mikään maailman ankein mörskä; tästä toiveesta olemme jo luopumassa. Näyttäisi siltä, että olemme lisäksi luopumassa kohdasta ei liian kallis. Eli muutamme vuokralle johonkin ankeaan, huippukalliiseen mörskään.


Normaalisti muuttaminen on mukavaa puuhaa, mutta nyt olen kyllä aivan lukossa. Vaikka sitä kovasti vastustankin, seuraava asunto on luultavasti joku pelkkä väliaikainen luukku. 


6 kommenttia:

  1. Voi tsemppiä teille! ❤
    Olen itsekin kuun vaihteessa muuttamassa. Uusi koti on myös kompromissien summa. Ihan kiva, mutta.. aika monta muttaa. Hyvä koti siitä tulee. Sillä asenteella uskon pääsevän pitkälle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kompromisseja täytyy näemmä yhden jos toisenkin tehdä! Surkia juttu, mutta eteenpäin mennään!

      Nyt olisi yksi asunto kiikarissa, ja siinäkin on muutama mutta. Minä uskon siihen asenteeseen juuri nyt, että kunhan vain pois tästä nykyisestä.

      Onnea uuteen kotiin!

      Poista
  2. Voi kauheaa. Tuota hometta tuntuu nyt olevan ihan joka huoneessa.
    Pois sieltä nyt vaan, vaikka sitten sinne väliaikaiseen hörskään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko se hometta vai pelkkä kosteusongelma; haluaisin ne mittaukset tänne, niin voisi tietää.

      Pois me ollaan lähdössä. Väliaikainen hörskä tuntuu karsealta vaihtoehdolta, mutta aivan sama nyt. Ei kyllä yhtään innosta muuttaminen! Se tavaramäärä! Ja jos vielä väliaikaiseen muuttaa ja sitten pitää muuttaa vielä uudestaankin!

      Poista
  3. Muutimme pari vuotta sitten omasta asunnosta väliaikaiseen asuntoon ja siitä seuraavaan omaan jo 4 kk:n kuluttua. Ei ole jääny mieleen, että homma olisi ollut mahdoton, vaikka lapsia (ja tavaraa) oli. Veimme osan tavaroista sukulaisille säilöön. Asuimme niin, että käytössä ja esillä oli vain ne tavarat, joita tarvimme juuri silloin. Asunnon vaatehuone oli täynnä pahvilaatikoita :D Arki sujui ihan hyvin, ehkä asenne vaikutti. Me pärjättiin puolella astiamäärällä, mitä normaalisti on käytössä. Kirjat ja pelit olivat laatikoissa. Käytiin enempi kirjastossa. Kausivaatteet oli säilössä muualla jne.

    -m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, kuulostaa kyllä aika vaivalloiselta! :) Minulla menee pakkausjärjestys niin, että ei-välttämättömät tavarat menee paketteihin ensimmäisenä. Keittiöstä kaikki tarjoilukulhot, viinilasit ja muut hienot astiat; arkiset lautaset, lasit ja mukit jäävät sitten viimeiseksi ja pakataan niin, että ovat ensimmäisenä purettavissa.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!