lauantai 16. tammikuuta 2016

Metka kirppislöytö ja alpakankiillotushommia



Siivouspäivä ja kahvitauon paikka! Olen tällä viikolla rahdannut kotoa pois säkkikaupalla tavaraa. Vein kauppaan jopa kesästä asti varastoon hillotut palautuspullot, vaikka tosi paljon ärsytti (niitä oli paljon). Kirppispöytä alkoi eilen, ja pikkuhiljaa päästään ylimääräisestä romppeesta eroon.


Kirppispöydän pitämisessä on toki se vaaransa, että tulee päättäväisimmänkin mielen tehtyä heräteostoksia. Niin kuin nyt vaikkapa eilen. Viereisessä pöydässä oli myynnissä jännittävän näköinen laatikollinen sekalaisia palkintolusikoita. Jäin tutkiskelemaan lusikoiden leimoja ja kaiverruksia, ja ajattelin, että eriparilusikat olisivat melko metka osa sekalaista kattausta.


Huomaan kattausasioissa uuden kivan astian kohdatessani siirtyväni hattaramaailmaan. Mietin kesäpäivää, iloista puheensorinaa, kotipuutarhaa, jättimäistä ulkopöytää, jonka ääreen ystävät ovat juuri kokoontumassa, valkoisia liinoja, puutarhavaloja, perhosia ja kukkasia, pimentyviä kesäiltoja, kaikkia kauniita eriparisia astioitani ja sitä, kuinka hyvin uusi astia joukkoon sopisi. Puutarhaahan meillä ei varsinaisesti ole, eivätkä kesäillatkaan näillä leveyksillä koskaan pimene. Mutta koskaan ei tiedä, jos vaikka alkaisivatkin pimetä, joten parempi on varautua tulevaan tarkoin.


Koko laatikollinen alpakka- eli uushopealusikoita maksoi viisi euroa, joten päätinpä sitten repäistä. Uushopea on sekoitus kuparia, nikkeliä ja sinkkiä, eikä sillä ole mitään tekemistä hopean kanssa. Se kuitenkin puhdistetaan hopean tapaan, josta kuulemmekin pian lisää. Alpakkaleimoista löytyy täältä mahtavasti tietoa niille, jotka sitä janoavat.


Alimman rivin lusikoissa on sekalaisia leimoja, mutta ylimmät ovat Sorsakoskea. Vanhoista lusikoista tehdään nykyään usein kauniita koruja, mutta minusta se on vähän sääli! Ovathan nämä nyt kauniita koskemattomina, ihan sellaisinaan. Ja kukapa tietää, jos näistä vielä joskus tulee keräilytavaraa. Ehkäpä juuri silloin, kun kesäillatkin alkavat pimetä.
 




Palkintolusikoissa on kaiverruksia aina 50-luvun lopulta 60-luvun alkuun. Suurimmassa osassa lukee pelkkä urheilulajin nimi. Kun omistaa tällaisen kokoelman urheiluaiheisia palkintolusikoita, tulee itsellekin hirveän urheilullinen olo. Hiihto, suunnistuskilpailu, kiekonheitto ja niin edelleen. Hyvät muistot tulvivat heti pintaan.





Marttilan kunnan mest. kilp. yl. s. Ne ne olivat jotakin! Voivatko tällaiset aterimet olla herättämättä keskustelua? Pakkohan näistä on tulla hyvälle tuulelle.





Hopea ja alpakka tummuvat herkästi, joten rupesin siivouspäivän ratoksi uusia astioitani kiillottamaan. Kuuma vesi, suola ja folio tekevät tehtävänsä (lue täältä tarkemmin), ja tummentumat lähtevät pois aivan itsestään. 


Reaktio on tietenkin maaginen, eikä sitä voi ihmisjärjellä käsittää. Sen vuoksi tyydyn vain linkittämään Silverstar-hopealevyn Ostoskanavan mainoksen 90-luvulta. Mainos on aikanaan ollut hyvin vaikuttava, koska se nousi mieleeni vielä näin parinkymmenen vuoden jälkeenkin. Saakohan noita vielä jostakin? Nykyrahaksi muutettuna (rahanarvolaskuri, klik) kahden Silvestar-levyn olisi aikanaan saanut hintaan vain 45.80 euroa! Eikä siinä vielä kaikki!





Ai että miten tykkäänkään näistä vanhan kansan siivousmetodeista! Ihan mahtavia asioita saa aikaiseksi ilman, että tarvitsee ostaa joka asiaa varten uutta purkkia ja purnukkaa. Folion päälle ripotellaan suolaa, sitten asetellaan lusikat ja lopuksi kaadetaan kuuma vesi päälle. Lusikat vaalenevat silmissä; en edes ehtinyt ottaa kuvaa siitä, miten tummuneita aterimet ensimmäisessä kuvassa olivat.





Kiillotushommat on nyt tehty ja lusikat ovat valmiita tuleviin kemuihin!

 







Mutta jos oli hopeankiillotus yliluonnollista puuhaa, niin kyllä sitä on (uus)hopealusikoiden säilytyskin: lukemani perusteella näitä ei nyt missään tapauksessa saa nitoa nippuihin, etteivät naarmuunnu piloille. 


Kuinkas nyt sitten toimitaan? Uskallanko enää koskea niihin ollenkaan? Tohdinko sanoa, että kolmisenkymmentä lusikkaa vie melkoisesti tilaa, jos niitä pitää säilyttää niin, etteivät kosketa toisiaan.


21 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus! Näille kannattaa jostain kuvasta jömäkangasoalasta ommella säilityspussi, johon ne sujautetaan. Vielä silkkinauha rusetiksi, niin pysyy kauniisti ja toisiaan naarmuttamatta nipussa. :) Siis sen tyylinen, missä jotkut säilyttävät vaikka meikkisiveltimiä. (jokaiselle siis oma sujautuskolo, ylhäältä ovat auki)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! :)

      Moni ehdotti tuota pussukkaa, mutta hirveä sääli säilyttää kivoja, kuitenkin harvoin käytettäviä aterimia ihan piilossa!

      Länttäsin ne nyt sitten kuitenkin kaikki vitriiniin pystypäin! Toivokaamme parasta.

      Poista
  2. Voihan SilverStar, samaa sarjaa Aromipesän kanssa, huikeen nostalginen fiilis! :D

    Kivat lusikat! Sun pitää alkaa metsästämään tyhjiä lusikkakoteloita, saiskohan niitä ilmaiseksi/edullisesti jostain kultasepänliikkeestä..? :D Tai sitten teet oman pahvilaatikosta ja pumpulista. Ite ainakin muistan saaneeni lapsuuden hiihtokisoista vaaleanpunaisella pumpulipedillä pötköttelevän palkintolusikan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistatko televisiosta sellaisia tekstiviesti-chattejä? Ne pyörivät täyteohjelmina joskus milloin lie 2000-luvun taitteessa. Niissä oli joku puhuva pää, joka luki viestit ääneen. Ihmiset lähettelivät viestejä, joissa luki "tj tj tj tj" (toimitusjohtaja - toimitusjohtaja - toimitusjohtaja) ja "aromipesä aromipesä aromipesä". Miksihän tämänkin tiesin? Lähtisipä muisto nopeasti mielestäni.

      Poista
  3. Kylpä on komia lusikka-armada! Niillehän voisi surauttaa somasta kankaasta oman rullattan taskuston, joka olisi pitkä, vaakasuora suikero jossa olisi vieri vieressä lusikan mentäviä taskuja. Kuin pianon koskettimet. Viel surauttaisi taskun ylärenaan tarranauhaa, jotta lusikat eivät lähde omille teilleen poteroistaan. Lusikat taskuun, suiro rullalle ja vaikka nappikiinnitys

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pussukassa lusikat olisivat varmimmassa tallessa, mutta sitten ihan piilossa! Raukkaparat :(

      Poista
  4. Upea löytö! Ja tosi hienot kuvat olet saanut lusikoista otettua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos! Juuri kun harmittelin, että ehti tulla pimeä ja piti pimeässä iltavalossa kuvailla.

      Poista
  5. Hei! Olen uusi lukija, joten en tiedä, osaatko ommella. Jos osaat, niin etsi netistä puikonsäilytyspusseja ja ompele sellainen samanlainen vaikkapa flanellista lusikoillesi. Sitten vaan käärit ne pussissaan rullalle. Tilaa toki vievät edelleen jonkin verran, mutta ovat kätevästi nippuna liikuteltavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Ja kiitokset kommentista!

      Osaan ommella, ja tuollaisia puikonsäilytyspusseja pitäisikin jaksaa väsätä puikoille. Minusta olisi vain hirveä sääli laittaa hienot lusikat ihan piiloon. Niitä ei kuitenkaan niin usein käytetä (ne pitää pestä käsin), niin on mukavampi, jos saavat väliaikoina olla enemmän näkösällä.

      Poista
  6. Nyt on pakko kommentoida, vaikka yleensä vain luen blogeja enkä jätä jälkiä :D Sun blogi on yksi parhaista joita oon nyt seurannut tiiviisti siitä asti kun viime syksynä bongasin <3 Ihana kun kirjoitat niin usein, rakastan sun kuvia ja sun huumoria joka mm. tässä postauksessa oli se jonka vuoksi kirjoitan! Hihittelen täällä vain itsekseni kun näen sieluni silmin ne pimenevät kesäillat ja keskustelua herättävät lusikat, tulee heti itsellekin semmoinen olo, että onpas meillä tylsät lusikat, hih :D <3 - Suvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava kommentti! Kiitokset! :)

      Ei mutta toden totta, kyllä sellaisissa kesäkemuissa olisi mukava olla, joissa hämärä laskeutuu ja on paljon ajatuksia herättävät lusikat! Niiden valtavan puutarhapöydän yläpuolelle asetettujen tunnelmavalojen hämyssä näkisi sitten illanhämärässä lueskella lusikoiden leimoja ja kaiverruksia.

      Poista
  7. Ekaa kertaa löysin tieni tänne :) Vitsit miten hyvä vinkki.. Täytyypi heti laittaa kokeiluun. Itekkin on tullut haalittua vaikka minkämoisia kihveleitä kirppiksiltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! Kiva kun jätit heti kommentin! :)

      Tuolloin ysärillä katselin tätä Silverstar-mainosta silmät pyöreinä, kunnes joku järkevä osasi kertoa, että folio ajaa saman asian. Se oli maailmaa avartava kokemus. Meni reilu parikymmentä vuotta, että sain omat hopealusikat, joille pääsin kokeilemaan tätä puhdistusvinkkiä.

      Poista
  8. Ihan mahtava löytö ja mitä historiaa lusikoissa voikin olla.
    Mukavaa lauantai-iltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset!

      Kaiverrukset on varmaan sellaisia, että ne laskee tavaran arvoa (?). Mutta onhan ne nyt kuitenkin aika jänniä!

      Poista
  9. O la laa, mikä löytö!
    Meikäläisellä on emännän tietokirja-sarja -vastaus löytyy lähes kaikkiin pulmiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa mahtavalta! Olisikohan ollut 30-luvun lopun Kotiliesi vai mikä, josta joskus luin puhdistuskikat joka kotiin. Siinä oli lueteltu aineet, joita joka kodissa täytyy olla. Sellaisia apteekista saatavia tai itse keitettäviä, lipeä-tyyppisiä juttuja siis.

      Strömsössä keiteltiin lipeää jokunen aika sitten. Olisi ihan huippujännittävää kokeilla jotakin tuollaista. En kyllä tiedä, uskaltaisinko kokeilla. Varmaan saisin jonkun raajan syövytettyä pois.

      Poista
  10. Onpa tosiaan ollut metka löytö! Ja noihin alpakkaleimoihin en ollut aiemmin juuri perehtynytkään. Kaunis sekamelska lusikoita. ^^

    VastaaPoista

Mukava, kun jätit jälkesi!