tiistai 23. helmikuuta 2016

Sinistä ja keltaista



Juuri maalattu seinäneliö odottelee vielä parikseen kaapin keltaisia kahvoja. Tilasin ne viikonlopun aikana, enkä raukka saanut edes lähetystunnusta, että pääsisin reaaliajassa seuraamaan kahvojen kulkua. Kärsivällisyys ei ole vahvimpia ominaisuuksiani.


Uusi seinämaalaus näyttää hurjalta, mutta onpahan tässä kokonaisuudessa nyt mahdottoman syötävät väriparit! Pystytkö muuten sanomaan "sinistä ja keltaista" ilman, että se venyy lastenrimpsun mukaan "siiinisTÄ ja keltaisTA"?





Jatkoroikkarumilus roikkuu jalkapallopelipöydän tangolla. Tässä 50-luvun talossa on ikivanhat sähköt, jotka eivät lähimainkaan vastaa nykyihmisen tarpeita. Pistorasioita on joka huoneessa tasan kaksi, ja ne ovat aina juuri siellä missä niitä vähiten tarvitsee. Sähköjen antiikinaikaisuus näkyy myös siinä, että sulaketaulu posahtelee säännöllisesti siivouspäivänä, jos erehtyy imuroimaan ja pesemään pyykkiä yhtä aikaa. Sähkötaulu näppäisee sinistä salamaa joka kerta, kun sulakkeen vaihtaa, ja vihaan siihen koskemista.





Katsotaan, miltä valmis seinä näyttää, kun saa romppeet paikoilleen. Miehen mukaan ompelunurkkaukseni on kuin 80-luvun Pikku Kakkosesta, ja tulen maalaamaan seinän uudestaan kahden viikon päästä. Vain aika näyttää, kuinka käy!

6 kommenttia:

  1. Väriä elämään :) Meillä tässä vanhassa talossa on onneksi edellinen omistaja tehnyt sähköt uusiksi mutta pistorasioita on aivan liian vähän.Tai sitten mä tartten niitä liian paljon :D Tiedän tunteen tuohon odotteluun! Se on kamalaa..odotellut tässä jo viikon tapetteja ja epäilen jo postia, että on hukannut ne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat talot ja vanhat sähköt! Olisi kyllä vaikea suunnitella itse oman talon sähköistys. Onneksi ei sellaisella tarvitse päätään vaivata. Varmaan laittaisin ihan pösilöihin paikkoihin pistorasiat ja sitten harmittaisi.

      Joko ehti paketti tulla? Mulla on vielä ne vetimet tuloillaan!

      Poista
  2. Sinä se olet mahdottoman aikaansaava tapaus! Jatkuvasti puuhastelet kaikkea ihanaa. Kaappi on ihan huippuhieno!
    Muutenkin tykkään lukea blogiasi ja kuvasi ovat ihanan värikylläisiä. Oikea piristysruiske koko blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina välistä! Nyt on taas ideapula; en tiedä mitä rupeaisin tekemään.

      Kiitos tosi ihanasta kommentista! Minäkin tykkään sinun blogista kovasti :) Eli samat sanat!

      Poista
  3. Kaappi on tosi ihana ja kaikki värit on ihania! Ja olen vähän kade noista peltipurkeista, juuri tuollaisia haluaisin. :D

    Pistorasioiden vähyys voi kyllä aiheuttaa harmia! Tämä on myös vanha talo, mutta varmaankin remontin yhteydessä niitä on asennettu hillittömästi. Joka nurkkaan ja jopa keskeltä seinää löytyy pari. (Mihinhän niitä on tarkoitus käyttää?) Tosin yksikään ei ole juuri siellä, missä haluaisin, eli vaatehuoneessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti :)

      Minäkin aivan ihmetyin, että näin hienot purkit tulivat vastaan ja vieläpä noin halvalla. Vielä kun saisi sen Dymo-koneen toimimaan!

      Mie tarvisin keskelle seinää pistorasioita, esimerkiksi just tuohon ompelunurkkaukselle. Makkarissa taas olis aika huippukätevä, jos se huoneen toiseksi ainoa pistorasia ei olisi keskellä seinää niin, että se jää sängyn taakse. Puhelin on aina yöllä latauksessa, ja sängyn takaa on niin vaikea käyttää laturia. Miksi eivät ajatelleet tätä silloin 50-luvun alussa, kun pistorasioiden paikkoja suunnittelivat.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!