maanantai 14. joulukuuta 2015

Luukku 14: kauhea kangaspainatus



Neljännentoista luukun takaa paljastuu kauhea kangaspainatus. Tein muutaman pyyhkeen jämäkästä kankaasta, ja olen uusiin kauhupyyhkeisiini ihan hirveän tyytyväinen. Näissä on mielestäni hirvittävän nokkela idea.





Jäät nyt yksin kotosalle / ole kiltti erittäin.


Kuka tunnistaa runon?



Painamisessa käytin tekstiilivärin ja kirjainleimasinten lisäksi sitä, mitä kaapista löytyi. Kokeilin erilaisia vaihtoehtoja, kunnes pienien kynsisaksien karmiva rivi alkoi miellyttää silmää. Siitä lähti idea runon pätkään, ja muistuipa mieleen yksi ihminen, jolle kauhupyyhkeen lähettää.








Ensimmäinen versio meni tietenkin ihan pilalle, mutta sellainen onkin aina odotettavissa.


Mitäs muita painovälineitä sitä kotoa voisi löytyä? Jakoavain ainakin olisi aika muikea!


13 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Tein tänään vielä pari muuta liinaa niin, että käytin runon muita säkeitä :)

      Poista
  2. Pyykkipoika vois olla kiva.

    VastaaPoista
  3. Pyykkipoika vois olla aika kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Joskin se pyykkipojan rautainen osuus taitaa tulla vastaan, mutta ehkä onnistuu, jos pyykkipoikaa hivuttelee edestakaisin. Tai sitten ottaa sen rautaosan pois :)

      Ensimmäisenä kokeilin Kastehelmen tuikkukipon pohjaa, mutta sehän olisin sen muotoinen, että vain reunat koskettivat tasoa.

      Poista
  4. Piparimuottien reunat kun värjää, niin niillä saa kivija kuvioita myös.

    VastaaPoista
  5. Hauska! En ensin hahmottanut edes, että kyseessähän on todella ollut esinepainatus! :) Kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innostuin näistä karmivista saksista aivan täysin ja tein monta uutta liinaa! Työkalupakista voisi löytyä yhtä jos toistakin jännää.

      Poista
  6. Iltaa! Kiitos paketista, puput pääsivät turvallisesti tänne Vantaalle ja ovat todella mieleiset! Kaunista joulunaikaa, Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Mukava kuulla! Kiva, että tulit kertomaan :)

      Oikein mukavaa joulun odotusta!

      Poista
  7. Hei! Mistä tuo runo on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve!

      Runo on Heinrich Hoffmannin Jörö-Jukasta (1845). Runosta on eri suomennoksia ainakin kaksi; olin onnekas ja juuri löysin oman kappaleeni Jörö-Jukasta pitkän etsinnän jälkeen, mutta se olikin eri suomennos.

      Se suomennos, johon itse alkujaan ihastuin, on nimeltään muistaakseni Peukalonimijä-Pekka. Graafiset kuvat ovat ohittamaton osa Jörö-Jukkaa. Runo menee jotakuinkin näin:

      Äiti lähtee asialle
      puhuu Pekallensa näin:
      "Jäät nyt yksin kotosalle
      ole kiltti erittäin.

      Muista etten lasten anna
      peukaloa suuhun panna.
      Sen jos teet niin toden totta
      olet pian peukalotta.

      Tulee kraatari ja sormet leikkaa
      niin että saksensangat keikkaa."

      Tuskin äiti oven sulkee
      niin jo pikku Pekka kulkee
      peukaloa imemässä,
      niin kuin kuva näyttää tässä.

      Hei, kas tuota Pekka-parkaa
      kraatari jo sisään karkaa
      suuret sakset muassaan
      peukaloa leikkaamaan.

      Sakset sanoo niks ja naks
      poikki menee yks ja kaks.
      Kumpaisenkin peukalon
      menettänyt Pekka on.

      Tuossa nyt on häpeillänsä.
      Toria saa äidiltänsä.
      Miltä nyt se poika näyttää?
      Ei voi enää mailaa käyttää.
      Eikä enää milloinkaan
      saa hän heittää palloaan.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!