lauantai 30. tammikuuta 2016

Maalia vaille valmis



Tattara daa! Kaappi on nyt maalia vaille valmis! Näyttää vähän eriltä näin oikeasta puusta tehtynä kuin jätepuusta kyhättynä koeversiona!


Heitin tosiaan hyvästit vanerioville: vaneri on niin kieroa, ettei siitä toden totta saanut suoraa ovea tekemälläkään. Onneksi liimapuulevyä jäi kuitenkin yli ihan juuri sen verran, että sain jämäpaloista vajaamittaiset ovet sahattua.


Eilen illalla oli vaikea mennä nukkumaan, kun työ jäi kesken. Heti aamulla anivarhain (no, ysiltä) heräsin ovia työstämään. Saranat on nyt vuoltu ovien sisään ja ovet ovat vihdoin suorassa.





Ristimitta (kulmasta kulmaan -mitta, jolla varmistetaan, ettei rakennelma ole vinkkura) heitti 5 millimetriä. Saranat on mitattu kohdilleen, mutta vasemmanpuoleinen ovi on alhaalta selvästi alempana kuin oikea ovi. En keksi tälle muuta syytä kuin ristimitan vinksotus. Ei tuo käytössä haittaa, eikä sitä huomaa: tärkeintä on, että ovet ovat ylätasolta samalla kohdalla. Yläosassa vinksotus nimittäin pistää heti silmään.


Muutaman kerran kaappia rakentaessa tuli vastaan juuri tämmöinen viiden millin vinksotus. Kun lähdin korjailemaan, sain jostain syystä tuplattua vinksotuksen yhteen senttiin. Tällainen abstrakti ajattelu ei selvästi sovi minulle; lähden korjailemaan asioita juuri väärään suuntaan. En vieläkään tajua, mistä on kyse.





Aina kun mahdollista, hyödynsin liimapuulevyn valmiiksi suoria linjoja. Kaapin ovissa itse sahatut sivut ovat nyt saranapuolella.





Sisäpuolelle ruuvailin stopperiksi palikan ja siihen magneetit. Mekanismi on superhieno: on ihan sanoinkuvaamattoman mahtavaa aukoa ja sulkea itse tehdyn kaapin ovia, kun ovet avautuvat ja sulkeutuvat juuri niin kuin pitääkin.





Suora linja! Juuri sopivasti rakoa, että ovet mahtuvat avautumaan, mutta ei yhtään liikaa. Olen tästä kohdasta oikein erityisen ylpeä. (Toivottavasti maalaaminen ei nyt vesitä tätä onnistumista.)











Kun kaikki osat ovat paikoillaan, on aika purkaa ovet ja magneetit irti. Kaappi on nyt maalattu ensimmäistä kertaa. Huomenna saa maalata toisen kerran.


Kohta se on valmis. Melkein harmittaa.


8 kommenttia:

  1. Mahtava kaappi. Tulin heti sunnuntaiaamuna katsomaan, että joko se on maalattu :) Jään innostuneena odottamaan lopoutulosta.
    T. Essi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalasin kaapin eilen, laitoin tänään ovet paikoilleen! Kohta nähdään, mitä siitä tuli :))

      Poista
  2. Siis lopputulosta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on sellainen maaginen lahja, että pystyn ongelmitta lukemaan tekstit niin, etten huomaa kirjoitusvirheitä. En olisi tätäkään huomannut ilman korjaustasi.

      Poista
    2. Ou nou!! Etkös sinä vielä ollut opettaja:)

      Poista
    3. Haha, just siinä hommassa tuosta kyvystä on hyötyä! Joskaan en ole open hommia tehnyt enää aikoihin :)

      Poista
  3. Heino! Mitäs tuota harmittelet...uutta kaappia vaan tekemään..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se varmaan pitää alkaa uutta kaappia rakentaa! Siinä on aina tiettyä haikeutta, kun joku oikein kovasti mietitty ja pakerrettu asia valmistuu.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!