perjantai 30. tammikuuta 2015

Kirppislöytöjä



Mikki Hiiri edestä, Mikki Hiiri takaa. Mikki Hiiri seisoo, Mikki Hiiri makaa.











Tämänpäiväisellä erinomaisella kirppiskierroksella löysin pari oikein kivaa juttua, Mikki Hiiren ja jauholokerikon. Vanha kuminen Mikki Hiiri (4 e) päätyi ainakin toistaiseksi pupukaapin päälle muiden värikkäiden lelujen seuraksi. 


En ole vielä perehtynyt kumiukon tarinaan, mutta veikkaisin, että se on kuusikymmenluvulta (vaikka hintalapussa lukikin, että 50-luvulta). Itse asiassa Mikki Hiiri voisi sopia oikein hyvin aikaisemman kirppislöydön kaveriksi, tämän posliinibambin seuraan.





Kertakaikkisen outo juttu, että olen näin yhtäkkisesti haksahtanut tämäntyyppisiin vanhoihin leluihin. Täytyy olla jatkossa varovainen: luulen, että lelukeräily saattaisi helpostikin karata hyppysistä. Puulelut nyt ovat aina viehättäneet, ja olenkin todella reippaasti pysytellyt niistä erossa. Samoin vanhat peltilelut ihastuttavat, mutta ne nyt onneksi ovatkin niin kalliita ja huonosti saatavilla, ettei ole pelkoa siitä, ettäkö erehdyksessä haksahtaisin.


Toinne kirppislöytö oli puinen lokerikko, jossa on Sarviksen muoviset kipot (vai onko koko laatikosto Sarvista?). Tämä oli tosi edullinen, rähjäinen kylläkin, ja yksi pieni laatikko puuttuu, mutta silti. 


Nyt en kyllä tiedä, mitä sillä tekisin: maalipinta on niin ränsistynyt, että ihan hiiiiirvittävästi tekisi mieli rapsutella se pois (uusi kuumailmapuhallin jo kaapista huhuilee). En usko, että tästä olisi elintarvikekäyttöön, kun astiat ovat muovia. Toki omaan mielipiteeseni vaikuttaa verkkokalvoille syöpynyt näkymä sellaisenaan kirpparille raijatusta hyllystä: tuolla perällä on vielä kaikki pähkinät, siemenet ja sen sellaiset jäljellä. Hyi hyi.


Muovikipot ovat kauhanmuotoisia niin, ettei kippoihin oikein saa mitään tavaraa säilöön.



 

Pannaan toistaiseksi mietintään. Menettääköhän loota kaiken arvonsa, jos rupean sitä tuunailemaan? Jos itse ostaisin vanhaa, en mitä luultavimmin arvostaisi edellisen omistajan omin päin tekemiä tuunailuja. Haluan itse tyriä omat tuunailuni.






Tämänkertaisella kirppiskierroksella törmäsin varmasti kymmeniin ja kymmeniin Muumi-mukeihin ja muutamiin Kastehelmi-tuikkukippoihin. Kastehelmi-kipot maksavat kirppareilla ihan järjestäin 10 euroa, mikä on hulluuden huipentuma: Halpa-Hallissa samat kipot maksavat 8.90 euroa. Siirtyisin välittömästi kokopäiväiseksi Kastehelmi-kippojen jälleenmyyjäksi, jos kipot menisivät kympillä kaupaksi ja tekisin siten 1.10 euroa kappaleelta voittoa. Sopisin Halpa-Hallin kanssa, että voivat tuoda lavalähetykset suoraan kotiovelleni viikottain.


Muumi-mukeja nyt ei viitsi edes vilkaista. Onkohan kenellekään koskaan tässä elämässä käynyt niin, että olisi löytänyt kirpparilta edullisen Muumi-mukin?


torstai 29. tammikuuta 2015

Punainen täkki



Tieteellinen koe on päättynyt: valkoisen sohvan päälliset kestivät pesemättä vajaa kaksi kuukautta. Tulokset saattavat olla hieman arvelluttavat, sillä tuosta vajaasta kahdesta kuukaudesta päälliset olivat oikeasti siistit ehkä viikon verran. Pitäisiköhän pesuväli nyt mitata sen mukaan, kuinka kauan päälliset oikeasti ovat siistit vai sen mukaan, kuinka usein niitä viitsin pestä? Tulkintatavasta riippuen testin tulokset vaihtelevat huomattavasti.






Kaikkensa pitää yrittää jopa tässä epätoivon murheessa, ja niin sohva sai taas peiton suojaksi. Jospa se nyt pysyisi hetken aikaa valkoisena (ei se pysy). Minun mielestäni koko sohvan voisi korvata sellaisella vanhanaikaisella, sivusta vedettävällä puusohvalla. Sitä ei jatkuvasti tarvitsisi olla puunaamassa.








Oulussa tupruttaa lunta aivan ennätystahtia. Eilen kävin pukkimassa parvekkeen kaitelle jääneiltä kukkaruukuilta pahimmat lumet alas, mutta kiputtelin hyvin nopeasti takaisin sisälle. Tässä vanhassa talossa parvekkeen kaiteet ovat järjettömän matalat, ja kun lunta on lattioilla vielä puoli metriä, sitä todella tuntee olevansa kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Olisi meillä lapiokin, mutta kun se on hautautunut sinne lumen alle.


Eipäs muuta kuin loppurutistukset ja sitten kohti viikonloppua!


keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Valkoista pitsiä



Ehkä viimeinen paikka, josta odottaisi löytävänsä herkän valkoisen, pitsinyplätyn päiväpeiton, on käytetyn armeijatavaran myymälä.


Sain Varustelekalta lahjakortin, jolla valikoin muutamia laadukkaita tekstiilejä kotiimme; puuvillaa, villaa ja taas puuvillaa. Kolmesta tilaamastani asiasta yksi tulee käyttöön sellaisenaan, toinen kaipaa hieman tuunailua ja kolmannen ajattelin silputa ompelukoneen alle. Jos raaskin.


Tämä valkoinen puuvillahuopa on aikoinaan palvellut Ruotsin armeijassa. Nyt se palvelee meidän makuuhuoneessa päiväpeittona.









Suunnitelmissani oli värjätä peitto raikkaan keväiseksi, mutta on tuo valkoinenkin väri niin nätti, että täytyy vähän aikaa katsella peittoa sellaisenaan. Ehtiihän sen värjätä vähän myöhemminkin.


Tämä puuvillapeitto on minun versioni virkatusta mummopeitosta, jota olen kevään mittaan yrittänyt metsästää kirppareilta. Valkoinen pitsipeitto on hieman erikoinen valinta armeijakäyttöön, mutta täytyy vain todeta, että Ruotsin armeijalla on vain kertakaikkisen hyvä maku näissä asioissa. Heija!









Peitolla oli hintaa vain 14.95 euroa, eli tässä olisi ollut oivallinen vinkkauksen paikka edullisesta ja hienosta peitosta. Taisin kuitenkin nappaista viimeisen kappaleen itselleni, mutta toivotaan, että varasto saa vielä täydennystä.


Miten olisi: mustan seinän tilalle kukkatapetti ja peitto pinkiksi? Keltainen seinä ja pinkki peitto?


tiistai 27. tammikuuta 2015

Kukikasta



Tulppaani kukoistaa harmillisen lyhyen aikaa. Pikkuisen auenneena kukka on minusta parhaimmillaan, mutta heti seuraavana hetkenä koittaa nuupahdus. 


Nämä pinkki-valkoiset kukat ovat kuin suoraan Muumilaakson tarinoista. Voiko tämmöisiä olla olemassakaan? Kukat ehtivät jo nuupahtaa, mutta keräsin niiden kuivuneet terälehdet talteen. Nyt voisi vaihtaa talviset sammalkoristeet ja sen semmoiset keväisempiin ilmestyksiin.






Nyt olisi myös hyvä aika valmistautua pääsiäiseen ja sahailla koristeita, ainakin mintunvärisiä bambeja ja vaikka pupuja lisäksi. Saamattomuuskausi valtaa mieltä, ja kaikenlainen askartelu sujuu ennätyksellisen verkkaasti jos ollenkaan.


Ei mutta ei siinä muu auta! Tänään, siis viimeistään huomenna tai myöhemmin tällä viikolla minä sen teen: sahaan bambit ja skannaan pupulampun pupukuvion pienemmäksi kaavaksi. Nyt kun asia on päätetty, on se jo melkein kuin tehty.


maanantai 26. tammikuuta 2015

Jämät käyttöön!



Tammikuu on hyvä kuukausi, sillä sen aikana tapahtuu valon suhteen ihmeitä. Vielä kuukausi takaperin oli tooooodella pimeää; nyt on jo selkeästi paljon, paljon valoisampaa. Melkein kesä jo!


Mutta mitä tämä planeetan kierto ja muut avaruudelliset asiat tarkoittavatkaan sisustuksen ja erityisesti kynttilöiden suhteen? Tietysti sitä, että nyt on viimeinen hetki poltella jämäkynttilät.


Puoliksi poltettujen kynttilänpänien säilyttäminen on ikävä harrastus, ja on ankeaa aloittaa uusi kynttiläkausi vanhoilla jämillä. Näin viimeisten pimeiden hetkillä olen ottanut asiakseni polttaa kaikki rumat ja epäviehkot jämät loppuun. Kynttilärykelmänä se luonnistuu parhaiten.






Rykelmänä eriparikynttilät näyttävätkin oikeastaan aika hienoilta. Korkein kynttilöistä on vanha, ainakin opiskelujeni alkuajoilta, enkä ole saanut sitä aikaisemmin poltettua. Hölmö ajatus, että tuo puolipoltettu kynttilä on kulkenut mukanani ainakin yksi tai kaksi muuttoa. Se on surkea kynttilä, joka palaa huonosti niin, että reunat jäävät jäljelle; siksi sitä ei ole tehnyt mieli polttaa. Mutta nyt teen siitä hakkelusta.








Koko ajan on mielessä jotakin tympeää, mitä pitäisi tehdä. Sohvanpäälliset kaipaavat taas (inhoan tuota sohvaa) pesua ja ikkunalaudalla kykkivä kuparikippo pitäisi jaksaa käsitellä kiiltäväksi. Niin ja tuo ihan vasta ostettu, seuraavana päivänä ostosta nuupahtanut hortensiakin pitäisi kastella ja nyppiä. 


Hortensia on rasittava kukka. Niin nätti, mutta niin kranttu. Maksaa kympin, kuolee seuraavana päivänä.






Tiedättekö muuten, mistä löytäisi sellaisia vanhanaikaisia mummokukkia, pelakuuta ja peikonhammasta esimerkiksi? Olenko ihan väärässä, jos sanon, että kukkakaupoista löytyy bonsaipuuta, jukkapalmua ja saniaista, mutta ei perinteisiä mummokukkia? Ihan pikkuisen voisi jo kevätistutuksia suunnitella. Parasta tietysti olisi, jos uudet mummokukat löytyisi pistokkaina; niissä olisi todellista mummokukan tunnelmaa!


sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Pst! Vinkki oululaisille kirppistelijöille



Kirpparikeijun mainostoimisto tiedottaa: ihan huikean hieno rautasänky bongattu!


Kävin eilen kaupungilla asioilla ja kiersin samalla keskustan vanhantavaranliikkeet uusi Stromboli mielessäni. Pikku-Liinussa oli myynnissä musta, rautainen, armeijan vanha kerrossänky (95 e). Harkitsin tätä meille, mutta on se kyllä liian kapea kolmosluokkalaisen nukuttavaksi. Mutta joku toinen, jolla on tähän sänkyyn mahtuvia nukkujia: onko vähän aarre!





Niin herkku! Hirveän harmillista, että sisustusharrastustani rajoittavat sellaiset ulkoiset tekijät kuin tila, tarve ja budjetti. Minun pitäisi ehdottomasti saada sisustaa vapaammin. Esimerkiksi tälle rautasängylle olisi  niin mukava loihtia värikäs, satumainen, huvikumpumainen ympäristö.


Byhyy kerrostalo, rajalliset neliöt ja rajoittunut elämä.

Kinuskikakku marja- ja mascarponetäytteellä



Olen aika laiska keittiöihminen, enkä yhtään innostu uusien reseptien kokeilemisesta. Viime vuoden uudenvuodenlupaus oli kokeilla uutta ruokareseptiä joka viikko, mutta suunnitelmahan meni plörinäksi viikosta yksi lähtien. 

Leipominen on tietysti ihan eri asia kuin arkinen ruuan laittaminen; sen kerran, kun rupeaa leipomaan, on mukava touhuta pitkän kaavan mukaan. Mutta se uusien reseptien etsiminen! Ei ole mitään tympeämpää tekemistä! Olen kuullut, että jotkut ihmiset nautiskelevat pelkästä reseptikirjojen selailusta. Siis istuvat kahvikupposen kanssa muuten vain selailemaan kokkikirjaa ja suunnittelemaan, mitä reseptiä joskus tulevaisuudessa saattaisivat vaikka kokeilla. En ymmärrä tämänkaltaista käyttäytymistä ollenkaan. 


Keskimääräisesti kolme kertaa vuodessa tulee kuitenkin leivottua syntymäpäiväkakku. Aina kinuski-kermakakku, koska se nyt vain on hyvää. Sen verran olen nyt kolmisen kakkua takaperin tsempannut, että kokeilin kahta uutta kakuntäyteohjetta. Reseptit osoittautuivat hyviksi, ja niillä mennään nyt ainakin seuraavat kymmenen vuotta eteenpäin.





Kehtaako tätä tunnustaa? Olen tehnyt kakkupohjan vuosikausia alusta saakka, mutta vasta nyt kokeilin ensimmäistä kertaa merkitä kerrokset ennen niiden leikkaamista. En vain uskonut, että siitä olisi mitään hyötyä. Mutta kylläpä siitä oli; apuviivojen merkitseminen helpotti kakun tasaista leikkaamista huomattavasti.

 



Raikas marjatäyte ja Valloittava vanilja-mascarponetäyte löytyvät Kinuskikissan leivontakirjasta.



 Raikas marjatäyte


 


2 dl (n. 200 g) marjasosetta
2 dl vaahtoutuvaa kevytvispiä
100 g maustettua rahkaa
2 rkl sokeria
1/2 dl vaniljakreemijauhetta tai 2 liivatelehteä)

1. Soseuta marjat
2. Vaahdota kerma
3. Sekoita kermavaahdon joukkoon marjasose, rahka, sokeri ja vaniljakreemijauhe.


Valloittava vanilja-mascarponetäyte


1/2 dl sokeria
1/4 dl perunajauhoja
2.5 dl kevytmaitoa
1 keltuainen
1/2 vaniljatanko
125 g mascarponejuustoa
2 liivatelehteä
1.5 dl kuohukermaa
1/4 dl vettä

1. Yhdistä sokeri ja perunajauhot kattilassa. Sekoita joukkoon kevytmaito ja keltuaiset. Halkaise vaniljatanko pituussuunnassa ja lisää kattilaan.

2. Kuumenna liedellä vispilällä koko ajan sekoittaen kunnes seos pulpahtaa.

3. Poista vaniljatanko ja kaavi sisältä siemenet kiisseliin.

4. Sekoita joukkoon mascarponejuusto.

5. Anna kiisselin jäähtyä.

6. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

7. Vatkaa kerma vaahdoksi ja yhdistä mascarponekiisselin kanssa.

8. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sulata siihen liotetut liivatteet. Sekoita täytteeseen.


Sitten kakkua kokoamaan! Päälle kinuskia (2 dl fariinisokeria, 2 dl kuohukermaa) ja kermaa!





Olin juuri ostanut uuden pussipursottimen ja kokeilin sitä ensimmäistä kertaa, huonolla menestyksellä. Ei se oikeasti ole edes niin vaikeaa, mutta sain pursottimen kasattua jotenkin ihan väärin, niin että kerma pruuttasi miten sattuu. Mutta ei sen niin väliä: tässä vaiheessa kärsivällisyyteni kakun kasaamisen suhteen alkaa olla muutenkin lopussa, enkä olisi kuitenkaan viitsinyt taiteilla pursotusten kanssa.






 



Sellainen oli tämä kakku, mehevä ja muhkea! Seuraavan kakun vuoro taitaakin olla toukokuussa.


lauantai 24. tammikuuta 2015

Stromboli



Viimeinenkin maltti, tolkku ja järjenhiven taitaa nyt kadota pääkopasta. Ensimmäistä kertaa syksyllä antiikkimessuilla näin jossakin pöydässä myynnissä Aimo Okkolinin Stromboli-sarjaa. Nyt synttäreiden kunniaksi käytin osan lahjarahoista Okkolinin ihanaan ruskeaan maljakkoon. 


Minusta tämä sarja on ihan huikean hieno, enkä ymmärrä, miten se on niin vähäisesti esillä. Onhan tämä nyt paljon hienompi kuin vaikkapa Mariskooli tai Aalto-vaasi! Miksi eivät ihmisten hyllyt ole täynnä Stromboleita! Tuttavani uumoilee, ettei maljakko ole noussut suuren yleisön suosioon siksi, että se muodoltaan muistuttaa... miehen elintä. Painotan, että minä vain siteeraan moukkamaista, hienosta lasista ymmärtämätöntä tuttavaani; nämä eivät ole minun sanojani.






Signeeraus pohjassa! Tämä lisää lasiesineen arvoa. Rumasti on Aimo minusta rustaillut, keppikirjaimilla niin kuin lapsi. Onneksi teksti on vain pohjassa eikä sitä tarvitse katsella. Ja siltikin valitsisin mielummin signeeratun kuin signeeraamattoman lasin. Onhan siinä tietysti oma arvonsa ja viehätyksensä.








 
 
Tämän korkean mallin lisäksi maljakosta on matalampi, herttaisen pullukkainen versio. Siihen matalaan tutustuin ensin, mutta tykkään kovasti tästä korkeastakin maljakosta. Ajattelin alkaa keräillä molempia korkeuksia eri väreissä hiljaksensa. Näistä on myös sellainen rihlattu versio, jota kiertää kauttaaltaan raidoitus, ja jonka alaosasta puuttuu tuo paksu lasimöhkylä. Se ei ole ollenkaan niin hieno kuin tämä minun maljakkoni.
 
 
Yleensä ottaen minusta on vähän hölmön näköistä säilyttää esillä vaikkapa tuikkukippoja tai maljakoita, jos niissä ei ole kukkia ja kynttilöitä, siis jos ne eivät ole käytössä. Mutta tämä maljakko on minusta muodoltaan kuin itsessään kukka. Voisin hyvin kuvitella muutaman erivärisen maljakon vierekkäin ihan vain tyhjillään. 
 
 
Nyt vain silmät auki! Kyllä uusia Stromboleita pian taas eteen putkahtaa!


perjantai 23. tammikuuta 2015

Vähänkäytetty.fi - Nerokas kirppari netissä



Aika siivota komerot kevääksi? Vai kaipaako vaatekaappi päivitystä?


Törmäsin jokunen kuukausi sitten uudenlaiseen nettikirppariin, ja lähdin nyt ensimmäistä kertaa kokeilemaan palvelua myyjän ominaisuudessa. Tämä postaus on oikeastaan tehty puoliksi yhteistyössä Vähänkäytetty.fi:n kanssa, mutta olen oikeasti tästä uudesta kirppismuodosta innoissani. Nettikirppiksen toimintaperiaate on nimittäin nerokas.






Vähänkäytetty.fi eroaa muista netin kirppareista siten, että se kokoaa yksityisten myyjien tuotteet saman katon alle. Näin ostaja voi tilata monen eri myyjän tuotteita yksillä ainoilla postikuluilla (6.90 e); myyjä taas pääsee tavaroistaan yhden ainoan lähetyksen myötä eroon ja tienaa siinä samassa rahaa. Palvelu on edullinen vaihtoehto sekä ostajalle että myyjälle.






Vähänkäytetty.fi on perustettu aivan vastikään, elokuussa 2014. Alkuun palvelussa oli vain lastenvaatteita, mutta nyt toiminta on laajentunut naisten vaatteisiin, lasten tarvikkeisiin ja harrastusvälineisiin. Veikkaan, että uusia kategorioita tulee myöhemmin vielä lisää.


                                                 ***********

Näistä syistä tykkään palvelusta:


OSTAJANA: 


+ Voit shoppailla niin kuin missä tahansa nettikaupassa. Jos haet esimerkiksi tietynkokoiselle lapselle tietynlaista vaatetta, voit rajoittaa hakua erilaisilla hakutoiminnoilla kuten esimerkiksi koko, sukupuoli tai merkki. Kuvallisten, selkeästi hinnoiteltujen täsmätuotteiden selaaminen on vaivatonta.


+ Ei ole väliä, kenen tuote on myynnissä: voit koota oman ostoskorin, joka lähetetään sinulle saman katon alta yksillä postikuluilla, paketin koosta riippumatta (6.90 e).


+ Myyntihinnat ovat kirppistasoa, koska palvelu on myös myyjälle edullinen.


+ Sinulla on normaali kuluttajasuojalain mukainen 14 vuorokauden palautusoikeus. Jos tuote poikkeaa kuvatusta tai siinä on vika, tuotteen saa palauttaa ilmaiseksi. Jos palauttaa muuten vain, täytyy maksaa postikulut.


MYYJÄNÄ:


+ Palvelu on perinteiseen kirppispöytään verrattuna edullinen vaihtoehto: paketin lähettäminen maksaa 6.90 euroa, eikä muita kuluja ole.


Saat itse hinnoitella tuotteet: Vähänkäytetty.fi lisää hintoihin yhden euron, jonka se pitää itse. Tästä eurosta yritys lahjoittaa vielä 10 senttiä valitsemaasi hyväntekeväisyyteen (esim. SPR tai Lastensairaala). Jos siis myyt paidan hintaan kolme euroa, sen myyntihinnaksi tulee neljä euroa: itse saat pyytämäsi 3 e, Vähänkäytetty.fi ottaa 1 euron, josta 10 senttiä menee hyväntekeväisyyteen.


+ Pääset varmasti kerralla eroon kaikesta, minkä lähetät. Jos haluat neljän viikon myyntiajan jälkeen lunastaa myymättömiä tavaroita takaisin, maksat vielä lähetyskulut 6.90 euroa. Jos et lunasta tuotteita itsellesi, tavarat lahjoitetaan SPR:lle.



+ Ei tarvitse vängätä yksittäisten ostajien kanssa. Jokainen netissä kirppiskauppaa tehnyt tietää, miten vaikeaa tämä saattaa joskus olla :) Hymiö on tässä vain pehmentämässä virkettä.


                                                 ***********


Ensimmäinen oma pakettini on juuri lähtenyt matkaan. Tuotteiden kuvaamisessa on tietysti oma vaivansa, mutta kun tuotteet on saanut lisättyä palveluun ja paketin vietyä matkaan, saa sanoa lopulliset heiheit romppeelle. Ei tarvitse sopia miljoonan eri ostajan kanssa noudosta tai lähetyksestä, ei pakkailla yksittäisiä paketteja eikä tarkkailla tiliä maksusuoritusten varalta. Ei myöskään tarvitse rampata siivoamassa kirppispöytää; kaikki on nyt valmista!


Näin se myyjänä toimii:


1. Lisää tuotteet palveluun

Rekisteröidy palveluun. Ota tuotteista valokuvat, lataa ne palveluun ja kirjoita tuotekuvaukset.




Palveluun ladatut tuotteet säilyvät tallennettuina, joten tätä vaihetta voit tehdä vaikka pikku hiljaa, monen päivän aikana. Kun kaikki kerralla postitettavat tuotteet on ladattu, klikkaa tuotteet tarkastettavaksi.


Kun tuotteet on hyväksytty ja tarkistettu, saat koodin lähettämistä varten ja tuotekoodit tavaroiden merkitsemistä varten.


2. Merkitse tuotteet ja vie paketti postiin


Laita jokaiseen myymääsi tuotteeseen maalarinteippi, jossa lukee tuotetta vastaava tuotekoodi. Tavaroitasi vastaavat tuotekoodit näet asiakastililtäsi.






Pakkaa laatikko ja vie se lähimpään Siwaan, Valintataloon tai Matkahuoltoon. Paketti lähtee matkaan koodin avulla; postikulut (6.90 e) vähennetään vasta myyntituotoistasi. Jos kävisi niin surkeasti, ettei yhtään tuotetta menisi kaupaksi, Vähänkäytetty.fi on luvannut ottaa postikulut omaan piikkiinsä.





Tästä eteenpäin Vähänkäytetty.fi huolehtii kaikesta: se julkaisee tuotteet myyntiin, lähettää tilaukset asiakkaille ja lopulta tilittää palkkion tilillesi.


                                                 ***********


Nyt kun yksi paketti on lähetetty ja voin taas heittää lonkkaa, voisin katsoa, kuinka kauppa käy. Jos se käy hyvin, voisin vaivihkaa paketti kerrallaan lähettää lisää tuotteita myyntiin. Jokaisesta erillisestä lähetyksestä maksan sen 6.90 euroa postikuluja, mikä tarkoittaa, tarkanmarkanpirkko säästäisi rahaa, jos lähettäisi kaikki laatikot yhdessä erässä. Mutta kyllä se kevätsiivous soljuu vähemmälläkin hössötyksellä; nyt edetään hitaalla mutta varmalla yhden laatikon taktiikalla!




Olitko aikaisemmin kuullut tästä sivustosta? Innostuitko ajatuksesta? Nyt ei muuta kuin kevätsiivousta tekemään ja samalla vähän uutta kaapinsisältöä kirppisshoppailemaan!


torstai 22. tammikuuta 2015

Sahailua, pitkästä aikaa!



Syksyllä ostettu lehtisaha oli pari ensimmäistä kuukautta kovalla käytöllä. Joulumyyjäisten jälkeen sahaparka on jäänyt aivan hunningolle, ihan yksinään nököttämään. Viikko sitten kaveri pyysi tekemään neljä bambia omiin juhliinsa, ja niin pääsi saha taas pitkästä aikaa käyttöön!


Olipa mukava kaivaa maalipurkit esille ja sipsutella maalia puhtaan vanerin pinnalle. Tuo mintunsävyinen maali on aivan syötävä. Voisin maalata sillä jotain muutakin.
















Joulun aikaan ne olivat joulukoristeita, mutta näin joulun jälkeenhän bambit ovat ilmiselvästi kevätkoristeita. Erityisesti mintun sävyssä! Jos keksisin, mitä tekisin, voisin alkaa sahailla pääsiäiskoristeita näin hyvissä ajoin etukäteen. Pääsiäiskoristeet vain ovat niin vaikeita. Mitä sitä tekisi?


keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Pakkasta ja valoa



5 h 37 min; sellainen on päivän pituus tammikuun 21. päivänä. 


Viime päivinä aurinko on paistanut kirkkaasti ja pakkanen paukannut kirpeästi. Me veimme kaikki peitot ja tyynyt parvekkeelle puhdistautumaan tarkoituksella pitkäksi aikaa. Matot ovat pihalla ei-tarkoituksella pitkäaikaisesti; valkoiset pinnat ja matottomat lattiat näyttävät niin raikkailta, ettei tekisi mieli tuoda mattoja enää ollenkaan sisälle.






Kastehelmi-kippojen sarja kasvaa. Hempukkainen vedenvihreä kippo on tuore synttärilahja kaverilta.
 





Siispä kirpsakan valoisaa pakkaspäivää kaikille! Kyllä se ihan kohta tästä kevääksi muuttuu.


tiistai 20. tammikuuta 2015

Lahjakasta



Vielä päiviä pippaloiden jälkeen on mahdollista leijua juhlatunnelmissa, kun levittää lahjat ja kortit oikein näkyvälle paikalle kotona. Lahjapöydällä uusia hienoja juttuja voi käydä aina vaivihkaa hypistelemässä.


Juhlapäivän tulppaanit sitkuttelevat joten kuten, mutta ovat kauniita noinkin.
























Sittenkin, kun lahjat täytyy lopulta kerätä paikoilleen, voi vielä palata selaamaan kuvia lahjapöydästä.