maanantai 28. maaliskuuta 2016

Kokkailua



Blogijumitusta on ollut ilmassa koko kuluvan maaliskuun ajan. Kuvia tulee otettua arkisista asioista samaan malliin kuin ennenkin, mutta kun saa kuvat ladattua blogiin, mielestä katoaa aivan kaikki, eikä yhtäkkiä olekaan enää yhtään mitään sanottavaa. Kun ottaa kuvan perunoista, on vielä oikein kivaa ja mukavaa, mutta kun yrittää jälkikäteen keksiä jotakin sanottavaa niistä perunoista, mielessä pyörii korkeintaan, että "Peruna. Peruna. Peruna."


Yritän olla välittämättä jumituksesta ja latailen silti perunakuviani netin täyteen. Arkiset asiat tuntuvat piirun verran hienommilta, kun niistä napsii kuvia ja fiilistelee tilannetta kuvatessa ja jälkikäteen. Tämä tunne tietysti kertautuu tuhatmäärin silloin, kun tekee jotakin oikeasti järkevää, vaikkapa nikkaroi tai ompelee. Perunakuvaa jälkikäteen katsoessakin voi kuitenkin tuumata, että olipa siinäkin oikein mukava arkihetki, aivan hyvä päivä.


Tänään laittelin ruokaa oikein antaumuksella. Uusi tulppaanikimppu pöytään, pari kynttilää ja monta tuntia touhuilua!








Me bongailemme ruokakaupoista punalappuisia lihoja ja suunnittelemme ruuat tarjousten mukaan. Kuulin sellaista huhua, että Prismassa jonkin tietyn kellon ajan jälkeen illalla saisi laputetuista  ruuista vielä tupla-alennuksen. Tätä ei ole vielä tullut testattua, vaikka mielessä se kyllä on.





Valurautapata on ollut erittäin hyvä ostos. Ajattelin, että sen huoltaminen olisi hirveän vaivalloista, mutta eipähän tuo olekaan.

 




Tänään pataan päätyi porsasta. Maustoin lihan oman pään mukaan intialaisilla mausteilla, annoin hautua uunissa kolme tuntia ja lopuksi kokeilin ensimmäistä kertaa suurustaa kastikkeen jälkikäteen voista ja jauhosta tehdyllä tahnalla. Tässä kastike on vielä raakana ja ilman suurustetta; valmiina se näytti lähinnä hernekeitolta (mutta oli silti hyvää!).





Kaverin luona jokunen viikko tai kuukausi sitten maistoin voilla höystettyä, höyrytettyä parsakaalta, jonka kaverina oli intialaista raita-kastiketta.  Se oli niin hyvää, että sitä täytyi päästä kokeilemaan kotonakin. Ehdin ostaa jo kolme parsakaalta, jotka yksi toisensa perään mätänivät piloille, ennen kuin tänä päivänä lopulta onnisti. Parsakaalta on aivan mahdoton ostaa etukäteen jemmaan; se menee muutamassa päivässä huonoksi.





Raitakastikkeeseen tulee mausteiden ja jugurtin lisäksi kurkkua. Kuorin kurkusta sisälmykset, ettei kastike vettyisi liiaksi. Tämänkaltaisesta hyvän ruuan pois heittämisestä tulee aina hirveän syyllinen olo, mutta onneksi meillä on koirat sitä varten. Koirien tehtäväksi jää ylimääräisten kurkunjämien syöminen.








Arkinen ruuan laittaminen on tukahduttavaa touhua, mutta kun rupeaa kokkailemaan ajatuksella ja kokeilee joskus jotakin uutta, kokkaaminen on toisinaan jopa aivan mukavaa! Mietin tänään, että jos listaisin kaikki joskus tekemäni ruuat ylös, lista jäisi lyhyeksi: samoja iänikuisia ruokia tulee pyöriteltyä jatkuvasti.


Miten on teidän keittiön laita? Innostutko uusista ohjeista? Viitsitkö aivan varta vasten ruveta uusia reseptejä etsimään?


2 kommenttia:

  1. Mä käytän koko kurkun tsatziki-kastikkeeseen, mutta puristelen sitä mössöä siivilässä kuivemmaksi. Ei mee sisukset hukkaan kun meillä ei olisi koiriakaan niitä lohnimassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat on näppäriä pieniä jätemyllyjä! :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!