keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Sitruunapuun alla




Kyllästyin kesällä katselemaan sekalaista ruukkukasviarmeijaani, ja kiikutin kaikki kukat yhdelle ainoalle ikkunalaudalle. Yhteen paikkaan kasattuna kukat oli helpompi sulkea omassa mielessään "tätä kasaa ei ole olemassa" -lokeroon.


Elävää kasvia ei sovi noin vain heittää menemään, ja huonona puutarhurina sitä saa sitten katsella kituuttavia, riutuneita kasveja. Toiset kasvit taas tykkäävät kasvaa oikein isoiksi, ja sitten niistä tulee hirvittäviä rytömaita.


Siivouspäivä sujuu mukavammin, kun illan päätteeksi tekee jonkin muutoksen kotiin. Yleensä tämä muutos on uusi kimppu leikkokukkia. Tällä kertaa rupesin siirtelemään yhteen paikaan sullottuja kasveja sinne tänne.


Kasvit, joihin ehdin jo kyllästyä, näyttävätkin yllättävän kivoilta yksittäin! Sitruunapuu joutui nyt pimeämmälle ikkunalle, mutta kylläpä se näyttää raikkaalta keittiössä. Sitruunapuu on muistaakseni vuosi sitten ostettu, ja siinä on ollut koko ajan sitruunoita. Talvea vasten se rupesi tekemään uutta kukkaa, mutta ne nuupahtivat talven pimeillä yksi kerrallaan pois.






Yksi ruukku meni lapsen huoneeseen ja makuuhuoneeseen jäi kolme pikku kasvia. Olohuoneen rappioikkunakin näyttää taas siistiltä ja ilmavalta, kun siitä on karsittu liika tungos. Tämä anopinhammas on varmaankin kymmenen vuotta sitten pistokkaasta kasvatettu. Yhteen väliin se poiki uusia minivauvoja aivan tolkuttomasti, ja jakelin niitä silloin ympäriinsä.





Pikkuisen uutta on tiedossa myös ompelunurkkaukseen, joka on ollut mietinnässä vaikka kuinka pitkään. String Pocket on ensimmäinen uusi hankita.
 




Pitäisiköhän vähän maalata seinää uuden hyllyn kunniaksi?


4 kommenttia:

  1. Hauska sitruunapuu :) Olen myös superhuono muistamaan ja hoitamaan kasveja. Monta vuotta menikin ilman ainuttakaan vihertävää sisätiloissa, mutta nyt ne ovat tehneet paluun.
    Kasvi parat.
    Eivät tiennet mihin joutuivat. Kovin ne siltikin yrittävät sinnitellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvit on sitkeitä; ne kyllä tuntuu pärjäävän huonommallakin hoidolla. Eikö liikakastelu yleensäkin ole se syy, miksi monet kasvit kuolevat. Meillä ei sitä vaaraa ole!

      Monet kasvit näyttää minusta kivemmilta vähän pienempinä, mutta niin ne vain aina pääsee ryöpsähtämään ylimittaan. Sitten on pakko vaihtaa isompaan ruukkuun, ja sitten niitä on niin vaikea siirrellä ja nostella.

      Poista
  2. Mulla on ainakaan tapana hukuttaa kasvini ja se onkin ehkä yleisin tapa millä saan kasvit hengiltä. Nyt olen tietoisesti yrittänyt unohtaa kasvini etten katsele liikaa. Tosin tänne vanhaan taloon muuttaessamme kaikki kasvit saivat energiapiikin ja ovat voineet paremmin kuin koskaan aikaisemmin, viihdymme siis kaikki nyt paremmin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei koskaan ole sitä vaaraa: olen tosi laiska hoitamaan kasveja.

      Talvella kasvit on kyllä kovilla, kun patterit hehkuu niin kuumina. Orkideat kuolee aina yksi kerrallaan, mutta nämä, jotka on jäljelä, on sitkasta laatua.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!