keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Muutossa mukana: Tästä mööpelistä en ikinä luovu



Pikkutalon elämää -bloggaaja laittoi vireille kivan haasteen: Mikä kaluste on kulkenut mukana pisimpään! Nappaisepa Sinä bloggaaja tästä haastetta itsellesi!


Omalla kohdallani tätä kysymystä ei tarvitse pitkään pohtia. Kauimmin mukanani on kulkenut vanha talonpoikainen kaappi, joka taitaa samalla myös olla iältään vanhin omistamani kaluste. Ostin kaapin huuto.netin kautta ensimmäisenä opiskeluvuotenani vuonna 2007 tai 2008, eli meillä on pian kymmenen vuotta yhteistä taivalta takana.


Suhtaudun tavaraan aika kevyesti: tykästyn uusiin juttuihin helposti, mutta yhtä vaivattomasti päästän vanhoista irti. Aika moni muu kaluste ja esine on ympäriltä vaihtunut, mutta talonpoikainen kaappi kulkee aina vain mukana. Se on minusta niin kaunis ja jykevä. Tässä asunnossa kaappi on vähän nurkkaan ahdettu, ei niin hyvin esillä kuin sietäisi olla. Sille löytyi kuitenkin paikka edellisestä asunnosta, tästä nykyisestä kodista ja aivan varmasti myös sieltä, minne joskus vielä muutamme.








En tiedä kaapin historiasta yhtään mitään ja aivan heittämällä veikkaisin, että se saattaisi olla peräisin 1900-luvun alusta. Meneeköhän pahasti pieleen? Joku edellinen, oikein reipas omistaja on aikanaan kunnostanut tai kunnostuttanut kaapin loistokuntoon. Pinnassa vaikuttaisi maltillisen kiillon perusteella olevan jonkinlainen vaha. 


Jos aivan tarkkaan ja läheltä katsoo, huomaa kulmissa aavistuksen punaisen sävyä. Jossakin elämänsä vaiheessa kaappi on ollut punainen! Huomaatko?


Kaikkina villeinä maalisudinheilumishetkinä olen malttanut mieleni juuri tämän kaapin suhteen. Varmasti se olisi oikein kiva valkoisena, mustana tai ihan missä tahansa neonsävyssä, mutta tähän ei saa koskea. Se on liian arvokas ja ylväs. Tätä kaappia täytyy vaalia tulevaisuutta varten, eikä sitä saa mennä tuhrimaan. Maalihan ei oikeasti ole vain maalia: kun sen poistaa, tulee samalla vahingoittaneeksi alkuperäistä puupintaa.





Kaapin päälle kuuluu tuollainen koukeroinen lautakoriste, jonka saa nostettua irti: minusta  kaappi näyttää sopivan krumeluurilta koukerokoristeen kanssa, ja se onkin aina saanut olla kruununa kaapin päällä. Toisin kuin myöskin kaapin mukana tulleet kolme irrallista pyöreää koristepalikkaa, joita en koskaan ottanut käyttöön. Luulen, että pallukat saattaisivat olla myöhäisempiä lisäyksiä. Ne on pakattu laatikkoon ja kulkevat myöskin mukana, joskin piilossa kaapin uumenissa jonkinlaisen hätäpäivän pelossa.


Tässä asunnossa sain kaapin päällä olevan koukerolaudan halkaistua, kun pukkasin kaappia liian matalan oviaukon läpi uudelle paikalle. Harmitti aivan vietävästi! Yritin korjailla halkeamaa liiman avulla, mutta jälkihän siitä jäi.





Kaappi on ikänsä varrella nähnyt monenlaista elämää, ja siihen on jäänyt muitakin jälkiä kuin omani. Erityisesti alaosissa ja yläkulmissa näkyy pienen pieniä reikiä tupajumin ruokailun jäljiltä. Nykyään ei varmaankaan tupajumeja enää Suomesta löydy, koska ne vaativat tietynlaisen, tarpeeksi kostean ympäristön voidakseen pulleasti.


Öttiäisen jälkiä? Pelottaako? Nämä jäljet olivat vanhoja, eikä niille tarvitse tehdä yhtään mitään.

 



Kaapin saa purettua osiin. Yläkatto ja alaosa ovat yhtenäiset, seinämät irralliset. Erityisen paljon kaapissa minua viehättävät sen tarkkaan nikkaroidut yksityiskohdat: kaapissa ei ole käytetty ollenkaan nauloja tai ruuveja.

 






Muistini mukaan maksoin kaapista aikoinaan 400 euroa. Jokohan sen arvo olisi noussut, vai täytyykö odottaa vielä toiset sata vuotta?

 

4 kommenttia:

  1. Tuo onkin aivan ihana kaappi ja ehdottomasti juuri tuon värisenä.
    Kivaa päivää ☆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Puunväriset asiat ovat vähän sellaisia, että kaipaavat tilaa ympärilleen, etteivät näytä tunkkaisilta. Valkoista vasten puu näyttää minusta kauniilta.

      Poista
  2. Mahtava kaappi! Haiseeko / tuoksuuko tuo sisältä miltään? Monesti vanhojen kalusteiden sielu käryää koimyrkylle tmv.... niin ko meijän romulipasto. Se pistävä katku ei lähde millään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haise miltään: ennen meitä kaappi oli jonkun vanhan ihmisen kerrostaloasunnossa. Noista tupajumeista on varmasti kulunut vaikka ja kuinka aikaa, ja joku toinen on aikanaan hoitanut sen ongelman.

      Minulla on tapana nuuhkia kirppareilta ostetut kalusteet ennen ostamista. Varsinkin joku sohva tai nojatuoli ei saa kyllä haista yhtään, että sen uskaltaa ostaa. Joku vajaa kymmenen vuotta sitten opiskelijana ostin sohvan huuto.netin kautta, ja se haisi inhottavan vahvasti pesuaineelta. Siinä asunnossa oli kissoja, ja veikkaan, että pesuainetta oli suihkittu peittämään epämääräisiä vahinkoja :P

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!