maanantai 8. helmikuuta 2016

Päätös on kitattu



Viime kippikaappiaiheisessa postauksessa mietiskelin, maalaisinko kaapin kokonaisena vaiko ovet erikseen. Päätin kuitenkin purkaa kaapin vielä kertaalleen, että pääsisin maalaamaat ovien sivutkin siististi.


Nyt kun tuo on kasassa, huomaan, että olisi voinut maalata myös rungon sisustaa, ainakin reunat. Lappeellaan maatessa kaappi on tietysti väärässä asennossa, eivätkä välipuiden puut tule oikeasti noin selvästi näkymään. Yritin olla maalaamisessa varovainen, etten vain tuhlaisi väljyysvaraa paksuun pakkeliin.


Ovien ja rungon reunojen maalaamisen jälkeen oli aika kasata kaappi lopullisesti kasaan. Ruuvailin ruuvit puun sisään (tätä varten ruuvien tarvitsee olla erityisiä, rihlattuja versioita) ja kittasin kolot umpeen. Nyt näitä ole enää koskaan, ikinä eikä milloinkaan mahdollista ruuvata auki. Hirveän lopullinen päätös!





Olen maailman surkein kittaaja, ja veikkaan, että teen homman jotenkin väärin. Kittipurkin kyljessä on kittaamiselle aivan ylimalkaiset ohjeet, jotka luovat koko projektista aivan vääristyneen kuvan. "Lapa tavaraa lastalla koloihin ja anna kuivua puoli tuntia", kuuluvat ohjeet noin niin kuin suunnilleen. Tässäkin olisi varmasti joku erityisen ammattimainen tekniikka. Viimeksi nimittäin kittaukset vetäytyivät vielä maalausvaiheessa, mikä oli erityisen rasittavaa.


Tällä kertaa päätin yrittää petrata. Laitoin kittiä vain vähän kerrallaan niin, että kolot täytyy kitata toiseen kertaan. Kun kitti oli hetken aikaa kuivunut, kävin sörkkimässä ainetta syvemmälle koloihin paljain käsin: kitti myös painui, eli siellä oli ilmaa välissä. Ennen toista ja toivottavasti viimeistä kittauskertaa annan tavaran kuivua kauemmin kuin ohjeissa lukee. Sitten pakkeli hiotaan puun tasalle, ja pääsee maalaamaan runkoa.








Tälläkin kertaa päätin säästää maalissa. Minulla oli oikeastaan kolme värivaihtoehtoa: murrettu kesän vihreä, peruskeltainen ja peruspunainen. Kun päädyin peruspunaiseen, ajattelin ostaa maalin Clasulta, jossa se on melkein puolet halvempaa. Nyt olen kyllä vähän pettynyt maaliin: eteisen pottulaatikoissa maali toimi aivan loistavasti, mutta liimapuulevyssä se kuultaa aivan liikaa läpi. Värin oli tarkoitus olla paloauton punainen, mutta tämä on kyllä enemmänkin paloauton oranssi.


Ennen tympeää kittausta ilottelin hieman ja sovittelin kaappia eteiseen. Lajittelin laatikoihin pipot, hanskat ja villasukat ja kokeilin, kuinka tavara laatikoihin mahtuu. Alkuperäinen suunnitelmani oli, että samanlaisia kaappeja mahtuisi päälletysten kaksi. Toinen, aika hyvä vaihtoehto olisi karsia pipolootaa niin, että ne mahtuvat siihen tilaan, joka niille nyt on varattu.


4 kommenttia:

  1. Hienolta näyttää. Oma kokemukseni on (ja vissiin teeseitseisältä opittu), että kittiä pitääkin laittaa useampi kerta. Ja tunkea kolot täyteen ja ehkä vähän kuprullekin. Sitten se kuivaessaan kutistuu. Ideahan kai on, että kittiä on aluksi enemmän ja kun se hiotaan samaan tasaan sen kalusteen yms. pinnan kanssa, ei pitäisi sitä saumaakaan erottua. Tämä ei aina onnistu. Ja kuivattaisin kitin kanssa vaikkapa nyt vuorokauden (ihan hatusta vedetty).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, useaan kertaan vähä kerrallaan kittaaminen auttoi kyllä selkeästi siinä, että jäljestä tuli tasainen! Minusta sillä lastalla on ihan mahdotonta saada kittiä ruuvinkoloihin. Pakkohan sitä on mennä sormin sörkkimään syvemmälle!

      Kittipurkin ohjeissa tosiaan lukee, että kuivumisaika on puolesta tunnista kahteen tuntiin. Toivotaan, että se riittää, eikä ihmeitä enää tapahdu maalaamisen jälkeen.

      Poista
    2. Ehkä nykyiset aineet kuivuu nopeammin, ja onhan kuivatustilan kosteudella ja lämpötilalla merkitystä. Isä vaan aina opetti kuivattamaan kitin kunnolla. En yleensä lue käyttöohjeita:)

      Poista
    3. Tikkurilan lakkakitissä lukee, että se on nopeasti kuivuvaa.

      Mutta niinpä siinä taaas kävi, että vaikka pinta oli kolmen kerroksen jälkeen tasainen, se vielä maalaamisen jälkeen vetäytyi!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!