keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Niisk!



Hiihtolomaviikko ja aivan armoton änkyräflunssa! Miten voikin pelkkä nuha saada olon näin vetämättömäksi!


(Olen pahalla tuulella. Tästä tulee valituspostaus. Kannattaa katsoa pelkät kukkakuvat, jos surkeus ja vellonta eivät kiinnosta.)





Olen täysin kyllästynyt tähän nykyiseen asuntoon ja tekisi niin kovasti mieli pakata omaisuus banaanilaatikoihin ja muuttaa johonkin kivempaan kotiin! Itse asiassa parisen viikkoa sitten kävimmekin katsomassa ihastuttavaa 50-luvun rintamamiestaloa, jonka pintaremontti ehdittiin viikon aikana käydä pienintä piirtoa myöten mielessä läpi. Alkuperäinen lankkulattia jokaisesta huoneesta esille! Viistoon yläkerran kattoon valkoiset paneelit! Pieneen vessaan pystylaudoitus valkoisesta raakalaudasta! Keittiöön alkuperäiset, kunnostetut 50-luvun kaapit!


Yleisen näytön jälkeen kävimme vielä uudemman kerran omien tuttujen rakennusalan eksperttien kanssa yksityisessä näytössä paremman mielipiteen toivossa (jolloin muuten mummolan tuoksu oli aivan eri kuin yleisessä näytössä, jolloin ovet olivat olleet auki). Tuomio oli yksimielinen: talohan oli tietenkin aivan umpihomeessa. Me katselimme vanhoja peiliovia, leveitä listoja, lankkulattioita, tosi kivoja puuportaita ja sormipaneeleita; ekspertit näkivät ongelmarakenteet, kellarissa kauttaaltaan kastuneen betonin ja jäljet seinissä, jotka paljastivat sisäilmaongelman. Ei kait siinä!


Pieni näpäytys sormille ja surkea pettymys, mutta eihän se hometalo tietenkään ole mikään vaihtoehto millään mittarilla.  Tuon talon hylkäämisen jälkeen olen vellomis- ja vakuuttelumielessä selannut netistä läpi kaikki rintamamiestalojen tapporemppa-aiheiset valokuvat. Kun sitä tarpeeksi katselee mätäneviä kattoparruja ja homeisia villoja, alkaa pian (melkein) tuntua, ettei tarvitsekaan tästä muuttaa mihinkään. Vanhoissa asunnoissa on oikeanlaista tunnelmaa, mutta jos vanha asunto täytyy purkaa viimeistä palikkaa myöten päreiksi, olisiko vain järkevämpää rakentaa kokonaan uusi? Tätä mietin, kunnes kuulin, mitä uuden talon rakentaminen maksaa per neliömetri. Sen jälkeen palasin taas haaveilemaan meille paremmin sopivasta hometalosta.


Jonkinlaista iloa olemme repineet torvelon välittäjän kanssa ennen toista näyttöä käydystä puhelusta, jossa välittäjä vakuutti talon olevan "Terve talo, terve talo!". Tämä kuulemma selittyy sillä, että talo on ollut niin pitkään myynnissä ja sitä on käynyt katsomassa niin paljon ihmisiä, että jos siinä hometta olisi, se olisi jo käynyt ilmi. Voi tirsk! Tämä oli ensimmäinen kohtaamiseni kiinteistömyyjän kanssa, ja täytyy sanoa, että en välttämättä omaa henkeäni luottaisi välittäjän varaan. Uskomatonta, että voi suoltaa suustaan aivan mitä sattuu, eikä turhaan tarvitse murehtia, pitävätkö väitteet ollenkaan paikkaansa.


On hirveän ankeaa palata vanhaan kotiin sen jälkeen, kun on mielessään jo ryhtynyt rintamamiestalon emännäksi. Täällä vain saa vanhaa kotia siivota ja puunailla, vaikka kiinnostus on nolla. Nolla!





Tiskarihan hajosi samoihin aikoihin kuin uuteen taloon ihastuttiin. Mikä enne! Sitähän voisi ostaa uudet kodinkoneet sitten uuteen kotiin. Väärin! Uuden kodin ja uusien kodinkoneiden sijasta täytyy palata vanhaan kotiin, ei saa uusia kodinkoneita ja tiskikaapin ritiläkin hajoaa juuri samaan aikaan niin, ettei käsitiskiä voi siihen enää latoa. Se ritilä on ollut siinä montakymmentä vuotta ja toiminut moitteettomasti tuohon hetkeen saakka. Miten se voi ruostua puhki juuri samalla viikolla kuin tiskikone hajoaa ja ritilällä olisi käyttöä?


Tunnelmat ovat siis kovin synkät ja ankeat. Tästä on enää kaksi suuntaa; joko vielä alemmas tai sitten uuteen nousuun! Niistelemisiin!


16 kommenttia:

  1. Voih, tsemppiä! Jospa sd unelmien koti löytyisi pian. Sisäilmaongelmat ovat kyllä melkoinen riesa nykyään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei me oikeasti edes etsitä kotia; tuo oli sellainen silmiin sattunut talo, johon ihastuttiin. Mutta olihan se liian hyvää ollakseen totta: kovin alhaisella hinnalla ja talon kunnolla vaikuttaa olevan selkeä korrelaatio!

      Poista
  2. Voi kurjuus. :( Pakko kyllä sanoa, että tiedän NIIN miltä susta tuntuu. Sain vielä pari vuotta sitten itkupotkuraivareita, kun kaipasin uusiin maisemiin ja toisenlaisiin neliöihin. Nyt tilanne on toinen. Me myimme juuri ihanan rintamamiestalomme ja nyt olemme aloittamassa rakentamista, joten uskallan sanoa, että rohkeasti vain unelmia kohti. Rintamamiestalojen kanssa on toki hyvä olla tarkkana, mutta terveitäkin taloja on tarjolla. Ne vain tuppaavat menemään nopeammin kaupaksi. Rakentamaan lähdimme siitä syystä, että meidän kohdalla pitkästä tavarasta itse rakentaminen oli mahdollista ja kustannukset on näin (toivon mukaan) mahdollista pitää inhimillisissä lukemissa. Älä päästä unelmista irti, vaan tee tilaus universumille. Minä aloin käydä läpi taloa ja pakkailla jo ennen kuin talomme oli edes myynnissä. Vuoden sisällä palaset sitten loksahtivatkin paikoilleen. Tsemppiä ja keväisiä auringonsäteitä sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistähän tuo johtuu, uusiin neliöihin kaipaaminen. Ihan oltiin tässä tyytyväisiä vielä jokin aika sitten. Sitten kun saa päähänsä alkaa haaveilla jostakin rintamamiestalosta tai kreivin linnasta, on vaikea olla enää tyytyväinen vanhaan. Nämä nurkat on niin nähty!

      Oulun seuduilla tuntuu olevan paljon taloja (rintsikoita myös) myynnissä, ja selailen niitä huvin vuoksi. Monet rintamamiestalot on minusta sillä tapaa pilalle remontoitu, ettei ole jätetty mitään vanhaa pintaa esille. Jos katsoo kuvia sisältä, talo voisi aivan hyvin olla vaikka vuodelta 92: harmaaksi maalatut seinät, harmaat laminaatit. Jos se rintamamiestalo ei näytä rintamamiestalolta, en jaksa siitä innostua.

      Auttaiskohan minun universumiprojektia, jos pakkaan jo valmiiksi? :) Ja me ei toden totta ihan oikeasti edes etsitä uutta kotia.

      Poista
  3. Kohti uutta nousua (meinasin kirjoittaa housua)! Se hometalo ei vaan ollut teille, ehkä seuraava, ei niin homeinen, vois ollakin jo se oikea. Tiedän, törkeen ärsyttävää.
    Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusia housuja kohti vain!

      Löysin netistä sellaisen rintamamiestalon remontointia käsittelevän blogin kuin Sairaan kaunis koti. Kyllä pitää todella, todella paljon haluta asua rintamamiestalossa, että suostuu tekemään tuon luokan remontin! Ihan hikeä pukkaa pelkkä lukeminenkin!

      Kiitokset toivotuksista :)

      Poista
  4. Voi ei, johan sinua koetellaan. Tuosta ei ol suunta kuin ylöspäin, paranemisia sinne ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, kyllä eilisen jälkeen mentiin vielä alaspäin. Sniif! On se uskomatonta, miten voimattomaksi joku ihan tavallinen pikku pöpö vetääkin.

      Nyt kohti parempaa! :)

      Poista
  5. Ja hei, eihän nyt vähintään 50 vuotta vanhojen asioiden fani voi asua uudessa talossa. 50 vuotta vanhan tavaran toimitusaika on 50 vuotta.

    Kyllä teille vielä löytyy oma koti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä se 50+ vuotta on alaraja! Mutta hyvä huomio: jos nyt tänä päivänä alkaisimme rakentaa uutta taloa, se olisi jo 50 vuoden päästä 50-vuotias! Itse olisimme silloin 80-vuotiaita, eli suunnitelma on varteenotettava!

      Ei me oikeasti etsitä taloa. Tuo jota käytiin katsomassa oli melko edullinen ja siksi kiinnostava. Mutta olihan siinä nyt sitten syynsä!

      Poista
  6. Nokka kohti uusia rintamamiestaloja! Meillä oli sellainen aikanaan nuorenaparina ja se oli terve. Teimme siihen kaikki mahdolliset uudistukset vanhaa kunnioittaen ja olipa se ihana. Rintamamiestaloissa on tunnelmaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rintamamiestalot on kyllä ihan omanlaisiaan! Isot ongelmat talossa on kyllä pelottavia, ja olisi aivan kauheaa sairastua homeesta talon takia. Sehän olisi sitten loppuelämän riesa.

      Mietin, että jos tuon homeisen talon olisi korjannut kaikella maailman rahalla, olisiko se siltikään ollut turvallinen. Olisiko jotain jäänyt piilemään? Olisiko niitä sormipaneeleita, lankkulattioita ja kaikkea ihanaa edes saanut säästää?

      Poista
  7. Voi surkimus! Mutta ajattele mikä onni, että tuttavapiiristä löytyi ammattilainen...muuten voisitte olla hometalon omistajia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ei ikimaailmassa oltaisi keskenämme tehty päätöstä talosta, kun ei kerran rakennusasioista mitään tajuta. Nythän se näkyi! Me katseltiin aivan vääriä asioita, ja ongelmat jäivät kokonaan huomaamatta (plus oli sellaisia ongelmarakenteita, joista ei edes tiedetty, että ne on ongelmarakenteita).

      Ehkä minun henkilökohtainen lempparein pikku juttu, jonka ekspertit toisella käynnillä huomasivat, oli kellarin betonilattiaan valettu ura. Siis vedelle tarkoitettu kulkureitti, johti nurkasta keskemmälle lattiaa (ei lattiakaivoa huoneessa). Ehkä ensi kerralla osaan katsoa, onko lattiaan valettu kulkureittejä vedelle.

      Poista
  8. On kyllä järkyttävää, että jopa kiinteistövälittäjät myyvät ihan sitä ihteään eli pas..aa. Ja mikä kamalinta, jos satut teettämään kosteuskartoituksen ja siinä todetaan ettei talossa ole vikaa, vaikka tietäisi tasan, että siellä on, niin myyjä voittaa aina jos käräjille mennään, etkä pääse irti talosta enää ikinä, mutta kartoittajafirma on tehnyt vain ja ainostaan rahaa, eikä välitä testiensä oikeellisuudesta tuon taivaallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saahan sitä myydä mitä vain, mutta kyllä ostajan pitäisi tietää, mitä on ostamassa. Onhan sellaisille melkein täyttä purkamista vaativille mörskillekin ottajansa: joku haluaa pelastaa vanhan talon, vaikka se vaatisi kuinka järkyttäviä remontteja. Eikä siinä mitään, jos ostaessa tietää, mihin lähtee. Piilotellut virheet on sitten toinen juttu.

      Vanhat rintsikathan saattavat olla vaikka minkälaisia pommeja. Sellaiset sieviksi rempatut vanhat talot ovat minusta vaikeimpia: mistä tietää, onko remppaaja vain laittanut maalia ja laattaa pintaan, vai onko oikeat ongelmat korjattu. Toisaalta myyjäkään ei välttämättä tiedä, mitä pinnan alta löytyy: sitten vain kannattaisi tehdä kunnon kuntotutkimus. En tiedä, miten tuo asia oikeasti menee, mutta olen myös kuullut, ettei kuntotarkastuksen tekijällä ole oikeasti vastuuta tarkastuksesta. Aika hurjaa!

      Käräjöiminen taloasioissa olisi vihonviimeinen asia. Täyttä arpapeliä, mikä lopputulos on. Rahanmenohan noissa tietysti mietityttää (ei voi purkamatta tietää, kuinka laaja on korjaustarve) ja se, että poistuuko ongelma siltikään, vaikka kuinka korjaisi. Jos homeesta sairastuu, on sitten loppuikänsä sairas. Tämä talo, jota kävimme katsomassa, oli muuten aivan ihana, mutta tietenkään ei oteta sitä riskiä, että talon takia saattaisi sairastua.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!