lauantai 19. joulukuuta 2015

Luukku 19: koirankoppi vanerista



Taisin jossain vaiheessa sanoa, ettei vanerijuttuja olisi enää kalenterissa luvassa. Huijasiiiin! Rupesin sittenkin vielä nikkaroimaan, ja taas on vaneriaiheinen luukku vuorossa.


Minun ei koskaan ikinä milloinkaan pitänyt ruveta tällaiseen, mutta rupesinpa sittenkin. Luulen, että nyt on vaarana täydellinen hurahtaminen ja viimeisenkin järjen hivenen hukkaaminen.


Koirankoppi tulee lahjaksi viisivuotiaalle lapselle, jolla on tärkeä pieni pehmokoira. Piirsin kaavat omasta päästä, mutta mielessäni oli Ressu-sarjakuvakoiran ylöspäin levenevä koppero.




Katto, koppero ja alusta ovat irtonaisia, että lapsi pääsee leikkimään, miten tykkää.






Piirsin kaavat paperille, tein pahvisen prototyypin ja sen jälkeen lähdin sahailemaan vaneria. Tässä vaiheessa pahvinen versio osoittautui toimimattomaksi, koska se ei paljastanut kaikkia virheitä. Räpelsin ensimmäisen vaneriversion kanssa sen verran, että tajusin, mitä parannuksia pitäisi tehdä, ja sahasin sitten uudet, parannellut palikat.

 
Kaavojen piirtämisessä täytyy huomioida se, että sivuseinät ovat yhtä pitkät ja päätyseinän kulma 90 asteen kulmassa (koska katto väkisinkin tulee 90 asteen kulmaan).


Koska vaneri on ohutta, eikä sitä voi naulata (kokeilin) eikä kannata liimatakaan (kokeilin), reunoihin ja kattoon kannattaa sahata tukipuut, jotta nauloilla on vastakappaleet. Katon tukipuu sahataan sen verran kattoa lyhyemmäksi, että palikka mahtuu valmiin talon sisäseinien sisäpuolelle. Tukipuun ansiosta irtonainen katto napsahtaa mukavasti paikoilleen.





Sitten nikkaroimaan! Jätin katon irtonaiseksi niin, että lapsi pääsee leikkimään mökin sisälläkin. Koppi on myös irtonainen, jotta sitä ja pohjaa voi käyttää monella tapaa.





Maalia pintaan. Tämä on tietysti paras vaihe. Kivilaatat on leikattu kananmunakennosta. Laatat ja alustan töpsöttelin sienellä, että pinnasta tulisi eläväinen.







Mustalla maalilla vielä yksityiskohtia seiniin.




Valkoisella maalilla yksityiskohtia kattoon. Suunnitelmana oli leikellä huopapaloja mustasta hiekkapaperista, mutta sitä ei nyt ollut saatavilla.





Alkuperäinen ajatus oli liimata kopin sisällä olevaan lattiapinta-alaan hiekkaa, mutta sitäkään ei tähän aikaan vuodesta ollut näkösällä.





Vielä sesselle pari luuta ja riisitäytteinen nukkumatyyy, niin jo on koiran elämä makoisaa!








Vuf!


8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitokset :) Tämmöinen täytyy kyllä tehdä uudestaankin!

      Poista
  2. Mä en kestä! Pääsiskö leikkiin? Siis hieno!

    Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Koppero odottelee vielä paketissaan, että päästään se synttärisankarille lahjoittamaan.

      Poista
  3. Aivan mahtava! Meidän tytöllekin kyllä kelpais :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tätä oli kyllä tosi kiva näpertää!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!