sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kirppiskaaoksen keskeltä



Kotikirppis jatkuu ja jatkuu! Perjantaina piti olla keittiön siivouksen vuoro, mutta totesin, että kirppikselle menevää tavaraa on niin tolkuttomasti, että on pakko myydä rompetta alta pois ennen kuin kirppiskasaan lisää yhtään uutta tavaraa.

 
Säntillisesti kahdeksan päivän aikana siivottu koti pöllähti taas aikalailla, kun laittelin kirppisromppeita sillä tapaa järjestykseen, että joku voisi niitä jopa hypistellä. Perjantaina tein ensimmäiset kirppisilmoitukset nettiin, lauantaina lisäilin ja tänään olen taas pakertanut minkä kerkeän. Ihan kauhea vaivahan tästä on, mutta tavara kerrallaan rompe kaikkoaa meidän kotoamme. Kauppa käy tasaiseen tahtiin, ja kirppiskassa karttuu, vaikkakaan tavaran määrän vähenemistä ei todellakaan vielä huomaa. 


"Onpa teillä täällä tyhjää ja kaunista", ei ole sanonut kukaan ostaja. "Oho, teilläkö on muutto kesken", on sanonut useampikin oksennus suussa.





Nätillä kuvalla on niin paljon merkitystä kirppiskaupassa. Puiset palikat eivät tähän mennessä ole kiinnostaneet ketään olohuoneen nurkassa muovipussiin sullottuna, mutta värikäs ja kiva kuva netissä muodostaa heti jonon. Jono netissä; siitä minä tykkään. Vaikka kyllä silloin tulee mieleen, että olisiko sittenkin pitänyt panna euro enemmän.
 







Olen samalla ryhtynyt stailaajaksi.





Montako mitattavaa uloketta löydät alla näkyvästä kuvasta?
 



 






Lautapelit tuntuvat menevän mukavasti kaupaksi, ja tänään koinkin ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin suurta onnea, kun sain neljässä kasassa aikaisemmin olleet pelit kasattua kahteen kasaan. 



Onpahan yllättävän koukuttavaa hommaa ottaa joka ikisestä nippelistä kuva ja tehdä  niistä kivoja kollaaseja. Yhtä aikaa kirppismyynti on mukavaa ja samalla aivan hirveän rankkaa touhua: kuvaaminen, hinnoittelu, ilmoitusten kirjoittaminen, kysymyksiin vastailu, tolkuton erinäisten asioiden mittailu ja noutoaikojen sopiminen. Tähän mennessä on tullut vastaan yksi ainoa ohareiden tekijä; muuten kaikki lupautuneet ovat saapuneet paikalle sovitusti. Ennätyksellisen onnistunutta nettikirppiskauppaa.


Samalla kun veivailen ja jumppaan tämän hirvittävän tavaramäärän keskellä, mietin joka hetki, miten kauheasti vaivaa ylimääräisestä tavarasta on. Kirppistili ei ropsahtele kukkaroon mitenkään itsestään, ja pian joutuu miettimään, miten loppusijoittaa jäljelle jäävän ydinjätteen. 


Tämä maailma on niin täynnä romua ja rompetta, ja tavaralla on niin vähän arvoa, että siitä eroon pääseminen on varsin vaivalloista puuhaa.


perjantai 28. elokuuta 2015

Myynnissä



Lupasin vinkkailla blogin puolella, kun laitan tavaroita myyntiin. Olen koko päivän kuvaillut ja näpytellyt romppeita Toriin niin, että näppäinsormet ovat kovilla. Puhumattakaan kaikesta siitä mittailusta. Huh huh miten paljon ulokkeita erilaisissa tekstiiliasioissa on mitattavana. On pituutta, on leveyttä. Kun se toistetaan  noin miljoona kertaa, saa ihan tarpeekseen mittanauhoista ikiajoiksi.


Iso vaiva tästäkin koitui, vaikka piti olla ihan pikkujuttu.


Kaikkea en suinkaan kuvannut, vaan toivon, että noutaja samalla innostuisi kurkkimaan muutakin kirppistarjontaa. Juuri nyt ongelmana on se, että koti on niin kuin joku narkkiluola, eikä tänne varmasti tee kenenkään mieli jäädä muuten vain hengailemaan.

Muutamat ensimmäiset kaupat on jo tehty, jippijaijee, ja varattujen tavaroiden kasa sen kuin kasvaa.


En osaa linkittää Torin kautta omaa listaani, mutta jos menee vaikkapa ilmoitukseen "Retroja sisustusjuttuja", pääsee sitä kautta nimimerkkiäni klikkaamalla katsomaan muutkin kohteet.











 
Joulumyyjäisistä jäljelle jääneet vanerilamput joutuivat alennustilaan.













Touhua, touhua! Kohta on koti tyhjä.


torstai 27. elokuuta 2015

Tila loppuu



Koriste-esineet on käyty läpi! Enää on jäljellä keittiö, loppu-ullakko ja miehen valtakunta. (Plus jäljelle jääneet mitä-tälle-tehdään -läjät.) Voiton puolella ollaan, ehdottomasti!


Käväisin jo pikkuisen kurkkimassa huomisen savottaa keittiön puolella, vähän siivouskaappia hypistelinkin. Siivouskaapin näky on masentava: purkkeja on aivan liikaa. Olen siirtynyt aikapäiviä sitten siihen käytäntöön, että käytössä on vain muutama tietty siivousaine, ja uusi ostetaan tilalle vasta, kun vanha on loppu. Mutta vanhat purkit kulkevat mukana yhä vain; eivät ne käyttämättöminä miksikään kulu. 


Nahanhoitosetti, kerran käytetty, nahkasohvia meillä ei enää edes ole, hintalapussa 33 euroa. Kristallilampun kiillotussuihke, hinta noin kympin, kerran kokeiltu, huonoksi todettu. Siellä ne kaapissa seisoksivat irvinaamoineen. Minä niiiiiin ryhdyn etikka-sitruuna-tiskiainelinjalle; vihaan sitä, että joka ikiseen tekemiseen tarvitaan joku oma puteli tai rompe. Mitä rahan tuhlausta ja mikä järjetön romumäärä. Oikeastihan siivouksessa paras ja pätevin väline on mikrokuituliina ja vesi. Pesuainetta voi sitten käyttää tuoksun ja höpötyksen vuoksi.


Nyt kun tuota sutjakkaaseen tahtiin kertyvää kirppiskasaa katselee, alkaa ahdistus iskeä uudemman kerran. Miten sitä tavaraa on niin paljon! Eikä kaikkea ole käyty edes läpi! Eihän täällä mahdu edes kääntymään.

Kirppispäivästä ei ole vielä tietoakaan, mutta ajattelin, että selkiyttäisi päätä ja olohuonetta, jos jo laittelisin tavaraa esille. Kannoin ullakolta kausivaatteiden rekin sisälle ja aloin laitella vaatteita henkareille. Joku yksi tuhannesosaa ehdin laittaa, ja sitten loppuivat henkarit.








Uulalaa sitä kuvaamisen määrää, joka edessä siintää. Kuvaan tasan tarkkaan maksimissaan kymmenen tavaraa per kategoria. Muuten kuvailen vielä joulunakin.


Meidän olohuoneesta on tullut kirpputori. Hehe :)

16 kg kynttilöitä ja aika paljon enemmän kirjoja



Kahdeksas päivä ja loppu häämöttää iiiiihan justiinsa! (Poisluettuna keittiö, ullakko ja miehen tavarat, jotka käsitän omina maailmankaikkeuksinaan.)


Tänään olen käynyt läpi kirjat, lehdet, kynttilät, kynttilänjalat, lääkekaapin ja kylppärin peilikaapin. Enää on jäljellä koriste-esineiden läpikäynti, jotka nekin on kasattu yhteen paikkaan, ja sitten pääseekin jo uusiin sfääreihin järjestelemään.


Koska on niin mukava aloittaa päivä sillä, että pääsee laittamaan lajitellut tavarat siivottuun kaappiin, aloitin touhuamisen pojan huoneesta. Kirjoja löytyy myös muualta, ja järjestelin kirjoja niin, että makuuhuoneen vanha pikkukaappi tuli täyteen. Unohdin ottaa jälkeen-kuvan, mutta sen voi helposti jokainen kuvitella mielessään: kaapissa oli lopulta paljon kirjoja.





Olohuoneen hyllykön kirjat eivät edes mahtuneet yhdelle pöydälle. Kaikista kotimme kirjoista laitoin ullakolle pari vanhaa Aapista ja kirppiskasaan ihan muutaman kirjan. Sisustusaiheisia lehtiä ostan melko usein kirppareilta ja kaupastakin, ja laitan ne aina takaisin kiertoon.
 
 
Säilytettävieä lehtiä on kuitenkin melko läjä: käsityölehdet, Historia-lehdet, Retro-lehdet, olutaiheiset lehdet ja vanhat sarjakuvat jemmataan ikiajoiksi. Historia-lehtiä meillä oli ennestään vino pino isossa vetoketjullisessa laatikossa, jonka alimmaiseen nurkkaan ei ollut kukaan kurkistanutkaan moneen vuoteen. Löysin kasasta oman graduni (menee ullakolle muistolootaan) ja kauan kadoksissa olleen kameran käyttöohjekirjan. Ehkä nyt jopa luen sen? 
 
 
Tässä siivotessa ja järjestellessä kehittelen itselleni uutta elämänsuuntaa; uudessa elämässäni luen aina kaikki kameran käyttöohjekirjat, kaikki kirjahyllystämme löytyvät sivistävät teokset kuten Kaari Utrion varmasti valaisevan Suomen naisen tien (jotka jo kertaalleen tänään laitoin kirppiskasaan ja otin sitten taas takaisin, kun ajatus sivistyksen hylkäämisestä alkoi ahdistaa), neulon niin että reumatismi iskee ja väliaikoina askartelen muuten vain Hama-helmistä. 
 
 
Vitsi miten mukavaa elämästäni tulee nyt, kun olen ryhtynyt järjestelemään kotia.
 




Niille lehdille ostettiin tänään iso kasa lehtitelineitä. Kuva luvassa jäljempänä.





Pojan huoneen kirjat olivat odottaneet vuoroaan senkin päälle ladottuina. Aku Ankat ja pokkarit tuottavat päänvaivaa ja jäivät vielä odottelemaan paikkaansa. Mitä niille pitäisi tehdä?





Ja nyt on pojan kirjat taas järjestyksessä! Vaihdoin samalla järjestystä, ja mustan kaapin päällä oleva sinisävyinen Aava Helsingin taulu nojailee nyt kiinnittämättömänä miten sattuu. Jos joku joskus paiskoo ovea niin, että seinät helisevät – ei sillä, ettäkö meillä koskaan niin kävisi – ja samalla huutaisi pahimpia mahdollisia solvauksia, saattaisi taulu pudota alas. Kaikkeen mahdottomaltakin tuntuvaan on hyvä varautua, joten taululle on syytä miettiä parempi paikka.





Kipaisin jo keittiön puolella hakemassa siivouskaapista kynttilät ja kynttilänjalat astiakaapista. Niitä on aika paljon. Punnitsin, että kynttilöitä on yhteensä 16 kiloa. Vaikuttaa siltä, että me olemme nyt tästä lähtien ankarassa kynttilänostolakossa. Vaikutusta tehostaaaksemme alamme polttaa kynttilöitä niin vimmattuun tahtiin, että allaspalon riski kasvaa.


(Kuvasta muuten unohtui yksi lattiakynttilänjalka.)








 
Jos yhden kynttilän paloaika on joku 40 tuntia, niin kauankohan menee polttaa 16 kiloa kynttilöitä?





Laitoin tuikut papan vanhaan kahvipurkkiin. Nostan purkin enemmän hollille, jahka siivous ja kaikenlainen pöllyäminen on ohi.





Eilen laitoin cd-levyt pottulaatikkopöytään. Tänään haettiin uudet silikonipehmusteet koppuraksi menneiden tilalle, ja lasi saatiin taas paikoilleen. Taas yksi asia yliviivattuna tehtävien asioiden listalta!


Siirsin kirppiskasan toiselle seinämälle, että sain kirjahyllyn oikealle paikalleen heti, kun kirjatkin oli käyty läpi ja tommuutettu. Nyt olohuone (sitä kirppisseinämää lukuun ottamatta) alkaa jo muistuttaa ihmisasumusta.





Tadaa! Lehdet ja kaikki paikoillaan uusissa lehtikoteloissa! Kotoisasta ja mukavasta yleisilmeestä innostuneena nostin pitkään missä lie viruneen Block-valaisimenkin takaisin käyttöön.

 






Nostin myös Kivi-tuikut enemmän näkösälle mutta tarpeeksi kauas pupukaapin sisälle. Kastehelmetkin näyttävät kivoilta siellä. Saavat olla kaapissa pölyltä suojassa, kunnes koti on kunnossa.




Eilen kävin läpi urheilukamppeita sisältävän kenkälootan eteisessä. Kävin myös läpi kaavapaperit ja säästin vain sellaiset kaavat, jotka ovat oikeasti olleet tosi hyviä.

 
Aikaisemmin olen säilyttänyt kaavoja rullalle käärittynä niin, että ne on kiedottu kasaan kankaanpalalla. Kangaspala on siis samaa kangasta kuin se vaate, johon kaavaa on käytetty, joten yhdellä silmäyksellä näkee kaavan sisällön. Rullalle käärityt kaavat vievät minusta aika paljon tilaa, ja ne näyttävät ärsyttävän epäsiisteiltä, joten päätin kokeilla kaavojen säilyttämistä kirjekuorissa. Kuoren päälle on kirjoitettu kaavasta tietoja kuten lehden numero tai muutokset malliin. Teippasin kangaspalat kuoreen kiinni niin, että oikean kaavan löytäminen on mahdollisimman helppoa. 
 




Jos vielä jaksaisin, kävisin tänään läpi ne koriste-esineet. Sitten olisi taas huomenna puhdas pöytä, jolta aloittaa.


keskiviikko 26. elokuuta 2015

Raivausta; retrojuttuja



Päivä seitsemän.

Uusi raivauspäivä on mukava aloittaa niin, että pääsee laittamaan edellisenä päivänä tyhjennettyyn ja siivottuun kaappiin jonkun kategorian vähä kerrallaan yhteen nurkkaan kasautuneet tavarat. Tämä päivä alkoi sillä, että laitoin sisustukseen liittyvät kotitavarat pojan huoneen isoon kaappiin. Sisustuskaapissa on nyt muutamia sellaisia juttuja, jotka on tarkoitus laittaa paikoilleen heti, kun vain saadaan aikaiseksi. Muutama taulu odottaa kiinnitystään, ja kesän varrella kirppareilta ostetut verhot ikkunanpesua.
 

Onpa kertakaikkisen mukavaa nähdä kaapit kerrankin näin sulassa sovussa ja väljässä järjestyksessä.











Uutena tänään otin käsittelyyn retrohenkistä tavaraa; cd:t, Nintendon pelit ja DVD:t. Näiden vuoro oli juuri nyt siksi, että halusin olohuoneen pottulaatikot tyhjiksi, että ne saa eteiseen kenkähyllykäyttöön.


Kahdessa pottulaatikossa väljästi olleet ja ankarasti pölyttyneet levyt mahtuivat sohvapöytänä toimivaan pottulaatikkoon, kun ne asetteli tarkasti ja karsi muutamat DVD:t pois. CD-levyjähän ei meillä tietenkään kukaan ole kuunnellut aikapäiviin, mutta nämä ovat sellaista retrohenkistä tavaraa, jonka aiomme säilyttää. Minä olisin vienyt levyt ullakolle, mutta mies halusi pitää ne näkösällä. Ne saavat siis jäädä sopivasti näkösälle mutta tarpeeksi paljon pois jaloista, kun ovat sohvapöydän lasin alla.










Omat DVD-levyni heitin kirppiskasaan. Ajatella, kuinka paljon näihin on mennyt aikanaan rahaa, ja kuinka vähän niillä on nyt arvoa! Seurasin vajaa kymmenen vuotta sitten Lost-sarjaa into piukalla, ja muistelen, että DVD-boksit maksoivat 40-50 euroa. Nyt niitä ei varmaan kukaan huoli mihinkään hintaan. Eipä sillä; itsekin jätin jälkimmäiset kaudet ostamatta, kun sarja huononi huonomistaan mitä pidemmälle se eteni. Loppu oli niin surkea, että olisi saanut jäädä kokonaan näkemättä. No niin, nyt alkaa nostalgia nousta pintaan ja tekee mieli säilyttää Lost-levyt.


Kauhean paljon pikkuremppaa näyttää olevan edessä. Sohvapöydän lasitason alla olleet silikoninappulat olivat kokonaan kovettuneet ja käpertyneet niin, ettei lasia meinannut saada pöydästä irti. Täytyy lisätä uusien silikoninappuloiden metsästys ja kiinnitys tehtävien asioiden listalle.





Puoli elämää lainassa olleet Nintendon pelit palautuivat tuossa vuosi pari sitten kotiin. Nintendon saa kai jotenkin kytkettyä videotykkiin, mutta sekin vaatii selvittelyä ja hirvittävää hötkyilyä. Olisi mahtava päästä taas pelaamaan Super Mario Bros kolmosta ja Solomon's Keytä! Super Marion ostimme veljen kanssa naapurin pojalta sadalla markalla. Se oli iso raha, mutta Super Mario olikin erityisen hyvä peli.


Nintendon peleistä tuli jokunen aika sitten puhe jonkun tutun kanssa. Hän oli kuulemma nakellut vanhat pelit surutta pois. Sitä ei kannata tehdä. Kun pelien laina-aika pitkittyi, meinasin metsästää vanhat pelit takaisin nettikirppareilta. Se projekti päättyi siihen, kun googletin ensimmäisenä lempipelini Solomon's Keyn ja katsoin, että siitä pyydetään vajaata sataa euroa.


Varovasti, varovasti retrojuttujen kanssa.





Viikon verran väliaikaisena kenkäsäilönä ollut musta kaappi palasi takaisin pojan huoneeseen. Jahka saan siihen uudet huopatassut alle, pääsen täyttämään hyllyn kirjoilla.


CD:itä aiemmin kantaneet pottulootat mallailevat ja mutustelevat paikkaansa eteisessä. Olisiko tässä hyvä? Rullat alta pois ja lootat ruuveilla seinään kiinni niin, että alta pääsee vaivatta imuroimaan. Lisätilaahan näihin saisi, kun laittaisi yhdet lisähyllyt. Tämä tulkoon tehtävien asioiden mietintälistalle; jaksaako ja viitsiikö alkaa sillä tapaa rempata ja rellestää.





Eilinen raivauspäivä kului masennuksen ja lannistuksen vallassa, mutta tänään jo tuntuu, että ehkä tämä sittenkin tästä! Ei siinä auta muu kuin ryhtyä seuraavan kategorien pariin.

tiistai 25. elokuuta 2015

Vähä kerrallaan



Kuudes päivä, olisiko? Nyt ollaan sellaisessa vaiheessa raivauksessa, että tuntuu, ettei mikään etene. Ehkä se johtuu siitä, että kirppiskasa on vallannut koko olohuoneen, ja olohuone on yhtä valtavaa rytöläjää.


Tänään pojan huoneen iso kaappi on saatu järjestykseen. Pojan vaatteet on karsittu ja viikattu siististi paikoilleen. Yläkaapin peitto- ja tyynyläjät on karsittu ja viety liinavaatekaappiin nätisti viikattuina. Eteisessä paikkaansa odotelleet korut ja hiusjutut pääsivät paikalleen vaatehuoneeseen.


Pojan huoneen kaappi on nyt ihanan väljä ja siisti. Yläosaan voisi laittaa sisustustavarat, jotka odottavat olohuoneessa paikkaansa. Siis ylimääräiset valokuvakehykset, viltit, tekstiilit ja sen sellaiset, joita niitäkin on melko paljon.








Tänään olen karsinut ensimmäisiä papereita. Jostakin laatikon pohjilta löysin kasan joulukortteja vuodelta 2013. Näiden tämmöisten kanssa on aina niin vaikeaa; säilyttääkö vai ei?
 




Juuri tänään kaiken tämän tavaramäärän keskellä vastaus oli helppo: ei. Joulukortit ovat tehneet tehtävänsä vuoden 2013 jouluna, jolloin meille tuli niistä hyvä mieli. Enää niitä ei tarvitse säilyttää, että joskus päästäisiin eroon tästä:





Pojan huoneen yläkaapissa maanneet paperit ovat nyt käsittelyn alla. Omat opiskeluaikaiset paperit oli helppo karsia minimiin ilman yhtään luopumisen tuskaa: tuolin päällä on roskiin menevät paperit, tuolin alla muutama oikeasti pätevä nivaska. Alla oleviin papereihin palaan aina silloin tällöin, mutta ylläolevia en ole selaillut koskaan huvikseni. Monet asiat on helppo tarkistaa muista lähteistä, vaikkapa netistä, mutta jotkut asiat on niin näppärästi selvitetty opiskelumateriaaleissa, että päätin ne säästää. 


Armotta paperinkeräykseen lentävät sellaiset paperit, jotka näyttävätkin koskemattomilta. Ne ovat pääsääntöisesti sellaista asiaa, joka on aikanaan mennyt enemmän tai vähemmän yli hilseen. Jos nyt joskus tulee pakottava tarve alkaa opiskella jotakin sellaista asiaa, jota en aikoinaan tajunnut, en varmastikaan tekisi sitä näiden lappujen avulla. 


Ja vanha kandintyö? Toivottavasti minulla ei koskaan tule olemaan niin tylsää, ettäkö haikailisin sen lukemisen perään.

 



Lajittelin tänään ullakolle meneviä taaperoleluja ja muita muistojuttuja uusiin muovilaatikoihin ja huomasin kauhukseni, että laatikot täyttyvät hirveää tahtia. Isot muovilelut vievät tolkuttomasti tilaa! Pojan vanhat koulujutut kuuluvat myös muistojen kategoriaan, mutta kuinka paljon niitä oikein täytyy säästää? Kolmelta ensimmäiseltä vuodelta pelkkiä kirjojakin on jo melkoinen pino. Mutta miten niitä raaskii heittää pois?


Aloittelin kirjoittamaan jäljellä olevien tehtävien asioiden listaa liituseinälle, mutta tuskastuin ja lopetin kesken. Eihän tämä etene mihinkään! Vielä on jäljellä ainakin asiapaperit, vaatteiden kaavat, cd-levyhylly, pojan työpöydän laatikostot, eteisen kenkälootan urheilukamppeet, lääkekaappi, kirjat ja sisustusesineet. Siis nämä ennen keittiötä. Ja ullakkoa.


Kauheata. Sitä tämä on. Eikä koskaan valmista.