keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Pakkasvalo



Ihana, ihana tammikuu ja eksponentiaalisesti lisääntyvä valon määrä! Joulukuussa kahden aikoihin alkoi olla jo synkkää ja ikävää, mutta eilispäivänäkin oli vielä hieman kolmen jälkeen ihan valoisaa! Kaamosaikaan herääminen aamulla on niin tuskaisaa ja vaikeaa, että pidentyvä päivä on enemmän kuin tervetullut. Onhan se aika surkeaa, kun vain odottaa, että päivät menisivät ohi ja olisi jo kevät. Pitäisi ruveta talvi-ihmiseksi, kerran talvi Suomessa kestää sen kymmenen kuukautta vuodesta.


Syksyllä ompelemani sohvatyynyt näyttivät syksyllä syksyisiltä ja nyt pakkasvalossa yllättäen talvisilta. Ovat ne kameleontteja, kyllä vain.








Nostin sivupöydälle ikkunan alle Kastehelmi-kokoelmani. Vielä puuttuu värejä!  Punainen kippo oli joulun aikaan esillä, mutta nyt se sai taas piiloutua joukon sekaan. Pääsiäisen aikaan on keltaisen vuoro nousta esille.

 






Kesällä karsin tavaran määrää isolla kädellä. Oikeastaan projekti jäi puolitiehen, ja sitä hävityksen kauhistusten ullakkoa en vieläkään saanut kokonaan raivattua. Keräilin epämääräistä rompetta tarkemmin pohdittavaksi sekalaisten tavaroiden laatikoihin, ja siellä ne odottavat vielä läpikävijäänsä. Samoin johtosykerökasat ja kaikenlainen nippelinappeli-elektroniikka. Tekisi mieli kipata koko kasa kaatopaikalle (sinne kierrätyspisteeseen, tietenkin).


Syksyn mittaan ja etenkin joulun myötä tavaraa on tullut taas lisää, ja pitäisikin jaksaa jatkaa siitä, mihin viimeksi jäi. Lajittelin kesällä tavarat uusiin säilytyslaatikoihin, mutta kun ostin joulun alla pari uutta joulukoristetta, joulukoristeet eivät enää mahdu samaan paikkaan ja ovat nyt kuka mitenkin levällänsä. 


Mietin tavallisen kirppispöydän varaamista, mutta ajatus ei innosta: pöytävuokra on kallis ja joka kerta takaisin kuskattavaa rompetta jää vaikka kuinka paljon. Toisaalta en viitsisi alkaa kuvailla, näpytellä ilmoituksia, mittailla ja sopia noutoaikojakaan. Tämä lienee pattitilanne, jossa kahdesta huonosta vaihtoehdosta pitää vain valita vähemmän huono.


Retrosohvan suhteen emme oikein päässeet miehen kanssa yhteisymmärrykseen. Molempien mielestä sohva oli aika kiva, mutta yhtä aikaa se oli myös vähän epäilyttävä. Siellä se sohva ainakin eilen vielä oli Oulun kierrarilla 20 euron hintalappu kyljessään. Niin että vink vink vain!


6 kommenttia:

  1. Kivat sohvatyynyt. Ja kiva blogi sulla muutenkin. Olen eka kertaa käymässä, liityin heti lukijaksi. Tervetuloa kylään Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Kiitokset! Ja onpa kiva, kun löysit tänne! Minäpä tulen vastavierailulle!

      Poista
  2. Ihania värejä! Tulen tänne aina värikylpyyn ja nauttimaan <3 Minulla on ollut menossa tuo tavaran karsinta isolla kädellä myös ja taas pitäisi jatkaa kun kevät saapuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos ihanasta kommentista!

      Tavaran karsiminen on rasittavaa puuhaa. Etenkin jos se tavara on hirveää rompetta, josta ei tiedä, mitä sille pitäisi tehdä.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Voisin taas ostaa uuden värin synttäreiden kunniaksi, mutta en ole enää varma, mitä sävyjä mulla on! Onkohan tuo yksi laventeli vai pinkki? Mistä noista tietää!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!