torstai 31. joulukuuta 2015

Värien valintaa



Rautakaupasta on tullut lempishoppailupaikkani. Aion yrittää nikkaroida kaapin, mutta ennen kuin ryhdyn varsinaiseen koitokseen, testaan taitojani kyhäämällä kasaan pienemmän kaapin. Tänään kävin hakemassa joitakin tykötarpeita, enkä malttanut olla valitsematta isompaan kaappiin kaavailemaani maalia.


Nyt on jo niin pimeä, että kameralla kuvatut värisävyt heittävät häränpyllyä, mutta näistä mallitilkuista tein valintani. Fuksia verhoilukangas (joka sekin näyttää tummemmalta kuin oikeasti on) tulee vanhaan nojatuoliin, joka odottaa verhoiluaan.








Turkoosia ja fuksiaa on siis suunnitelmissa! Saapa nähdä, kuinka projektit etenevät!


Oikein lokoisaa uuttavuotta kaikille!

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Iltavalossa



Uusi penkki on kotiutunut aivan ongelmitta. Yksi ainoa kaluste saa koko olohuoneen tunnelman muutettua ihan toisenlaiseksi. Vähän kömpelön, käsin nikkaroidun penkin  olemus huokuu rentoutta; se on mukavaa vastapainoa vakavamieliselle sohvalle.





Tulevan vuoden ensimmäiset tulppaanit on jo hankittu. Olisin halunnut sekavärisen kimpun, mutta nyt oli tarjolla vain joulunpunaisia kukkia. Ei se mitään! Perusvärit ovat aina pop.









Ilta jatkuu hirmuisen jännittävän kauhuelokuvan parissa. Niin jännittävän, ettei meinaa uskaltaa katsoakaan!


Kuurattu!



Vanha penkki kesti juuriharja- ja mäntysuopakäsittelyn aivan mainiosti. Penkki on nyt kuurattu ja tuotu olohuoneeseen. Sommittelin sen päälle heti kauneimpia lasiastioitani.





Erityisesti keltainen tuntuu sopivan taivaansinisen pariksi niin nätisti. Täytyy heti käydä ostamassa keltaiseen maljakkoon kukkia, niin pääsee ihastelemaan uutta penkkiä oikein toden teolla.


Jokohan tulppaanit ovat saapuneet? Kohta bussipysäkeillä alkaa näkyä niitä "tulppaani tuo kevään" -mainoksia. Aina liian aikaisin, aina varmana merkkinä häämöttävästä keväästä.

Joulukoti



Joulukoristelaatikko kannettiin alas ullakolta poikkeuksellisen myöhään tänä vuonna. Kukaan ei oikein erityisemmin innostunut koristelusta, ja niinpä tämä joulu lutviutuikin ihan muutamalla joulukoristeella. Kynttilöitä poltettiin melkein joka päivä, välistä leivottiin ja jatkuvasti kuunneltiin Jouluradiota, joten vähempikin hömpötys riitti aivan hyvin joulutunnelmaan pääsemiseksi.


Joulukoristelaatikon penkominen on mukavaa puuhaa. Vuoden aikana on ehtinyt aivan unohtaa, mitä kaikkea laatikkoon on pakannut. Peltinen, kirpparilta löytynyt tuikkukippo pääsi samalle paikalle kuin edellisenäkin vuonna.





Kastehelmen tuikkukippojen keräily on tänä vuonna muuttunut tavoitteelliseksi harrastukseksi. Punaisen kipon ostin syksyllä, ja nyt joulun alla se pääsi ensi kertaa käyttöön.





Eteisen ja olohuoneen väliseen oviaukkoon sahasin iloa-tekstin. Nämä olivatkin käytännössä yllättävän kivat ja huomaamattomat, vaikka ensin olinkin vähän epävarma. Parhaimpia koristeita ovat sellaiset, jotka eivät kilju omasta olemassaolostaan ja heti pistä silmään; kirjaimet olivat minusta juuri sellaiset.





Ahneus iski, ja pidin pellavaisen tähtityynyn itselläni.
 




Joulukalenterisukat kerään jo pois, mutta maltillisemmat koristeet saavat olla loppiaiseen saakka, jos ei sitä ennen radikaali ja yllättävä kyllästyminen iske. Sitten sitä pääseekin taas sisustelemaan! Pitäisikö ensin ommella vaiko ryhtyä nikkaroimaan? Aivan ensimmäisenä voisin ainakin kuurata vanhan penkin, joka eilen saatiin kotiin saakka.


tiistai 29. joulukuuta 2015

Puisia asioita



Jouluhulinat takana, ihana arki edessä! Juuri palasimme pohjoisen reissulta kotiin, ja matkalaukut, joululahjat ja muut tuliaiset odottelevat eteisessä purkamistaan. Pesukone jo pyörittää ensimmäistä lastiaan, ja pikkuisen ehdin uusia, hienoja tavaroita availla ja laitella kasoihin.


Joulukalenteri oli hirmuisen kiva projekti, vaikka onkin kiva, että se on nyt takana. Askartelujen lomassa sivupöydälle muodostui aivan vahingossa ihana sommitelma erilaisista puisista kynttilänjaloista. Näin joulun alla olen eritellyt puna-valkoiset jalat muun värisistä, mutta eikös vain tämmöinen sekamuotoinen armeija voisikin näyttää aika kivalta? Hieman juhlavalta mutta silti sopivan arkiselta. Jahka saan uuden tuliaiseni kuurattua, täytyy heti koettaa kynttiläjoukkiota sen pariksi.





Mikä onkaan uusi tuliaiseni? No sehän on pitkään hinkumani vanha taivaansininen penkki, jonka tänään vihdoin sain omakseni! Penkki on lojunut vuosikausia ulkovarastossa pahnan pohjimmaisena, ja aina silloin tällöin olen koettanut vinkkailla, että minulle se kyllä kelpaisi.





Pölyä ja sotkua on kertyny penkin pinnoille, mutta ei nyt mitään sellaista, mitä ei kunnon kuuraus pelastaisi. Maali on lähtenyt lohkeilemaan sieltä täältä, joten täytyy ensi alkuun oikein varovasti koettaa, kestääkö pinta juuriharjan syleilyä vai täytyykö tyytyä pelkkään pyyhintään.


Joko olen kertonut, mihin virkaan penkkiä meille uumoilin. Sen vain sanon, että keltainen ja punainen tulevat sopimaan penkin pariksi niiiiiiin hyvin.


maanantai 28. joulukuuta 2015

Värejä lapsen huoneessa



Pojan huone on jo jonkin aikaa kaivannut piristystä ja pehmeyttä. Huone on vaikeasti sisustettava, koska siellä ei ole yhtään ehjää seinää: kahdella seinällä on ovi, yhdellä ikkuna ja yhdellä kiinteä kaappirivi, joka sekin aukeaa ainoalle muuten vapaalle seinälle.

Turkoosi tehosteseinä ei ole alkanut kyllästyttää, vaikka sitä on katseltu pian neljä vuotta. Turkoosin sekaan punaista, keltaista ja retrokalusteita, niin näkymä alkaa miellyttää. Vanhat kotimaiset retrovalaisimet saatiin juuri paikoilleen, samoin pitkään tyhjänpanttina roikkunut 60-luvun seinälokerikko.












Kesällä luovuin lapsekkaiksi käyneistä Myyrä-julisteista ja laitoin tilalle kaksi 70-luvun Cocco Bill -lehteä, jotka laitoin sellaisinaan kehysten sisään. Taustalla on tavallinen musta askartelukartonki. Myyrä-taulut olivat nykyisiä julisteita isommat, joten toiselle taululle täytyi porata uusi ruuvi, että taulut pääsivät tarpeeksi lähelle toisiaan.
















Pojan huone on nyt taas kiva ja lokoisa. Heti kun vuosi vaihtuu, alan touhuilla seuraavan sisustuskohteen parissa. Ompelunurkka kaipaa kipeästi selkiyttä, vanhaan nojatuoliin on jo ostettu uudet kankaat ja yhtä nikkarointiprojektiakin ajattelin reippaasti kokeilla. Mistähän sitä aloittaisi?


Punaista retrovaloa


Taputan itseäni olalle: pitkän, pitkän junnausjakson jälkeen sain vihdoin syksyllä kiikutettua kasan retrovalaisimia sähköliikkeeseen johtojen vaihtoon. Pyysin etukäteen hinta-arviota, joka lopulta alittui reippaasti, kun työvalaisimista vaihdettiinkin pelkät töpselit.


Ariksen punainen pöytävalaisin lojui vuoden pari ullakolla (mitä ennen se oli lojunut mahdollisesti vuosikymmeniä jonkun toisen ullakolla). Työpöydän rautajalka piti ruuvata etäämmälle, että puristimen sai pöydän reunaan kiinni, mutta kun tympeään porailuhommaan lähti, asiat rupesivat luistamaan.





Livalin punainen seinävalaisin on kesän kirppislöytö. Pelkkä valaisin maksoi 4 euroa. Pyysin sähköliikettä säästämään kauniin katkaisijan, ja siinä se lamppu nyt kauniisti keikkuu pojan sängyn yläpuolella.





Ompelupöydällä on vielä yksi sininen Ariksen työvalaisin, mutta ompelupöytä on tällä hetkellä niin epäviehko näkymä, että päätin tällä erää olla lamppua kuvaamatta.


Ehkäpä uusi vuosi tuo uutta puhtia ompelutilan sisustamisenkin suhteen. Nyt kun pojan huonetta on saatu sisustettua astetta retrompaan suuntaan, on hyvä siirtyä toisen kohteen pariin!


sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Eteisessä



Uuden retrolampun myötä koko eteisen tunnelma muuttui aivan täysin. Aikaisempi kirkas plafondi valaisi paremmin, mutta retrolamppu tuo lämmintä tunnelmaa.


Tähän aikaan vuodesta eteisessä on pimeää vuorokauden ajasta riippumatta.











Joulukalenteriaskarteluiden välipuhteina suhauttelin armeijan vanhan avainkaapin mustaksi. Kaappi oli ostettaessa kauttaaltaan vihreä, mutta menin sen maalaamaan sisältä pinkiksi. Väri ei miellyttänyt edes aluksi, ja vasta useamman vuoden jälkeen sain maalattua taustalevyn uusiksi. Paljon kivempi näin! Musta tuo mukavasti ryhtiä.






Pari pientä uudistusta pienessä tilassa, ja taas on niin uudenlaista!


lauantai 26. joulukuuta 2015

Retrolamppu löydetty!



Joululahjaostoksia tehdessäni piipahdin pitkästä aikaa oululaisessa vanhantavaran myymälässä, Pikku-Liinussa. Eteisen retrovalaisin oli ollut jo jonkin aikaa hakusessa, mutta jotenkin olin kokonaan unohtanut Pikku-Liinun! Sieltähän löytyi muutamakin varteen otettava vaihtoehto, mutta kun näin tämän keltaisen Ariksen 60-luvun valaisimen, tiesin löytäneeni sen, mitä etsinkin.


Niin jännittävästi sujui tämä ostotapahtuma, että melkein meinasi tulla huutokisa! Samaan aikaan myymälässä oli toinenkin ostajaehdokas, joka ilmeisesti juuri samaan aikaan keskusteli kanssakumppaninsa kanssa lampun ostosta, kun minä jo kiikutin sen kassalle. Kirpparilla nopeat syövät hitaat; ei kannata ruveta empimään!











Ihana auringonkeltainen retrovalaisin kiipesi eteisen kattoon tuomaan valoa arkeen. Tämä olisi sopinut hyvin pojankin huoneeseen, mutta ei sitä yksi lamppu kaikkeen pysty!

Synttärikortti pahvista ja kartongista



Vanerista nikkaroimani koirankoppi menee lahjaksi välipäivinä viisivuotissyntymäpäiviään viettävälle lapselle. Askartelin kortin ruskeasta kartongista ja mustasta paperista ja samalla keksin korttiaiheet kaikille mahdollisille ihmisille kaikiksi tuleviksi vuosiksi.








Fontti on taas haettu netin kuvahaulla. Vanhahtava ilme on juuri sopiva synttärikortin pelkistettyyn ilmeeseen. Pitääpä muistaa tallentaa saman fontin muutkin numerot, niin ei koskaan enää tarvitse miettiä, minkälaisem kortin kenellekin tekee.

perjantai 25. joulukuuta 2015

Tähtityynyjä tädille


Joulukalenterin yhtenä luukkuna oli tähtityyny, johon täti tykästyi niin, että pyysi ompelemaan kolme samanlaista tyynyä punaisena omalle sohvalleen. Yölinnun "Sitä ei saa mitä tilaa" soi ommellessa koko ajan päässäni. Teinkin kaksi tyynyä punaisena ja yhden beigenä.

Ennen tyynyjen matkaan lähtöä kuvasin ne omalla sängyllä.







Taakse laitoin taas nappikiinnityksen. Nämä isot puiset napit ovat minusta tosi hienoja.







Oman kodin joulusisustus oli tänä vuonna varsin maltillinen. Pienet muutokset kuten verhot ja tyynynpäälliset ovat tuoneet juuri sopivasti jouluista tunnelmaa. Nyt kun vuoden pimein aika on taitettu, alkaa jo tehdä mieli suunnitella keväisiä asioita kotiin. Röllötellään nyt vielä kuitenkin hetki joulumaassa.

Lahjat peittyy kääröihin



Taidan olla sen laatuinen jouluhöppänä, jonka jouluvalmisteluiden kuuluu olla pikkuisen stressaavia. Meillä on lähipiirissä paljon lahjottavia ihmisiä, ja joulun alla on mukava paneutua lahja-askarteluihin.


Muutamia kirjoja, astioita, vaatteita ja kenkiä lukuun ottamatta lahjapaketteihin kääriytyi tänä vuonna itse askarreltuja asioita.














Antikvariaatista ja antiikkikaupasta löytyi parit lahjat, joiden toivon olevan saajilleen mieluisia: 80-luvun Tapiiri-sarjakuvalehtiä miehelle ja hyvälle ystävälle Kastehelmen tarjoilulautanen 70-luvulta.






Pyykkipoikien pussukoita ompelin oikein urakalla. Ehkä jokunen nähdään kevättuulessa pyykkinaruilla työn touhussa.





Tuoreille vauvaperheille lähetimme Surumieliset Pieliset enkelikorttien kanssa.





Korurasioihin paketoin kutistemuovista askartelemiani korvakoruja. 







Niin paljon paketteja, ettei pärekoriinkaan mahdu! Nyt on lahjat jaettu ja touhotus takana! Aika keskittyä suklaan mussuttamiseen.