keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Jatkoon vai ei?



Välineurheilu on ehdottomasti paras urheilulaji. Siitä asti, kun Diagnoosi sisustusmania julkaisi tämän postauksen, jossa siis näkyy hänen itsensä nikkaroima kaappi, olen haaveillut oman kaapin rakentamisesta. Vähän erilaisesta, mutta aivan samalla periaatteella. Maalikin on jo ostettuna. Optimisti nimittäin hankkii ensimmäisenä viimeistelyvaiheen tarvikkeet.


Pistosaha ja nikkaroiminen eivät ole ennestään ollenkaan tuttuja, joten ajattelin, että harjoittelisin ensin pienemmällä kaapilla. Tämä kaappi ei varmaankaan tekniikaltaan ole yhtään sen helpompi, mutta pienempään kaappiin menee vähemmän materiaalia eli vähemmän rahaa. Ehdin jo ostaa pari liimapuulevyä ja ensimmäisen sain sahattua niin hienoon kuntoon, että ajattelin, että onpa mukava harjoitella ja harjoitellaanpa vielä lisää. No ei sentään: oikeasti ei tehnyt mieli koskea sahaan enää ikinä, kun ensi kosketuksella sain 14 euroa tuhlattua nuin vain.


Tänään muistin, että meillä on siellä jokaisen himohamstraajan päiväunien ullakolla kolme Ikean kaapista ylijäänyttä rumaa ovea, jotka oltaisiin vuosia sitten kannettu kaatopaikalle, jos vain olisi saatu aikaiseksi. Onneksi ei saatu, koska näillä levyillä harjoittelu sujuu loistavasti ja ihan ilmaiseksi! Kun ensimmäistä kertaa kokeilee uutta työkalua, on aika lohdullista ajatella, ettei haittaa, vaikka jälki olisi mitä. Jos taas heti rupeaa sahailemaan kalliita materiaaleja, joiden kanssa sitten tietenkin tyrii, tulee paha mieli eikä tee enää mieli yrittää uutta kertaa.


Oma saha tuntuu oikein hyvältä. Se on yllättävän tarkka, ja jotakuinkin suoraa linjaa on ihan näppärä sahailla vapaalla kädellä. Sirkkelillä saisi tietysti oikein oikein suoraa, mutta sirkkeli kuuluu välineurheilun tasolle sata. Minä olen vielä tasolla kaksi, vaiheessa Pistosaha. Sitä ennen tulevat vain vasara ja naulat.





Tämmöinen allaskaappi olisi nyt mietinnässä. Kaapista puuttuu vielä ovet, välihylly (jonka ajattelin antavan tukea sivusuunnassa) ja jalat. Rumilla Ikean ovilla halusin testata, onnistuuko leikkaukset ollenkaan; altaan alla on putkia ja letkuja tolkuton määrä, ja niille kaikille piti sahata kolot. Olen oikeastaan yllättynyt, että sain kaapin rungon näyttämään ihan kaapin rungolta. Enpä tosiaan olisi uskonut.


Altaan muodon piirtäminen sujui nyt vähän niin ja näin. Onkohan tuohon olemassa jotain aikuisten ihmisten oikeaa tapaa? Toisaalta rumat aukot jäävät kyllä peittoon, ja eipähän tämä mikään Vuoden allaskaapin aukko -kilpailu ole. Sen kyllä häviäisin.





Vuorenvarmoista mittailuistani jonnekin hävisi kymmenen senttiä, jotka olin varannut kaapin jaloille. Nyt siellä alla on pesuainepurkki kannattelemassa kaappia. Noin pieniä jalkoja tuskin edes löytyy, joten kaapin korkeudesta täytynee nappaista mittaa pois.


Mittailuasiat ovat kyllä niin toivottomia. Menevät miten menevät, eikä kukaan voi niitä etukäteen ennustaa.


Nyt kun tätä alempaa kuvaa katson, mietin, voisiko tuon vasemmassa nurkassa olevan palikan katkaista kokonaan? Mistä tietää, kuinka paljon voi sahailla ja koska koko hökötys luhistuu?





Kun sain kaapin rungon sahattua ja aloin ruuvailla paloja paikoilleen, olin vielä aivan varma, että kuskaan koko rötiskön roskalavalle. Byhyy, siitä tuli niin ruma, ajattelin, vaikka työ on vielä kesken ja vaikka käytin alkujaankin rumaa roskismateriaalia koekappaleeseen. 


Mutta kuka tietää; onko tässä nyt potentiaalia? Jospa ensin lyhentäisin koekappaleen korkeutta, sahaisin sitten vanerista ovet ja katsoisin, kannattaako ensinkään ruveta nikkaroimaan liimapuulevystä?


Ei sitä vielä tiedä! Jospa tästä vaikka kaappi tulisikin!

 

8 kommenttia:

  1. Uuu, rohkea mimmi! Mun silmään näyttää oikein hyvälle, anna palaa vaan :) Itellä on kaikki kolmiulotteista ymmärrystä vaativa aika mahdotonta ja pelkän pöytäliinakankaan mittaaminen sopivaksi eli pöydän mittaus, paljonko liina jää roikkumaan että tulee tasan, päärmeet, saumanvarat, siinä on jo sellainen aivopähkinä mulle että siihen tarvitaan jo kynä, paperia,laskin ja ankaraa keskittymistä :D
    Jos harjoitusmateriaali uhkaa loppua keksen, niin auttaisko jos tekisi vaikka pahvista mallineet kappaleista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista!

      Mullakin on ongelmia kolmiulotteisessa ajattelussa! Vaikea kuvitella sellaista etukäteen, jota ei vielä näe.

      Mulla on vielä kolmas ovi ullakolla, näihin meni kaksi ovea.

      Joskus vanerimökkiä rakentaessa tein ensimmäisen mallin pahvista. Siitä ei kyllä ollut hyötyä muuten kuin kokoluokan hahmottamisessa: pahvi on niin mukautuva, että siinä jää kaikki oikeat virheet näkemättä. Siis kulmat ja asteet.

      Poista
  2. Respect! Olen vielä sillä tasolla 1, kirjaimellisesti. En omista edes porakonetta (vaikka pitäisi, on lievästi sanottuna noloa pyytää joku aina jeesailemaan kaikessa). Multa vaan puuttuu kaikki se innostus edes oppia mitään nikkarointiin liittyvää - vaikka aina kateellisena katsonkin muiden hienoja tuotoksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ehkä pärjäisi ilman porakonetta. Käsin veivailu on niin raskasta, ruuvitkin menee aina vinoon. Tosin tänään vihasin meidän uutta porakonetta, kun siitä loppui akku peräti kahdesti! Argh! Säästettiin ja ostettiin sellainen, johon ei kuulu vara-akkua. Tosi kätevää.

      Minä olen ihastellut tuon Diagnoosi sisustusmanian tekemisiä. Ihan uskomatonta, että jollakin voi olla sellainen visio ja vielä taito toteuttaa se.

      Poista
  3. Heei, miten u-p-e-e-t-a että olen inspiroinut! Toi on just niin oikea asenne kun vaan olla ja voi. Itsekin aloitin niin että työkalut käteen vaan ja tekemään. Mikään ei voita sitä fiilistä kun onnistuu ja on ihan itse rakentanut jotain uutta. Minunkaan logiikka ei ymmärrä ajatella valmista kalustetta etukäteen vaan sille pitää jättää suunnitelmissa tilaa vähän elää sen mukaan mitä rakennellessa tapahtuu. Superkaappi tulossa sinulla. Jään seuraamaan (ja jos tarviit neuvoja niin kysy vaan rohkeasti). :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä muuta voi kun ottaa sahan käteen ja ryhtyä sahailemaan! Yritän pitää riman matalalla, ettei sitten harmita, jos tuleekin ihan kauhea kötöstys. Ensimmäiset työt on kuitenkin ensimmäisiä töitä, ja epäonnistumistenkin jälkeen pitäisi jotenkin saada innostuksesta pidettyä kiinni.

      Sinun kaapissa saranat ja muut nippelit on näemmä vuoltu puun sisään. Ne näyttää kyllä tosi hyvältä noin, ja olisi kiva kokeilla samaa, mutta ajattelin, että oma kaappini kaipaa kylppärin kosteuden takia enemmän väljyyttä ja elämisvaraa. Pitäisiköhän rimoillekin jättää ilmaa? Nämä on niin vaikeita juttuja etukäteen miettiä: sitten vasta käytön myötä näkee, menikö ihan mönkään ja naksahteleeko palikat hajalle.

      Supersuunnitelmissa on tehdä sinun kaappisi kaltainen korkea kaappi. Täytyy ensin kokeilla näin pienemmässä mittakaavassa, onnistuuko ollenkaan.

      Miten muuten sait suoraa vaneria? Omani on näköjään aivan tolkuttoman vinkkura! Kestääköhän se edes kylppärissä?

      Poista
    2. Vuole vaan saranat vähän syvemmälle, vaikka vaan oven puolelta. Ihan millin verrankin riittää. Saat siihen ovien väliin pienen rakosen jos ne vaikka turpoavat vähäsen. Ei se turvotus yleensä niin isoa ole että se kovasti muuten haittaa olisi. Jos et ihan kamalan tiukkoja rimoituksia ole tehnyt. Ja teitkö jo kuivasta puusta vai oliko niitä säilytetty kylmässä / kosteassa? Nämä ovat näitä rakentelun ikuisuuskysymyksiä. :D

      Suorana pysyvää vaneria on tosi vaikea löytää. Aina se minulla venkoilee. Johtuu varmaan juurikin siitä että on aluperin vähän kosteaa ja sitten kuivuu kieroon. Pitäisi siis olla vuosi painon alla kuivassa ja lämpimässä ennen kun voisin luottaa että pysyy suorassa. Tai sitten pitää ostaa tosi paksua vaneria, se ei väänny niin helposti. Omat vanerit ostin kalliilla rautakaupasta jossa niitä oli iso pino "selinmakuulla" lämpimässä (olivat valmiiksi pientä kokoa). Kaivettiin sieltä ihan pinon alta, kun ajattelin että siellä ovat ehtineet suorentua aikansa. :D Vaneri vääntyy kuivatessaan minkä vääntyy ja sitten se ei enää väänny, että luulenpa että nuo sinun ovat nyt siinä asennossa jossa aikovat ollakin. Antavat luonnetta kaapille noin. :-)

      Ja hyvin näyttää sinulla onnistuvan tuo. Ala vaan suunnitella jo seuraavaa kuule! :-)

      Poista
    3. Vuolin saranat ensin oven puolelta niin, että saranaosa jäi samalle tasolle puun kanssa. Ennen maalaamista näin oli justiinsa hyvä, mutta maali vei vielä sen verran tilaa, että päädyin vuolemaan toiset saranat rungon puolelle kiinni.

      Koeversion puut olivat vanhoja, lämpimässä säilytettyjä puita. Varsinaisen kaapin puut hain suoraan rautakaupasta ja rupesin heti nikkaroimaan. Toivottavasti puu ei nyt elä kosteassa tilassa.

      Kävin vielä vanerikaupassa hakemassa lisää vaneria, mutta ei se sen suorempaa ole. Vanerikaupassa vanerit ovat pystysuunnassa säilytettyjä, ja myyjä sanoi, että paksuutta pitäisi olla yli sentin että levyt olisivat suoria.

      Sellaisen vinkin myyjä vielä antoi, että vaneri täytyy aina molemmin puolin käsitellä samalla aineella. Kai se muuten siitä kieroutuu ajan kanssa?

      Päädyin siis käyttämään ovissa liimapuulevyä, koska se oli suoraa. Vaneriovet ovat kyllä hyvännäköisiä!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!