keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Joulukoti



Joulukoristelaatikko kannettiin alas ullakolta poikkeuksellisen myöhään tänä vuonna. Kukaan ei oikein erityisemmin innostunut koristelusta, ja niinpä tämä joulu lutviutuikin ihan muutamalla joulukoristeella. Kynttilöitä poltettiin melkein joka päivä, välistä leivottiin ja jatkuvasti kuunneltiin Jouluradiota, joten vähempikin hömpötys riitti aivan hyvin joulutunnelmaan pääsemiseksi.


Joulukoristelaatikon penkominen on mukavaa puuhaa. Vuoden aikana on ehtinyt aivan unohtaa, mitä kaikkea laatikkoon on pakannut. Peltinen, kirpparilta löytynyt tuikkukippo pääsi samalle paikalle kuin edellisenäkin vuonna.





Kastehelmen tuikkukippojen keräily on tänä vuonna muuttunut tavoitteelliseksi harrastukseksi. Punaisen kipon ostin syksyllä, ja nyt joulun alla se pääsi ensi kertaa käyttöön.





Eteisen ja olohuoneen väliseen oviaukkoon sahasin iloa-tekstin. Nämä olivatkin käytännössä yllättävän kivat ja huomaamattomat, vaikka ensin olinkin vähän epävarma. Parhaimpia koristeita ovat sellaiset, jotka eivät kilju omasta olemassaolostaan ja heti pistä silmään; kirjaimet olivat minusta juuri sellaiset.





Ahneus iski, ja pidin pellavaisen tähtityynyn itselläni.
 




Joulukalenterisukat kerään jo pois, mutta maltillisemmat koristeet saavat olla loppiaiseen saakka, jos ei sitä ennen radikaali ja yllättävä kyllästyminen iske. Sitten sitä pääseekin taas sisustelemaan! Pitäisikö ensin ommella vaiko ryhtyä nikkaroimaan? Aivan ensimmäisenä voisin ainakin kuurata vanhan penkin, joka eilen saatiin kotiin saakka.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukava, kun jätit jälkesi!