torstai 21. huhtikuuta 2016

Karsintaa, karsintaa!



Sitkeä työ alkaa tuottaa tulosta: makuuhuone täyttyy laatikoista, keittiö alkaa tyhjentyä. Pari kynttilää ja hyllyjen reunalla keikkuvat klipsivalot luovat mukavaa tunnelmaa, vaikka kuinka olisi koti kaaoksessa.








Karsinta jatkuu vaikeiden tavaroiden kategorialla. Kävin läpi keskeneräisten töiden laatikot, tilkkupussukat ja pilipalilaatikot, jotka viime kesän karsinnassa jätin oman onnensa nojaan niiden mahdottoman luonteen vuoksi.


Kesällä tiedossa olevien kemujen somistuksiin tuli nyt kaksi jättimäistä lootaa askartelumateriaalia. Tilkut ja erilaiset ompelukokeilut kelpaavat loistavasti koristetyynyjen fyllingiksi, eli rahaa säästyy, kun ei tarvitse varta vasten ostaa vanua. Vielä pitäisi keksiä, missä askartelulaatikoita parin kuukauden verran varastoisi.





Epäonnistuneita, keskenjääneitä käsitöitä löytyy vaikka millä mitalla. Tämä pellavamekko on jäänyt kesken inspiraation lopahtaessa, kun alkoi näyttää siltä, ettei mekko olisi yhtään minun tyyliseni. Ja näitä kokeiluja on vaikka kuinka paljon! Turha ajatella, ettäkö joskus vielä kaivaisin leikatut kankaat esille ja ompelisin loppuun. "Se oli se kolme vuotta sitten keskenjäänyt mekko, joka näytti rumalta. Kylläpä kaipaan sitä! Juuri tänään ompelen sen loppuun!" 


Pellava on tietysti turhan arvokasta materiaalia tyynyn täytteeksi, mutta täytyy vain ajatella, että kangas on menetetty siinä vaiheessa, kun se on saksittu paloiksi. Sinne vain, fyllinkilootaan!

 



Alkukeväästä innostuin lähestyvästä pääsiäisestä ja ompelin pupujussikoita. Näistäkään en tykännyt, ja sinne ne jäivät laatikon pohjille puputtamaan.


Pärekoreissa on satunnaista romua. Ihan kuin poliisin löytötavaralaatikoita tutkisi: löysin kolme avainnippua ja kaksi mysteeriavainta! Tämä on juuri sellaista "varmasti tämä nyt on tärkeä ja tarpeellinen" -tavaraa, jolla on tapana kertyä sekalaisten romujen laatikoihin. Monta vuotta lojuneet avaimet, joista kukaan ei tiedä, mihin sopivat. Pois?





Keskeneräisten askartelujen lootat ja sekalaisten rojujen laatikot ovat pahimpia! Ei muuta kuin apinan raivolla eteenpäin: tavarat jaetaan roskiin, kirppiskasaan, oikeille paikoille ja jatkoselvitystä odottaviin rojuihin.





Viime kesän jättimäinen raivausponnistelu ei tunnu enää missään, vaikka oikeasti siitä olikin hirveästi hyötyä. Jos en olisi kesällä raivannut, olisin nyt ihan pulassa! Raivaus jäi kyllä kesken etenkin rojulootien osalta, ja toisaalta olen ollut aika helläkätinen: paljon löytyy sellaista tavaraa, johon en raivauksen jälkeen ole kertaakaan koskenut. Itse asiassa eilen muistin, että keittiössä on kokonainen pieni kaappi, jonka ovea ei ole yhtään kertaa edes avattu kesän jälkeen: kokonainen kaapillinen tarpeetonta tavaraa! 


Tavaramäärän keskellä painitaan yhä vain, ja ihan huuli pyöreänä saa ihmetellä romppeen valtavaa määrää. Onneksi uutta tavaraa ei juurikaan ole kesän jälkeen aivan hirveästi ilmaantunut (jos ei astioita lasketa). Vähemmäksi mennään yksi asia kerrallaan, vaikkei aina siltä näytä!


7 kommenttia:

  1. Hei,

    laitan kommmenttini hieman hassusti tähän uuteen postaukseesi, toivottavasti ei haittaa.

    Lukemani perusteella olen saanut sen käsityksen, että vuokranantajanne on ns. institutionaalinen taho, eikä esim. tavallinen yksityishenkilö. Korjaa ilman muuta, jos olen väärässä.

    Jos vuokranantajanne omistaa useita huoneistoja samassa talossa tai vielä laajemmin useita vuokrataloja, vuokralaisen asema ei ole käytännössä sama kuin yksittäisen vuokranantajan kanssa. Sen tietysti pitäisi olla, mutta näin ei aina ole.

    Pointtini on, että tilanteessa, jossa vuokranantaja on instituutio eli taho, joka hallitsee huomattavaa määrää yksittäisen taloyhtiön osakkeista, sillä on keskimääräistä suurempi valta vaikuttaa siihen

    a. kuka huolehtii talon juoksemista asioista = huoltoyhtiö
    b. kuka taloyhtiötä isännöi = isännöitsijä ja
    c. millä tavalla huoltoyhtiö ja isännöitsijä käytännössä suhtautuvat esim. home-epäilyyn.

    Näin sen vuoksi, että institutionaalinen vuokranantaja voi käytännössä antaa kenkää sellaiselle huoltoyhtiölle tai isännöitsijälle, joka on sen kanssa eri mieltä huomattavaa saneerausta ennakoivasta tutkinnasta/päätöksenteosta. Myös d. kuntatarkastusta tekevä yritys on ko. tahon valitsema.

    Huomion arvoista tässä kuvauksessa on se, että Suomessa huoltoyhtiö ja isännöitsijä ovat aina ikään kuin taloyhtiön alihankkijoita ja siten tarpeen mukaan vaihdettavissa, jos palvelu ei miellytä. Ne eivät saa tai voi tilata mittauksia ilman taloyhtiön lupaa tai muutenkaan vaikuttaa tilanteeseen.

    Kaikissa taloyhtiöissä ylintä päätösvaltaa käyttää aina yhtiökokous. Yhtiökokous päättää taloyhtiön hallituksen esitysten pohjalta kaikki merkittävät taloyhtiön talouteen/hallintaan liittyvät kysymykset ja tässä onkin se ongelma, kun puhutaan tilanteesta ns. vuokralainen vs. institutionaalinen taloyhtiö.

    Vuokralaisella on omat laissa säädetyt oikeutensa, mutta vain osakas eli omistaja voi vaikuttaa yhtiökokouksessa. Kun tähän kokonaisuuteen lisätään institutionaaliseen omistajuuteen liittyvä ongelma, jossa sama taho = hallitus ja yhtiökokous, ei yksittäiselle osakkeenomistajalle saati vuokralaiselle jää juuri vaikutusmahdollisuuksia. Puolueetonta dataa ylipäätään mistään tilanteesta on varmasti vaikea saada.

    Vastapuolen intressinä on yksinkertaisesti raha - ei haluta saneerata, koska se on hyvin kallista, jos ilmankin esim. vuokralaista vaihtamalla selvitään, niin kuin nyt on kertomasi mukaan tehty, eikä myöskään haluta kärsiä vuokratappiota tyhjillään olevasta asunnosta. Tällainen tilanne ei ikävä kyllä motivoi institutionaalista vuokranantajaa suuriin humaaneihin tekoihin - pikemmin päinvastoin.

    Vuokralaisena tekisin niin, että a. hankkisin uuden asunnon. Tämä on varmasti yli puoli voittoa kaikin puolin. Ei tarvitse elää epävarmuudessa, sisäilmaongelmien keskellä tai mitään muutakaan.

    Tämä ei kuitenkaan riitä. Institutionaalinen vastapuoli tai ei, sillä on b. yhtälailla velvollisuus maksaa aiheuttamastaan vahingosta ja haitasta. Yrittäkää saada mittaustulokset itsellenne (jos mahdollista, voi olla vaikeaa), valokuvatkaa kaikki mitä on mahdollista kuvata (blogissa onkin jo hyviä esimerkkejä ja jos teillä on terveydellisiä ongelmia, muistakaa lääkärintodistukset. Kaikki haitta pitää DOKUMENTOIDA huolellisesti.

    Kotivakuutuksessa on usein hyvä suoja pienehköä käräjöintiä silmällä pitäen, jos vuokranantaja ei muuten taivu. Lisäksi esim. Vuokralaiset ry tarjoaa juridista apua. Varmaa on vain se, että mitään ei saa, jos ei vaadi. Itse olen aikanaan esittanyt vaatimuksen korvauksesta irtaimesta omaisuudesta sekä vuokranalennuksesta. Kumpaankaan ei suostuttu - ensimmäisellä kerralla.

    Matka oli pitkä - säästän kaikki yksityiskohdilta - mutta viimeisellä kerralla, kun kysyin samaa asiaa ystävällisesti uudelleen hyvän dokumentaation ja juristin kera, vaatimukseeni suostuttiin mielihyvin - edes käräjäoikeutta tarvittu.

    -Itsekin homekodissa asunut-/Yksi kaikkien puolesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kattavasta viestistä!

      Meillä on nyt tätä asiaa veivattu ja veivattu, ja kolmen kosteusmittauksen jälkeen (joista ensimmäinen oli väärin tehty, katon rajan akryylimassasta mitattu) on päädytty siihen, että ongelma on pelkästään sisäilmassa. Eli täällä ei ole riittävästi tuloilmaa painovoimaiselle ilmanvaihdolle, jolloin se toimii väärin päin: se ei jaksa vetää sisäilmaa ulos vaan pukkaa ulkoilmaa sisälle, jolloin kylppärin kautta kosteus leviää asuntoon ja sitten kondensoituu seinille. Tässä talossa on kiviseinät, jotka eivät ilmeisesti hevillä homehdu, minkä vuoksi omistajataho (instituutio, kuten sanoit) ei rupea ottamaan niitä mikrobinäytteitä. Kysyin vielä näytteitä ottavalta yritykseltä hinnan sisäilmamittauksesta (mitä ikinä se tarkoittaisikaan), ja se olisi ollut 420 euroa. Eli aika tosi paljon. Tyydytään tuohon omistajan vastaukseen mutta ollaan toinen jalka oven raossa: huono sisäilma on oikeasti aika yllättävän iso juttu! Onneksi ei kuitenkaan niin iso kuin home olisi. En todellakaan olisi osannut arvata, että joku venttiili ikkunassa on melko merkityksellinen asia.

      Tänne ollaan asentamassa sen jo asennetun hormituulettimen lisäksi ikkunoihin venttiilejä ja oviin (kylppäri + makkari) jonkinlaiset reiät, että ilma pääsee kulkemaan. Sen vaikutukset pitäisi kuulemma näkyä heti. Odotan tätä mielenkiinnolla.

      Onneksi sulla kävi lopulta hyvin: voin vain kuvitella, minkälaista vänkäystä on ollut! Väsyttää pelkkä ajatteleminenkin!

      Poista
  2. Tsemppiä koitokseen! Itse pidin koko viime syksyn kirppispöytää, tukkimiehen kirjanpito kertoi lopulta yli 1000 esineen kadonneen kodista. Lopettaessani kuvittelin, etten voi enää luopua mistään. Kaksi kuukautta pöydän lopettamisesta vuokrasin uuden. On jälleen aika karsia.

    Helpottaahan se ajan kanssa. Kun ymmärtää ettei enää kaipaa vanhaa materiaa, tajuaa ettei edes muista mitä on kotoaan poistanut. Erityisesti palkitsee, kun ei tarvitse enää siivota. Elämä on kääntynyt järjestelemiseen ja tavaroiden viemiseen omille paikoilleen. Kaikki on selkeää ja helppoa.

    Voin luvata, että vähemmälläkin pärjää. Vaikka se kirpaiseekin :)

    -Pappadiippa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Raivausvaiheessa ollaan vielä!

      1 000 esinettä on aika huikea määrä! Vaude! Mullekin kävi kyllä nyt samalla tavalla: omasta mielestäni karsin kodin viime kesän ja syksyn aikana niin, ettei mistään voi enää luopua. Ja nyt on taas järjettömät kasat kirppisrompetta! Eikä ullakkoa vielä katsottukaan! Ja niissä jo pakatuissakin laatikoissa on sellaista, joka tekee mieli kaivaa pois.

      Odotan, että koti olisi vähemmillä tavaroilla viihtyisämpi ja siivoaminen helpottuisi. Mulla ei oikeastaan ole paljonkaan sellaisia tavaroita, joista luopuminen kirpaisisi tai joista ei raaskisi luopua.

      Poista
  3. Kyllä sitä rompetta kertyy ajansaatossa! Noi "romulaatikot" mistä ei tiedä mitä sieltä löytyy ku käy läpi on kiinnostaisaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kertyy! Ja edellisellä karsintakierroksella olen näemmä ollut tosi helläkätinen!

      Romulaatikoiden läpikäyminen on tosi hidasta: aina sieltä löytyy jotakin jo unohdettua, ja sitten pitää jäädä fiilistelemään. Ottaa kuvia ja lähettää kavereillekin! :) Vähän sama kuin valokuvalaatikoissa: eihän siitä tule yhtään mitään!

      Poista
    2. (En siis koskaan ikinä milloinkaan heittäisi valokuvia pois, mutta nyt kun pakkaa valokuva-albumeita ja muita muistoja, jumittuu selailemaan.)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!