sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Karsintaa ja talonäyttö



Se on kevät ja tavaraähkyn aika nostaa kylkeään. Mahdollinen ja todennäköinen muutto mielessä kuikuilen sinne tänne, mietin mistä voisi luopua ja keräilen luopumisuhan alla olevaa tavaraa kasoihin. Voi ei, mikä vaiva tästäkin taas on. Olisipa iso kasa banaanilaatikoita, pääsisipä pakkaamaan tärkeimmät kasaan ja antaa lopun olla!





Keltainen naulakko ja pupukaappi: jatkoon vai ei? Sopivatko ne tulevaan kotiin vai pitäisikö laittaa kiertoon? Mikähän se tuleva koti nyt on?








Olemme katselleet netistä erilaisia asumisvaihtoehtoja, ja tänään suunnattiin koiralenkki sellaiselle seudulle, jolla oli myynnissä ihana vanha asunto. Kunnon stalkkereiden tapaan kiersimme asunnon pihaa puolihuolimattomasti edestä ja takaa, taas edestä ja takaa. Teimme summittaisen suunnitelman piharempalle, mietimme minne pihagrilli laitettaisiin ja päätimme valtavan ruokapöydän paikan, jonka äärellä olisi hyvä viettää kesäjuhlia. Rohkaisimme mielemme, soitimme talon omistajalle ja sovimme näytöstä. Viiden minuutin päästä pääsimme kurkkaamaan sisälle. 


Tämä oli nyt toinen asuntokatselmus, jossa olemme koskaan käyneet, ja viime kerran hometalosta viisastuneina yritimme nyt virittää aistimme pinkeiksi. Haiseeko mummola, näkyykö kylmän vintin katolla tai seinissä kosteuden jättämiä jälkiä, näkyykö seinissä ei-toivottuja ilmankulun jälkiä. Talohan oli tietysti sellaisenaan aivan ihana, vanha ja tunnelmallinen. Naapurit siellä missä pitääkin, tarpeeksi kaukana, pihalla sopivasti tilaa kuoputtaa. Laminaattien alta löytyisi kuulemma vanhat lautalattiat, seinissä oli yhä pinkopahvit ja katot olivat koskemattomat. Puitteet olivat kohdillaan kaikin puolin, mutta jollakin kuudennella aistilla pitäisi ummikoiden osata tietää, onko talossa vakavia ongelmia.


Nykyinen omistaja oli remontoinut vanhaa taloa niin, että esimerkiksi kellarin betoniseinien peitoksi oli ruuvailtu puiset paneelit, minkä vuoksi kellarista oli minusta vaikea sanoa juuta tai jaata. Missähän kunnossa pinnat ovat jälkikäteen tehtyjen remppojen alla? Juuri edellisessä katsomassamme talossa oma tuttavaeksperttimme tuomitsi betonia vasten rakennetun puuseinän varmaksi homepesäksi; pitäisikö tämä talo jättää laskuista ihan pelkästään paneloitujen kellarin seinien vuoksi? Miehen mielestä kellarissa haisi ummehtunut, minun mielestäni säästäväisyyssyistä yläkerran kylmänä säilytetyssä asuintilassa oli tunkkainen tuoksu. Kylmät vintit ja komerot olivat aivan tuoksuttomia. Kellarissa oli omistajan mukaan ollut jonkinlaista vesiongelmaa niin, että keväisin sulat vedet nousivat kellariin; nyt vastikään rakennettujen salaojien olisi tarkoitus estää tämä ongelma jatkossa. Mutta onko peli jo menetetty, jos vedet ovat jo vuosikausia keväisin päässeet kellarissa rellestämään? Vesi ja kellari ovat pelottava, pelottava yhdistelmä.


Huh huh, kyllä on vaikea maallikon yksin omassa pienessä mielessään ryhtyä pohtimaan asuntoasioita! Vaikka kuinka yrittää katsella taloa järki päässä, sitä kuitenkin repsahtaa ihastelemaan vanhoja komeroita, komeron lukkoja, lattioiden ja kattojen listoja. Mitkä valokatkaisijat! Puuportaat! Lautaseinä! Puinen kuisti ja kellarissa verstas! Vanhat ikkunat! Ikkunoiden salvat! Sitten sitä yrittää kuvitella talon tyhjänä, omat tavarat tilalla ja hahmottaa, miten  hienoa olisikaan, kun laminaatin alla olevat lautalattiat saisi purettua esille. Jättäisikö lattian puunväriseksi vai maalaisiko sen? Valkoista vai harmaata?


Mutta entäpä, jos kävisikin kaikkein pahin mahdollinen: jospa jälkikäteen rempattujen pintojen alta ei paljastuisikaan kaunis ja vanha? Jospa paljastuisikin rehellinen, kuolettava home.


23 kommenttia:

  1. Hei, jos pupukaapista olet luopumassa niin minä ainakin olisin heti halukas lunastamaan sen... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän mielessä! Pupukaapin kohtalo riippuu siitä, mikä on seuraava osoite: jos ankea pieni koppero, pupukaappi joutaa muualle. Jos huikea lukaali, pupukaappi jää! :)

      Poista
  2. Tuo se juuri on niin vaikeaa. Parasta on, jos löytää talon, joka on alkuperäinen. Silloin ei ole pelkoa vääristä korjauksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vaikeaa, ehdottomasti. Se edellinen talo, jota katsottiin, oli melkein alkuperäisessä kunnossa. Oli sinne jotain remppojakin tehty, mutta sellaisia, että nekin olivat jo aikansa eläneet (kylppäri + keittiö 80-luvulla).

      Vaikka se melkein alkuperäinen olikin, niin kyllä siellä selvästi ongelmaa oli. Huono sisäilma ja kastunut kellari, kellarin betonilattian sekaan valettuja puuklapeja (?).

      Poista
  3. Nyt vaan pitää tehdä niin, että mietitte oletteko oikeasti niin kiinnostuneita talosta, että voisitte sinne tarkastajan pyytää. Onko asunnossa tehty jo kuntotarkastus, voisiko se teidän tuttu tulla mukaan asuntoa/taloa katsomaan.
    On tuo hurjaa touhua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä mietitään. Kuntotarkastusta ei ole tehty, ja mietittiin myös sen vaihtoehtoa. Ehkä ensimmäisenä kuitenkin otettaisiin omat ekspertit tuttavapiiristä mukaan, jos nyt siltä näyttäisi, että tämä asunto olisi The Asunto.

      Yritettiin miettiä, mitä meidän ekspertit tästä talosta sanoisivat, ja arveltiin, että nostaisivat esiin samoja ongelmia kuin tuossa ensimmäisenä katsotussa talossakin.

      Itse eniten mietitään kellaria, joka vuosien varrella on päässyt kastumaan. Ja niitä jälkikäteen tehtyjä remontteja. Ja miten ne juuri kaivetut salaojat on tehty.

      Poista
  4. Toi on tosi pelottava ajatus, että menisi innostuksissaan ostamaan talon, mikä onkin sitten homeessa. Mäkään en osaa sanoa juuta tai jaata talojen kunnosta; vain todella huonossa kunnossa olevasta voin sanoa, että ei tätä. Mutta tälläisistä piilossa olevista jutuista ei ole mitään käsitystä... olen kuullut, että paikalle voi tilata homekoiran jos on vakavasti ostoaikeissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei me niin innostuksissa olla, että omin päin mentäisiin taloa ostamaan :) Sen verran vähän löytyy itseluottamusta tässä asiassa.

      Luulen, että homekoira merkkaisi aikoinaan kastuneen kellarin aivan varmasti. Mutta homekoira ei osaa kertoa, onko joku home haitallista vaiko ei; se siis saattaisi tehdä turhan hälytyksen, ja sitten pitäisi kuitenkin tehdä tutkimukset.

      Poista
  5. Jos teiltä löytyy tuttavapiiristä vanhanajan kirvesmies tai rakennusmestari ikäluokassa 70+, ottakaa katsomaan taloa. Tuo ikäryhmä tuntee rintamamiestalojen plussat ja miinukset. Meille aikanaan juuri nuo paapat antoivat parhaat vinkit ja näyttivät kädestä pitäen kellarin ja vintin tuuletukset ja ikkunoiden teippaukset parhaat paikat tulisijoille ym. Toki teetimme myös juukelin kalliit kuntokartoitukset porauksineen päivineen. Parhaimmillaan rintsikat ovat ihan mahtavia taloja asua ja elää! Onnea sen " helmen" etsintään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löytyy, löytyy, tosin ei ihan 70+-ikäistä!

      Kuntotarkastukset on kyllä törkeän kalliita. Mutta kaipa ne maksavat itsensä takaisin!

      Poista
  6. Ekspertin kanssa katsomaan ja kuntokartoitus ennen ostoa, tietysti. Oli kohde mikä tahansa. Lattiaakin voi avata, kerran ne laminaatit katoavat kuitenkin. Kaikissa kunnon kuntotarkastuksissa kurkistellaan rakenteiden sisään. Silmillä ei tosiaankaan näe kaikkea.

    Noin ne vanhat kellarit toimivat, että vettä nousee. Toivottavasti sokkeli myös eristettiin salaojarempan yhteydessä.

    Ehkä sun kannattaisi ihan oikeasti alkaa jo valmistella muuttoa siirtämällä ylimääräistä tavaraa teiltä pois. Ihan vaan homeen tieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu ekspertti on seuraava askel, jos seuraavaan askeleeseen päädytään. Ollaan nyt yritetty miettiä, onko talo sellainen että siihen voisi muuttaa, jos se on kunnossa. Onhan omistusasunto nyt kuitenkin ihan hirveän iso askel, ja ihan hyvin saatetaan vain mennä toisaalle vuokralle. Toisaalta kaikki vuokra-asunnot, joita ollaan netin kautta katsottu, ovat järkyttävän ankeita ja tarpeeksi isot vieläpä hirveän kalliita.

      Tavaroista kysyin jo kaupungin terveystarkastajalta, ja hän vastasi kuvien perusteella, ettei vaikuta siltä, että tarvitsisi ryhtyä erityisiin hävitys- tai puhdistustoimenpiteisiin. Että pehmeille asioille riittää pesu, koville pinnoille pyyhintä.

      Mitään varmaa homeongelmaahan meillä ei ole, pelkkä epäilys. Jos nyt tästä lähdetään, laitan omistajalle viestiä, kerron noista muista netin kautta löytyneistä tätä taloa koskevista homeaiheisista epäilyistä ja kehotan tutkimaan asunnon homeen varalta. Ja laitan sinne homeryhmään meidän osoitteen varoitukseksi tuleville asukkaille.

      Poista
  7. Pelottavalta kuullostaa tuo vesi kellarissa...vaikka en mitään siitä tiedäkkään, mutta näin maalaisjärjellä ajateltuna..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tänään juttelin yhden omakotitaloasujan kanssa, joka kertoi, että heillekin oli vanhaan taloon vedet tulleet kahdesti sisälle. Hurjalta se kyllä kuulostaa.

      Poista
  8. Kurkistus kaappeihin -postauksen jälkeen mietin, että missä kauniit Grapponiat on? Missäpä muualla niiden paikka olisikaan kuin pupukaapissa :) Tämä ei nyt niinkään liittynyt tämän postauksen aiheeseen, mutta tulipa huomioitua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä ne ovat, paraatipaikalla pupukaapissa! Meinasin ensin laittaa keittiön vitriiniin, mutta siellä alkaa olla niin täyttä, että piti saada Grapponiat paremmin esille.

      Ihanan tarkkaavaista havainnointia! :)

      Poista
  9. Muistan nuo tunteet. Ummikkona seuraa unelmiaan, etsii tunnetta yhteenkuuluvuudesta. Silti jossain syvällä sisimmässä ei päästä itseään rakastumaan. Jos on se pienikin mutta... Itse etsin vuoden taloa, vanhaa ja mahdollisimman alkuperäistä. Lähinnä rintamamiestalojen näytöissä kävin. Kellarit oli jokaisessa hirveitä, ummehtuneita. Talo jäi ostamatta, mutta toivon sen oikean vielä joskus tulevan vastaan.

    Ehdottomasti kuntokartoitusta peliin. Suvun omat ekspertit on kullan arvoisia, heihin kannattaa myös luottaa kun itseltä meinaa järjen ääni kadota.

    Onnea talon etsintään ja rohkeutta tavaran karsimiseen.

    -Pappadiippa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan ihan selkeästi alun alkaen päätetty, ettei edes harkita mitään sellaista, jossa olisi massiivisia ongelmia tai johon pitäisi tehdä törkeän iso remontti. Kyllähän me siihen ensimmäiseenkin ihastutiin enemmän kuin oli tarkoitus, mutta päättäväisesti annettiin sitten olla, kerran omien eksperttien tuomio oli niin raju. Se 100 000 euroa remonttirahaa talon hinnan päälle alkaa olla jo melkoisen suolaista.


      Kiitos toivotuksista! Meillä on tuttu pariskunta juuri muuttanut, ja sovittiin, että käyn rohmuamassa heiltä ylijäävät muuttolaatikot! Vähän aikaisessa olen liikkeellä!

      Poista
  10. En jaksanut lukea tarkemmin, onko edellä kirjotettu mitä, mutta.. Jos talo myydään purettavaksi, niin silloin myyjä ei ole missään vastuussa talon kunnosta. Ja kuntotarkastuksesta voisi kysyä, myyjä suostuisi maksamaan puolet. Siitähän on myyjällekin se hyöty, ettei se joudu jälkeen päin vastuuseen niistä ongelmista, jotka tarkastuksessa tulee esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ihan varma tuosta purkukuntoisesta myymisestä: ihan kuin olisin joskus lukenut, ettei purkukuntoisena myyminen siltikään vapauta myyjää vastuusta. Nämä on sellaisia asioita, joista itsellä ei ole mitään tietoa, eli en luottaisi mihinkään ajatukseen tai mielipiteeseen ennen kuin on kunnolla varmistettu asiantuntijalla.

      Tämä meidän katsoma asunto on myynnissä yksityiseltä myyjältä, ja hän on päättänyt talon olevan hyväkuntoinen. Välittäjä olisi varmasti laittanut tyydyttävän.

      Kuntotarkastuksesta voisi keskustella myyjän kanssa sitten, kun omat ekspertit on ensin käyneet katsomassa. Meillä on siis rakennusalan ammattilaisia tuttuina, ja luotetaan heidän näkemykseensä. Niin kuin tuon edellisen talon suhteenkin, joka ihan heidän katselmuksensa perusteella jätettiin sitten pois laskuista. Se talo on muuten yhä myynnissä; varmaan muutkin tietävät, miten valtavaa remonttia vaatii.

      Poista
    2. Täällä vähän aihetta sivuavaa, "myydään siinä kunnossa missä on": http://www.rakentaja.fi/vastauspalvelu/rakennusoikeudelliset_kysymykset/myyjan_vastuu_33929.htm

      "Kauppakirjassa oleva yleinen maininta ”siinä kunnossa kuin se on” ei vapauta myyjää vastuusta. Vastuu poistuisi vain yksilöidyllä vastuunrajoitusehdolla. "

      Poista
    3. Ja vielä: ymmärsin, että tuolla purkukuntoisena myymisellä myyjä ei voi teilata piileviä vikoja ostajan piikkiin. Muutenhan se olisi kovin helppo tapa ostajalle myydä: laittaa vain ilmoitukseen että purkukuntoinen, vaikka hinta olisi mikä, ja sitten siirtyisi Bahama-saarille lipittämään limonaadia.

      Voisin kuvitella, että "yksilöidyt vastuunrajoitusehdot" tarkoittaa sitä, että kauppakirjassa lukee, että "kylpyhuone umpihuomeessa", eikä ostaja sitten voi jälkikäteen valittaa, että kylpyhuone oli homeessa.

      Poista
    4. Voi hyvänen aika, neljäs viesti! Siis "muutenhan se olisi kovin helppo tapa MYYJÄLLE myydä".

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!