keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Vastustaa



Ovien tekeminen onkin näemmä jokseenkin... hmmm... vaikeampaa kuin etukäteen arvelin. Pistosaha on kyllä aivan väärä väline suorien linjojen sahailuun. Kaapin tarvikkeisiin on kulunut niin törkeän paljon rahaa, että olisi kyllä kannattanut jo alkuunsa ostaa joku suoraa linjaa tekevä sahausvehje.


Ensimmäinen ovi sujahti paikoilleen ongelmitta, mutta olin kovin tyytymätön sen heittoihin. Kunnes tein toisen oven, joka onnistui vieläkin huonommin, jolloin ensimmäinen ovi alkoikin jo näyttää ihan hyvältä.


Nyt vastustaa niin kovasti, että olen päättänyt laskea rimaa. Jos se menee kiinni ja sen jälkeen avautuu, se on ovi. Kaikki muu on turhaa hifistelyä.




Tämä on ovi.




Tämä ei ole ovi. Määritelmäni mukaan se kyllä olisi ollut ovi, mutta reunaan jäi niin paljon tyhjää, että päätin siistiä jälkeä tekemällä listoituksen uudelleen.


Ei tarvitse enää miettiä, onko liimakiinnitys tarpeeksi vahva rimoille. Kyllä se on, kyllä se on. Suu pyöreänä ihmettelin, kun rima ei lähtenytkään pikku napautuksen jälkeen irti. Ihmeellinen aine tuo liima.





Kun yhden oven kanssa meni tyrimään, pääsi vaneri tietysti loppumaan. Järki sanoo, että tämä ei tule onnistumaan, mutta pakkohan se on kantapään kautta kokeilla. Tuleepahan sitten taas uudestaan paha mieli taas eri aiheesta.
 

Koska vaneria ei enää ollut kokonaisen oven tarpeiksi, turvauduin taas kikka Ö:hön ja liimasin kaksi vaneripätkää yhteen (takana on vanerisuiro tukena). Kun olivat jotakuinkin paikoillaan, jätin levyn vielä lappeelleen painon alle. 


Vanerihan on aina vähän vänkyrää. Nämä palat on kiinnitetty eri päin, koska juuri tässä asennossa ne naksahtivat kohdilleen ja vänkäävät yhdessä samaan suuntaan. Jos nyt pakkelilla ja maalilla saankin tästä kohtalaisen levyn, veikkaan, että vaneri alkaa ajan myötä pitää sellaista elämää, että levyt lähtevät kupruilemaan kuka minnekin suuntaan.


Tuo ylempi vaneri on muuten paljon kauniimpaa kuin alempi.

 



Jos ovet eivät onnistu, yksi vaihtoehto olisi käydä sahauttamassa suorat vanerit liikkeessä. Toinen vaihtoehto olisi tyytyä liimapuulevyyn, joka on suorempaa ja helpompaa käsitellä. Ensimmäisessä vaihtoehdossa kuluisi paljon rahaa, toisessa kaapin ilme muuttuisi aivan vääränlaiseksi (ja lisäksi kuluisi paljon rahaa).


Vänkään nyt viimeiseen asti näiden olemassa olevien levyjen kanssa, lasken rimaa ja koetan saada jotakin valmiiksi! Nyt luotan maalin, pakkelin ja viimeistelevän mukiloinnin voimaan.


Kuppi kahvia ja pieni tauko näyttää toimineen! Ei kai tässä hätä eikä mikään! Etiäpäin!
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukava, kun jätit jälkesi!