perjantai 5. helmikuuta 2016

Liimauksessa



Hattuhylly on osoittautunut kinkkiseksi projektiksi, ehdottomasti allaskaappia paljon vaikeammaksi nikkaroida. Nyt aletaan olla jo loppusuoralla, mutta vielä on kaikki mahdollisuudet siihen, että kaapista tulee täysi susi ja aivan vinkkura. Nehän ovat juuri ne viimeiset, päällimmäiset osat, jotka jäävät näkyviin ja jotka antavat koko kalusteelle ilmeen. Ja juuri ne viimeiset vaiheet ovat ne, joiden aikana saattaa tyriä. Tämä tietämättömyyden tila on valtava!


Tykkään kuitenkin siitä, että käsillä on joku mielekäs ongelma, johon omassa pienessä päässään yrittää keksiä ratkaisua. Tietenkin käytän myös googlea apuna ja haen vastauksia niiltä, jotka ovat samoja asioita ennen minua miettineet. Silti omaa kalustetta nikkaroidessa myös ongelmat ovat omat. Kukaan ei kerro, mille kohtaa mikäkin nuppi pitää laittaa, että kyhäelmä toimisi. 


Tänään olen taistellut kippilaatikoiden kippausmekanismia vastaan. Vielä ei ole varmaa, mutta luulen, että kippausmekanismi on taistossa häviöllä.





Tutustuin myös itselleni ennestään vieraaseen apuvälineeseen, joka osoittautui aivan korvaamattomaksi. Jännitin etukäteen laatikoiden puutappien kiinnittämistä, koska ajattelin, etten osaa niitä kohdistaa millilleen. Mutta sitäpä varten on olemassa nastan kaltainen nippeli, joka merkkaa vastakappaleen paikan. 


Ensin porataan tappien paikat toiseen kappaleeseen; aloitin laatikoiden sivuseinistä, joille tein kantta syvemmät reiät. Tämä siksi, että laatikoiden sivuseinissä on enemmän puuta ja porausvaraa kuin kannessa. Porattuihin reikiin laitetaan samankokoiset merkkausnastat (tapit ovat 6 mm, nastat samoin). Sitten asetetaan puinen vastakappale tarkasti paikoilleen ja painetaan niin, että nastat merkkaavat puutappien paikat.


Tämä on ihan vesivarma juttu! Jos käyttää merkkausnastaa, puutapit menevät aivan varmasti kohdilleen. Ostin yhtä monta nastaa kuin ajattelin tappeja kerralla tarvitsevani, jotta sain kaikki merkit kerralla kohdilleen. Neljän kappaleen merkkausnastasetti maksoi suunnilleen kaksi euroa.








Niks ja naks! Tuotti suurta mielihyvää painaa kansi paikoilleen ja saada kahdeksan puutappia kerralla kohdilleen! Piti oikein nostaa kantta irti ja laskea se takaisin uudestaan ja uudestaan.

 



Oikein kunnolla päänvaivaa sen sijaan tuotti jo mainittu kippimekanismi. Tätä on oikeasti todella vaikea hahmottaa ilman, että pääsee keikuttelemaan laatikkoa oikealla paikallaan. Laatikkoa taas on vaikea keikuttaa ennen kuin se on kokonaan kasattu kansilevyä myöten. Kasaaminen sen sijaan on vaikeaa, kun ei ole selvää, kuinka se pitäisi tehdä, että laatikko mahtuu kippaamaan. Jostakin täytyy kuitenkin aloittaa, ja sitten pääsee etenemään yrityksen ja erehdyksen kautta.


Kuten alla olevista poranjäljistä näkee, kokeilin kiinnitystä parilla eri tapaa, kahdessa eri kohtaa. Kahden vikaporauksen jälkeen tajusin, ettei tappia voi porata laatikon seinämän läpi, koska laatikko ei mahdu keikkaamaan; etupaneeli ottaa alla olevaan hyllylevyyn vastaan. Jos meinaa saada hyllylevyn samalle tasolle kuin rungon, luulen, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin porata tappi aivan rungon reunaan ja toinen reikä laatikon kulmaan.


Tämä on harmillista, koska kiinnitys vaatii sivuseinämän irrottamisen: jos laatikon molemmille puolille tulee kylkeen tappi, laatikkoa ei pääse ujuttamaan tappien väliin ilman seinien purkamista. Tämä taas tarkoittaa sitä, ettei kaappia koskaan pääse purkamaan eikä laatikoita saa irti. Sekä sitä, että jos tässä vaiheessa saa jonkun asian vinksottamaan, sen korjaaminen on pitkän takana.


Vaikka suunnitelmat taas muuttuivat, olen juuri nyt tyytyväinen, jos vain saan kippitoiminnon toimimaan, aivan sama millä tapaa. Kenkku juttu silti!


Alemmassa kuvassa ylimmät reiät ovat siis vikaporailuja. Näillä näkymin uskon, että tappi täytyy kiinnittää rungon kulmaan ja laatikon kannen reunaan. Huomenna vasta näkee, onko näin.





Laatikoiden kanssa sentään sujui ihan mukavasti. Eivät ne nyt aivan sipisuoria ole, mutta ei parane valittaa: juuri nyt tällä hetkellä, näillä taidoilla ja tällä nikkaroimiskokemuksella tämä on parasta, mihin pystyn. Eikö se ole ihan hyvä juttu? Jos ajatellaan, että joka kerta tekemällä oppii, ollaan seuraavalla kokeilulla taas jo astetta pidemmällä.












Laatikot jäivät nyt liimaukseen. Eilen illalla jännitin merkkaustappien kokeilua. Nyt täytyy jännittää sitä, toimiiko suunnittelemani kippausefekti vai ei!
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukava, kun jätit jälkesi!