tiistai 5. tammikuuta 2016

Perusmekko-ompelus



Joululomalla pääsin taas hyödyntämään äidin mahtavaa ompelukonetta ja hulppeita kangasvarastoja. Oikeasti kalliin ja hienon koneen rinnalla oma peruskoneeni on kyllä onneton rimpula; on sanoinkuvaamattoman paljon mielekkäämpää ommella kunnollisella laitteella. Vaikka pelkkää suoraa ompelisi, kone käy niin paljon tasaisemmin, että jos ommellessa sattuisi ilkeä naapuri ja paha äitipuoli tuomaan kontillisen vanhoja vaatteita korjattavaksi, sitä saattaisi onnen hetkenä vahingossa suostua.


Löysin oikein kivan perusmekkokaavan ja välipäivinä aikani kuluksi surauttelin pari mekkoa. Siniseen oli pakko lisätä epämääräinen kiila sivuihin, kun tyrin leikkauksen (kaava oli tarkoitettu joustavalle kankaalle, eikä se kangas sitten joustanutkaan; en tajua, miten en tarkistanut!). Harmaan mekon ompelin toisena, ja sen kanssa olinkin hieman viisaampi.


Kaava löytyy Suuri käsityö -lehden numerosta 9/2012 muokattuna (lyhyempänä, ilman muotolaskoksia, helmasta A-linjaan levennettynä, ilman poolokaulusta ja joustamattomasta kankaasta tehtynä eli tietyin osin suurennettuna).
 
 
 

 
Sininen kangas lienee täyttä tekokuitua, mutta se on ihanan pehmoinen ja lämmin. Harmaa kangas taas on "vanhanaikaista" miesten housukangasta. Veikkaisin, että siinä on seassa villaa. Harmaa, raskas kangas laskeutuu mielettömän kauniisti.


Harmaasta mekosta tulikin uusi lempimekkoni. Eniten käytössä omista ompeluksista ovatkin yksinkertaiset, helposti yhdisteltävät ja moneen tilanteeseen sopivat mekot. Perussimppeli malli miellyttää silmää, ja laadukkaat kankaat ovat ihan ykkösjuttu  vaatteissa. Joskus tulee ommeltua niin huonolaatuisesta kankaasta, että vaate menee aivan nyppyyn ensimmäisessä pesussa. Semmoinen harmittaa vietävästi, kun on ensin nähnyt ison vaivan vaatteen eteen.





Olen vielä joululomilla. Älkää häiritkö. T. Silitysrauta





Ehdin jo unohtaa piston nimen, mutta kokeilin ensimmäistä kertaa ikinä sellaista mainiota pistoa helmoihin ja hihansuihin, joka ei näy ollenkaan päällepäin! Oo! Kaikkea sitä maailmasta löytyy! Ja tämäkin paljastui minulle vasta nyt.





Pyhäkoulu-lookiin sopivasti ompelin myös irtokauluksen (SK 3/2014). Se näyttää minusta kivalta, mutta käytössä heiluu kyllä aikalailla. Ehkä se pitäisi kiinnittää nuppineuloilla, jos meinaa julkisesti sen kanssa näyttäytyä.

 



Ompeleminen on kyllä mukavaa puuhaa, mutta se vaatii hyvän kaavan löytymisen. En ole vielä kertaakaan osannut hyödyntää viime vuonna ostamaani sovitusnukkea siinä tarkoituksessa, mihin sen ajattelin (mutta ei se silti hukkaan mennyt; sovitusnukke on aivan näppärä pelkkään perussovittamiseenkin). Kerran kokeilin tehdä hihallista mekkoa, mutta kokeilu päättyi niin surullisesti, että myttäsin kankaat tilkkulaatikon pohjalle ja sanoin vielä rumasti päälle. Erityisesti hihan ja hihansuun muodon suunnittelu vaatii sen luokan korkeampaa matematiikkaa, hahmotuskykyä ja taikapölyä, ettei sellaiseen noin vain omin päin ryhdytä. Monet asiat vaatteissa ovat sellaisia, että kun menee sentin sinne tai tänne, ollaankin jo aivan eri vuosituhannella ja vaate näyttää niin ajasta pois revityltä, ettei sitä kehtaa päälleen pukea.


Ehkä jonakin päivänä opin vielä kaavoittamaan oman vaatteen (mitä kyllä vähän epäilen). Sitä odotellessa katson, josko eteen putkahtaisi taas joku oikein kiva valmiskaava!


10 kommenttia:

  1. Oi että, miten kiva mekkomalli! Juuri tällaisia "turvamekkoja" täytyy aina olla kaapissa. Ne näyttävät hyvältä aina, vaikka päivä ei muuten olisikaan se parhain. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Joskin näin kylmällä joutuu pukemaan monta villapaitaa vielä päälle :)

      Poista
  2. Onpas kiva mekko, tyylikäs ja ihanan yksinkertainen malli :) näitä pitäs kyllä itsekin, mutta aina ne jää sinne to-do-listan hännille.. :

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sopivan kaavan löytäminen on aina vähän kovan takana. Ja kaavojen jäljentäminen rasittavaa. Sitten kun on hyvät kaavat, voi huoletta ommella monta samanlaista :)

      Poista
  3. Hienot mekot! Ihailen sun ahkeruuttasi.

    Jos haluaa oppia kaavoittamaan, niin se vaatii kyllä aika paljon. Melkein jonkun kurssin... Pakko kysyä, että mikä kone äidilläsi on? Haaveilen kunnon koneesta. Mulla on niin rasittava kone, joka ei edes ompele farkkua.

    Oletko katsonut tehtaamo- blogia koskaan? Siellä on hyviä kaavavinkkejä.

    Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti vaatii ja aivan varmasti pitäisi mennä jonnekin kaavoituskurssille. Aina joskus tulee etsittyä jostakin tietystä asiasta tietoa, mutta olisipa näppärää, jos olisi jonkinlainen perustietous vähän kaikesta taustalla!

      Äidillä on semmoinen ompelukone kuin Brother Innov-is 350. Yritin googlettaa, mutta ei sitä enää ole myynnissä. Se on veikkaukseni mukaan kymmenisen vuotta vanha kone. Ompelukoneen valitseminen olisi kyllä tosi vaikeaa; en osaisi yhtään sanoa, mitä ominaisuuksia koneessa pitää olla. Ainakaan en haluaisi sellaista superteknistä, jossa on tietokone mukana (tietotekniikka vanhenee niin nopeasti ja se olisi muutenkin turha lisä, joka vain nostaa hintaa). Ja jos jo ennestään on toimiva peli, seuraavan hankinnan pitäisi tietenkin olla merkittävästi parempi :) Tuosta äidin koneesta olen kyllä tykännyt tosi paljon, ja jos olisin ostamassa ompelukonetta, ostaisin tuon. Tykkään, että se tekee siistiä ja tasalaatuista jälkeä, eikä koskaan ole mitään ongelmaa minkään toiminnon kanssa. Oma kone sylttää heti, jos on vähänkään kenkumpi kohta. Jos joskus lisäksi muuten vain.

      En juuri seuraa ompelublogeja (sellaisia opettavaisia; lähinnä sellaisia nättejä, joissa esitellään valmiita töitä). Menenpä tutustumaan Tehtaamoon; kiitokset vinkistä!

      Poista
    2. Lisäyksenä: omassa koneessa suurin puute on se, ettei siinä voi vaihtaa tikin pituutta; on vain kaksi valmista vaihtoehtoa, lyhyempi ja pidempi.

      Poista
    3. Juu, joskus katselin sellaista kirjovaa ompelukonetta, niin olisi täytynyt olla oma tietokoneohjelma sille, että saa suunnitella haluamansa kuvion... Aika vaikealta näytti. En kans halua turhaa haitekkii. Täytyis mennä ompelemaan hankalia kankaita johonkin ompelukoneliikkeeseen. Oman koneeni kanssa tulee toimeen, jos on jotain perusjuttua. Voihan se toki olla taidoistakin kii.

      Poista
  4. Tulipa niistä tyylikkäät mekot, tuon harmaan parikymmentä kokoa suurempana voisin itsellenikin ottaa :)
    Mukavaa tiistaita ja tulevaa loppiaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! :) Nyt on kyllä karut kelit mekkoilla, mutta kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!