keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Pinkki Juhannusruusu



Eteiseen suunnittelemastani pinkistä ontelokudematosta tuli lopulta niin pieni, että se päätyikin ompelupöydälle tuolinalusmatoksi. Aloitin maton virkkaamisen jo aikapäiviä sitten, mutta ensimmäisestä versiosta tuli hirveä muotopuoli, liian tiukkaan virkattu ja siksi kupruileva. Annoin rasittavan ruputyön muhia kaapinperukoilla, kunnes lopulta otin itseä niskasta kiinni, purin työn ja virkkasin sen uudelleen, löysällä käsialalla. Jos ontelokude ei maksaisi hunajaa ja mansikoita, olisin varmasti kantanut ensimmäisen viritelmän roskiin, kaatanut bensaa päälle ja sytyttäny palamaan.


No nättihän siitä sitten lopulta tuli, mutta miten onkaan nuin pikkiriikkinen! Eihän sitä meinaa edes silmä erottaa. Mitenhän tuota röpelöistä pitsireunusta pitäisi muokata, jos haluaisi jatkaa mattoa isommaksi? 











Pinkistä ontelokuteesta jäi taas epämääräinen kasa kudetta jäljelle. Ei niin paljon, ettäkö siitä saisi uutta mattoa, mutta tarpeeksi paljon, ettei voi poiskaan heittää. Mitähän tuosta ontelokuteesta muuta voisi tehdä? Koreja ainakin, mutta niille ei nyt taida olla käyttöä.


Ai niin! Siitäpä unohtui vielä paasata, etten tämän jälkeen koskaan, koskaan enää esipese ontelokudetta! Sitä solmun ja sekasotkun määrää! Peseekö muut muka kiltisti ontelokuteet ennen virkkausta? Miten!?


6 kommenttia:

  1. Moi. Tiesitkö että trikookuteesta saa ihan yhtä hyviä mattoja ja paljon halvemmalla. Itse ostan Jätti-rätistä yleensä säkin trikookudetta ja virkkaan siitä sitten. Toki laatua pitää tarkkailla, niitä on moneen lähtöön, Ja sen rullaan saamiseksi on oma hommansa. Mutta kympillä saa melko ison maton, maksaa vaivan. Tässä linkki mun blogiin jossa muutama matto. Päivi
    http://puuhalaatikko.blogspot.fi/search?updated-max=2015-03-10T04:28:00-07:00&max-results=7&start=35&by-date=false

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve!

      Jokunen vuosi sitten ostin trikookudetta paikallisesta käsityökaupasta, mutta se oli kyllä niin epätasalaatuista, ettei kelvannut muuta kuin matonkuteeksi! Joku kohta saattoi olla 0.5 cm, joku toinen 5 cm leveää; virkkauksista tuli kauhean epätasaisia möhkyröitä.

      Tuosta ontelokuteesta on myös semmoista paksumpaa, josta olen aikaisemminkin tehnyt Juhannusruusu-maton. Siitä tuli kivempi, jämäkämpi matto.

      Mutta onpa sinun tekemät matot ihanan näkösiä! Tosi jämäkän oloisia myös; on se sinun käyttämä trikookude varmaan aika erilaista kuin tuo, mitä minä ostin?

      Poista
  2. No eipä ole matonkuteen esipesu tullut mieleenkään. Ehkä siinä tapauksessa, että osa kuteesta olisi leikkauksia käytetyistä kankaista/vaatteista ja osa uutta. Ajattelin, että kude voisi olla kätevintä kutistaa vyyhtinä huljutellen vaikka harjanvarressa isossa saavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä matot on niin kovalla pesulla koirien takia, että ajattelen, että ne pitää kutistaa ennen virkkausta, etteivät sitten mene pienenemään. Mutta siinä selvittelyssä on sitten niin tolkuton työ, että jatkossa saavat ihan rauhassa kutistua.

      Poista
  3. Mä erehdyin kans kerran esikutistaan ontelokudetta ja siitä syntyi sellainen vettävaluva sotku, että heitin ne lopulta pois, koska ne ei osoittaneet minkäänlaista kuivumisen merkkiä eikä sotkuun saanut minkäänlaista tolkkuakaan. Polttaa teki mieli nekin, mutta ois mennyt niin paljon bensaa sen märän sössön polttamiseen...Never again! Vähänkö ketutti :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie kutistin ne pesemällä pesukoneessa ohjeen mukaan. Muistaakseni piti lingota vielä uudemman kerran ja senkin jälkeen laittaa parvekkeelle kuivumaan, kun olivat niin vetisiä.

      Monesti käsitöiden tekeminen herättää sellaisia tunteita, että toivoo, että olisi bensaa ja iso tynnyri. Pieleen mennyt käsityö on rasittavinta ikinä.

      Olispa muuten kiva, jos olis sellainen sivusto surkeille käsitöille. Seuraisin sitä heti.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!