sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Kaappi kerrallaan



Vähä kerrallaan edetään tavaran pakkaamisessa ja karsimisessa. Lautapelien jälkeen on kirjojen vuoro karsiutua ja pinoutua. Vähemmän kantamisen toivossa nakkelin kirppiskasaan päällimmäisiä ei-tarvittavia opuksia ja rupesin lastaamaan eteisen puulaatikon päällistä säilytettävillä kirjoilla. No laatikon päällinen täyttyi ja homma jäi puolitiehen, mutta päivä kai se on huomennakin! Ajattelin muuten vihdoin luopua suomi - englanti -suomi -sanakirjasta; viime karsinnan aikana en vielä raaskinut. Tarvitsen kyllä sanakirjaa viikoittain, mutta en koskaan kirjaversiona; netti on syrjäyttänyt paperiversion sata nolla.


Tähän asuntoon heti muuton jälkeen ostettu pieni vitriini tyhjenee nyt ensimmäistä kertaa. Pikkukaappi on minusta hirvittävän nätti, tosin sen kulunut kansi pitäisi jaksaa käsitellä uuteen uskoon.








Musta seinä on ollut makuuhuoneessa hyvä valinta, vaikka toisinaan kaipasinkin pirtsakkuutta vaihtelun vuoksi. Luulen kuitenkin, että tulevan kodin makuuhuonekin saa olla tummasävyinen. 


Uusi, leveämpi sänky on ostoslistalla, mikä tarkoittaa, että vanha ladonovesta tehty sängynpääty ei seuraavaan sänkyyn välttämättä enää sovi. Siirtyisiköhän ladon ovi lapsen sängynpäädyksi, vai keksisikö tuolle kokonaan uuden käyttötarkoituksen?

 

4 kommenttia:

  1. Tunnistan niin itseni tässä "OK-hometta kodissa, mitäs nyt tehdään" -tyyppisessä tilanteessa. Mietin aikanaan pitkään, mitä irtainta voi jäädä ja mikä pitää pistää kiertoon. Luin tutkimuksia ja keskustelupalstoja. Aika varhaisessa vaiheessa kävi ilmi, että käytännössä mitään, mitä ei voi huomattavia aikoja pakastaa, saunottaa tai keittää, ei voi pelastaa, jos haluaa olla varma siitä, että ongelma ei seuraa uuteen kotiin.

    Kipuilin tämän asian kanssa useita viikkoja ennen kuin pystyin myöntämään itselleni, että nyt on todella tiukka paikka ja käytännössä niin, että joudun heittämään 95 prosenttia kaikesta kiinteästä omaisuudestani roskakoriin - ja vieläpä sellaiseen roskakoriin, josta kukaan ei epähuomiossa käy hakemassa tavaraa omaan kotiinsa ja siitä syystä itse sairastu. Homeet ovat evoluution myötä kehittyneet kestämään kaiken mukaan lukien ydinsota. Niiden hävittäminen on lähes mahdotonta.

    Homeitiön elinikä remissiossa voi olla useita kymmeniä vuosia, joillakin lajikkeilla satoja tai jopa tuhansia vuosia. Remissiossa tarkoittaa sitä, että jos uuden kodin elinolosuhteet ovat tarpeeksi kuivat ja ilmanvaihto kunnossa, home ei pääse lisääntymään, se ainoastaan odottaa seuraavaa tilaisuuttaan. Jos olosuhteet kuitenkin muuttuvat homeelle edulliseen suuntaan, mikään ei estä sitä pilaamasta täysin tervettäkin asuntoa tai sairastuttamasta ko. asunnossa eläviä ihmisiä.

    Irtaimelle omaisuudelle voi tietysti tehdä esim. ionisoinnin, jota käytetään paljon esim. virastoissa ja muissa julkisissa tiloissa. Kannattaa kuitenkin laskea, kannattaako se. Uudet sängyt ja muut kannattaa ilman muuta ostaa vasta uuteen kotiin.

    Kurjaa edes kirjoittaa tällaista kommenttia, mutta minkäs teet. Monesti ihmiset eivät edes tajua tilanteen vakavuutta ja raahaavat ongelman mukanaan uuteen kotiin.

    Pirullisia juttuja kaikkinensa, mutta niistäkin voi selvitä ilman muuta!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole hometta todettu, koska sitä ei ole tutkittu: kosteusmittarillahan näkee vain kosteuden. Toivoisin, että omistaja ottaisi ne näytteet, niin saataisiin tietää, mitä täällä on vai onko mitään. Mittausten hinnat lähtevät liikkeelle 80 eurosta tunti (en tiedä montako tuntia tarvitaan), joten itse ei niitä näytteitä tietenkään aleta ottaa.

      95 prosenttia omaisuudesta kuulostaa erittäin, erittäin kirpaisevalta. Saitko vakuutuksesta korvauksia? Ajatella, jos joutuu ostamaan kaiken ihan sukista ja sukkahousuista lähtien: hirveän kallista!

      Homeet on kyllä itse pirulaisia, jos huono tuuri (sädesieni?) sattuu kohdille. Tosin olen ymmärtänyt, ettei se home suinkaan alkaisi uudessa ympäristössä levitä: altistunut saisi tavarasta tietenkin yhä vain oireita, mutta se hometavara pitäisi varmaan istuttaa pehmeälle, kostealle patjalle, että home lähtisi leviämään?

      Laitan vielä tuosta eilisestä kaappilöydöksestä omistajalle kuvat ja pyydän mitä nöyrimmin niitä tutkimuksia. En ole jaksanut sitä vielä tehdä, kun tiedän, mikä vastaus on.

      Poista
  2. Hei, komppaan täällä edellistä kommentoijaa. Olen ihmeissäni saamistani ohjeista, koska ainakin läheiseni ovat joutuneet heittämään pois lähes kaiken omaisuuden. Suurin osahan on vain materiaa, mutta lasten piirustukset muut muistot, joita ei takaisin saa kirpaisivat. Eikä esim. homekouluista saa viedä kotiinsa (edes omia) kirjoja. En halua masentaa enkä olla ilkeä, vaan olen huolissani siitä, että homealtistus jatkuu ja leviää mukaan ottamienne ja kirpparilla myymienne tavaroiden mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me odotellaan vielä tuloksia: ensi viikolla tullaan tekemään uudet kosteusmittaukset (en tiedä miksi uudet kosteusmittaukset eikä suoraan niitä porattavia mikrobinäytteitä, mutta otan tämän nyt niin, että omistaja tulee tässä asiassa vastaan ja ryhtyy toimeen).

      Homeitahan on erilaisia, ja joka paikassa (metsässäkin) on hometta - sädesieni ymmärtääkseni on The Home, joka on vaarallinen ja jonka takia tavaraa täytyy hävittää. Ihan huippuparhaassa tapauksessa meillä olisi vain sisäilmaongelma ja kostuneet seinät (?). Surkeassa tapauksessa jotain muuta. Toivottavasti noista näytteistä ei tarvitse alkaa vääntää ja vängätä. Aika iso osa sellaisesta muistotavarasta meillä on kyllä ullakolla; niistä en kyllä oikeasti raaskisi missään tapauksessa luopua. En osaa ollenkaan ajatellakaan sitä vaihtoehtoa, että kaikki pitäisi hävittää.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!