lauantai 21. marraskuuta 2015

Päivän asu joltain vuosikymmeneltä



Tätimalliset, kaiken peittävät retromekot ovat alkaneet yksi kerrallaan vallata vaatehuonettani. Mitä retrovaateostoksiin tulee, Oulussa kaksi paikkaa nousee ylitse muiden.


Ensimmäinen parhaista on Kontin naamiaisvaatehylly, jossa pukin parrat, vappuhuiskat ja Kaisu Heikkilän leningit sulassa sovussa keskenään jutustelevat. Toinen on Helluntaiseurakunnan Lähetyskirppis. Se, jonka pihalla on tarjolla ilmaisia päiväysvanhoja leipiä tarvitseville, ja jossa myydään myös miesten käytettyjä alushousuja. 


Siellä, missä satunnainen mummo tai pappa kuolee niin, että jäljelle jäänyt omaisuus kärrätään kenellekään kelpaamattomana lahjoituskirpparille, siellä olen minä.


Viimeisimpiä retrovaatelöytöjä on ruskea kokopitkä neule. Sivusaumasta löytyi vielä pesuohje, mutta itse etiketin on joku mennyt irrottamaan. En osaa yhtään arvioida, mitä lukua mekko voisi olla. Minusta se on tolkuttoman ihana. Ei sillä cooperin testiä mennä juoksemaan, mutta enpä minä juoksisi muutenkaan.








Jos nyt jotakin pitäisi veikata, veikkaisin, että mekko olisi pituutensa ja linjakkuutensa perusteella 70-luvulta; materiaali tosin on kovin kasaria.  Hirveän vanhoja vaatteita en edes omista; vanhin mekkoni taitaa olla 60-luvun puolelta. Kasarilta omistan muutamat suoralinjaiset housut ja linjakkaat hameet, ysäristä eteenpäin en mitään (nykyaika pois luettuna). Hirveimmältä omaan silmään näyttävät ne vaatteet, jotka ovat vastikään olleet muodissa ja sitten jääneet pois. 2005 vuoden vaatteista ei heti tule mieleen mitään, mitä haluaisin päälleni pukea. Sen ajan, jolloin kuljin Fiorellan valkopestyt Crazy Age -farkut julkisesti päälläni, saisi kokonaan pyyhkiä pois henkilöhistoriastani. 


Yhdeksänkymmentäluvussakaan ei ollut hurraamista; pyöreäkauluksisia, rumasti kuvioituja collegepaitoja uskomattoman huonosti istuvien farkkujen parina. Kenkinä purkkarit, joiden alta tennissukat loistivat. Joku vyölaukku siihen vielä sitten.

Ihmetyksekseni jotkut jutut ysäriltä alkavat melkein jo näyttää hyvältä. Joskus joku kukkakuosinen laukku tai löysä leninki saattaa toisen ihmisen päällä näyttää ihan kivalta. Itselleni ysäri on vielä turhan aikaista. Muistot ovat liian tuoreet. Sen sijaan kasarista taaksepäin vintti on ihan pimeä, ja sitä vanhempia juttuja voikin jo turvallisin mielin käyttää.


Löytyykö ruudun toiselta puolen muita retrovaatteisiin hurahtaneita? Tai joku, jolle vanhat vaatteet ovat täydellinen kauhistus? Mikä sinusta vaatteissa on kaunista; mikä karseaa?


10 kommenttia:

  1. Ilmoittaudun! Työgarderoopini kulmakiviä ovat 1940-1970-lukujen mekot. Erityisesti olen tykästynyt 70-luvun maximekkoihin. Lempparimerkkejäni ovat juurikin tuo K. Heikkilä, Golden Finn ja Pia&Paula. Ostan vain luonnonkuituisia mekkoja. Suomalaiset 60 asteessa pestävät printtikankaat ovat heikkouteni! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 40-luvun arkimekot on kyllä ihanan elegantteja! Vanhat naisten vaatteet ja mekot on tosi kauniita, pois luettuna jotkut 80-luvun rytkyt.

      Poista
  2. Itse olen sen verran onnekas, että muistissa on vain 2000-luvun alun kauheudet. Ysäri on ihan ok välillä mutta kasari ei kyllä näytä hyvältä minunkaan silmääni, vaikka en ole tuolloin elänytkään. Jos sattuu löytämään jotain minimalistista 70-, 80-, tai 90-luvuilta niin hyvä, vaatteet tehtiin tuolloin vielä usein paremmin ja paremmista materiaaleista :) mekkosi on ihana!

    http://thewildethings.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 2000-luvun alku oli kyllä karsea: tekokuitua, kummallisia löysiä muotoja, liian lyhyitä paitoja ja liian pitkiä lahkeita. Yngh!

      Viime päiviä olen pitänyt sellaisia kasarihousuja, jotka on tosi linjakkaat ja istuvat. Suorat, leveät lahkeet ja ylhäältä loistava istuvuus. Kyllä kasariltakin jotain saattaa löytää! :)

      Tuleekohan 2000-luvun alun vaatteet ikinä uudestaan muotiin? Ainakaan samat vaatteet eivät enää ole 50 vuoden päästä käyttökelpoisia. Vaikka muovihan on toisaalta lähes ikuista.

      Poista
  3. Minäkin tykkään retrovaatteista. Tosin alun perin aloin hommata niitä siksi, että halusin Suomessa valmistettuja vaatteita (halpatyövoimalla Aasiassa tehdyt vaatteet ahdistavat ja ovat yleensä huonolaatuisia. Mutta kun ei täällä enää valmisteta mitään tai jos valmistetaan, ne ovat niin kalliita, ettei niihin ole varaa. Joten kirpparit siis! Kirppareilla selaan aina ensimmäiseksi valmistusmaan ja jos se on oikea, ostan yleensä vaatteen, näytti se sitten miltä tahansa, jos se vain on oikeaa kotona... Eniten tykkään vanhoista takeistani, Kestilän villakangastakki on suosikkini. Tuo mekko on kaunis. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä osaa suorilta käsiltä varmasti sanoa yhtään sellaista ketjua, joka valmistaa vaatteet Suomessa. Monet suomalaisina pidetyt on siirtyneet ihan muihin maihin.

      Mie katon yleensä kirppareilla ensimmäisenä materiaalin, joskin ostan kyllä tekokuituisiakin retrovaatteita, jos ne on muuten jänniä. Mutta oikeasti niitä kunnollisia materiaaleja tulee käytettyä paljon enemmän. Nytkin istun huippujuntti, yli-iso aitovillainen villapaita päällä, vaikka olisin voinut valita nätin ja linjakkaan mekon!

      Poista
    2. Olipas kommenttini täynnä kirjoitusvirheitä, mutta ehkä ymmärsit, mitä tarkoitin. :) En nyt tietenkään mitään ihan kammottavaa materiaalia olevaa osta. Minäkin istun nyt vanha villatakki päällä. Ei maksanut juuri mitään, mutta en luovu mistään hinnasta. Muuten palelisin! Mutta muuten tämä valmistusmaan syynääminen on mennyt siihen pisteeseen, etten oikeastaan voi ostaakaan mitään uutena, en ainakaan isoista ketjuista.

      Ei kai mikään ketjufirma Suomessa enää valmista vaatteita, mutta jotkut pikkufirmat. Kaikissa muissakin tekstiileissä on vaikeuksia löytää kotimaista vaihtoehtoa.

      Poista
    3. Emmie huomannu kirjotusvirheitä, minusta on tullut niille immuuni. (Paitsi eilen lapsi toi koulusta lapun, jossa oli lippulaulun sanat. Siinä oli kirjoitettu "suomi" 500 kertaa pienellä ja siniristilippu erikseen. Oli ihan pakko viuhuttaa punakynää opettajan tekstille. Lapsi sanoi, että hävettää, jos pitää lappu palauttaa koululle.)

      Poista
  4. Kauhulla olen katsonut kun ysäri vaatteet tekevät tuloaan. Kamalimmat oli trumpettihousut :)
    Itse tykkään maximekoista ja jos sellaisia löydän, haalin niitä heti, vuosiluvullakaan ei niin ole väliä. Sinun mekkosi näyttää 80-luvun mekolta, muista miten minun kummitädilläni oli vastaava, mutta mustana.
    Ihanaa lauantai-iltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö! Mutta elokuvissa on joitain vuosia jo näkynyt ysärimekkoja naisten päällä, ja minusta ne on jopa hienoja! Vaikka itselle puettuina sitä tietenki vaipuis takaisin 90-luvulle ja näyttäis just siltä miltä ysärilläkin, super rumalta.

      Bootcutit ja trumpetit onkin pitkään olleet pois; eivätköhän taas kohta hivuttaudu takaisin. Silloin 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa levenevä housumalli oli ainoa, jota saattoi pitää. Nyt olen kyllä tykästynyt pilleihin. Saavat olla lyhyempiä, eivät laahaa maassa ja ovat siten lämpimämpiä. Joskin jalat kyllä näyttää pillihousuissa vähän länkisääriltä.

      Ehkä tuo mekko on 80-luvulta! :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!