tiistai 13. lokakuuta 2015

Trimmipäivä



Koiranreuhkat on viimeksi trimmattu milloin lie, ja sen ovat kyllä näköisiäkin. Pehko peittää silmät ja ylipitkä parta saa naaman vääntymään ikuiselle mutturalle.


Siinä ne istuvat, kaksi mököttäjää. Eivätkä arvaakaan, mikä edessä odottaa.





Saako vielä vaihtaa? Tahtoisin sittenkin sellaisen rodun, jota ei tarvitse trimmata.

Trimmauksen jäljiltä karvaa on aivan joka paikassa. Koskahan alkaisi muistua mieleen ennen trimmausta, että villasukat saksiessa eivät ole hyvä idea.








Puoliksi trimmattu Manu vastustaa trimmausta nurkasta käsin.






Trimmeri on alkanut tuntua melko tehottomalta, ja oikeat saksetkin olivat hukassa. Sain Manun nyhdettyä puoliksi ja sitten annoin olla. Elmo pysytteli trimmaussession ajan visusti näkymättömissä, eikä se vahingossakaan tullut paikalle, vaikka sitä huutelin.


Elmo pelaa vain aikaa.  Sama kohtalo on silläkin edessä.


6 kommenttia:

  1. Edellinen koira oli Walesin springer spanieli, joka inhosi trimmausta. Nykyinen koira on sileäkarvainen mäyräkoira. Ja voi että kun on elämä sen kanssa helppoa. Ei tartte turkkia hoitaa ollenkaan! Joskus vähän mikrokuituliinalla vetäsen turkin pölyistä, täts it!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elmo ja Manu ei meinaa pysyä paikoillaan, kun trimmataan, niin vaikea saksia ja surruutella. Tassuihin ne eivät meinaa päästää ollenkaan, ja Manun kanssa monesti luovutankin, ja sitten sen jättimäiset karvatassut näyttävät naurettavan kokoisilta lapioilta. Elmo päästi tänään nätisti saksimaan tassujen hapsut, mutta Manun karva on niin paljon paksumpaa, että tylsillä saksilla saisin sipsutella vielä viikonkin päästä. Pakko käydä ostamassa uudet, kunnolliset sakset, ja kysyä sellaisia, jotka sopisivat erityisesti tuommoiselle turbokarvaiselle villakoiralle.

      Olispa kyllä kätevää, kun noidenkaan turkit eivät kasvaisi. Pysyisivät nyt tuommoisina, eikä niin, että muutaman viikon päästä alkaa taas rehottaa.

      Ennen meillä oli sellainen harrastustila, jossa trimmata, mutta nyt pitää trimmata ihan kotona. Se sotkun määrä!

      Poista
  2. Mä taas vaihtaisin meidän alati karvaa joka nurkkaan jättävän saksanpaimenkoiran karvan koska vaan tuollaiseen trimmattavaan versioon!! Olen vierestä kadehtinut vanhempiani, jotka kesällä hankkivat Lagoton ja siitä kun ei lähde karvan karvaa mihinkään. Meillä ei tarvitse kun vähän koiraa laappasta, niin jo on vaatteet karvoja täynnä. Summasummarum, molempi parempi/pahempi. toisen turkkia tarvitsee leikellä tasaisin väliajoin, toinen karvastaa joka paikan vuoden läpeensä, vaikka kuink harjaisit irtokarvoja pois.
    Eevi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on kyllä näiden turrikoiden hyvä puoli, ettei niistä irtoa karvaa. Se nyt vielä tästä puuttuisi.

      Kesällä näin jonkun semmoisen erikoisen koirarodun, jolla ei ollut karvaa ollenkaan. Talvella se tarvi takin, ettei palele, kesällä siksi, ettei pala auringossa.

      Elmoa ja Manua ei onneksi tarvi pukea. Mutta saisivat kyllä itse trimmata itsensä.

      Poista
  3. Heh :D
    Mulla on aivan samannäköinen karvareuhka täällä kuin teillä nuo, ja jonka trimmaaminen on... No, nätisti kun sanotaan, niin työlästä. Teen sen nykyisin osissa, liian raskasta yrittää leikata kerralla koko piski läpi.

    Tassuihin ei saa koskea, persuskarvat kun yritätä leikata, niin käyp istumaan. Vasenta kylkeä kun yrität leikata, niin käy makaamaan sille kyljelle jne. Yritä siinä sitten pittää koiraa asennossa, ja leikata samalla.

    Ja se sotku on tosiaan jumalaton. Pelkän turpavärkin kun leikkasin, niin tuli pieni kassillinen kassillinen karvoja, ja karvoja joka huoneessa. Ja ai hemskutarallaa miten nuo karvat pistelee vaatteissa(portugalinvesikoira/villakoira). Ihmettelen, koska koiran selässä ne on pumpulia :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trimmasin vielä Elmon illan päälle, ja voi että sen karva on niin paljon helpompi ajella kuin Manun. Manulla on tassut vielä koskemattomat, kun ei se niitä päästä ajelemaan, enkä jaksa tylsillä saksilla nyhtää.

      Meilläkin koirat tekee tuota, että istuvat tai menevät makaamaan aina sille puolelle, jota olen trimmaamassa. Elmolla ehkä auttaa, kun laittaa käden sen mahan alle ja väkisin kannattelee sitä pystyasennossa. Manun masun trimmaan niin, että se on selin sylissä. Niin ja häntähän pitää aina väkisin vääntää semmoiseen asentoon, ettei sitä pääse kunnolla ajelemaan. Vaikka se normaalisti sojottaisi pystyssä niin kuin lipputanko yöt ja päivät.

      Manusta tuli aivan tolkuttomasti karvaa. Ja tassuissa olisi jäljellä vielä sen verran, että yhdet villasukat niistä neuloisi. Lakasin isoimmat kasat pois, sen jälkeen imuroin pikkusilpun. On varmaan imuripussi puolillaan.

      Ne karvat tosiaan pistelee paksujen sukkistenkin läpi. Ja jos ei ole pukeutunut kumisiin sadevaatteisiin yltäpäältä, saa nyppiä karvoja irti vielä kolmen pesukonekierroksen jälkeenkin.

      Puhumattakaan sitten siitä minimaalisesta karvapölystä, jota leviää joka paikkaan, muun muassa kasvoille ja niskaan. Karvat pistelee koko ajan joka paikassa, koira heiluu, menee istumaan ja makaamaan, heiluu ja vikisee, trimmeri kuumenee, täytyy pitää tauko, koira vikisee, karvat pistelee. Jos päästää koiran pitämään taukoa trimmerin jäähtymisen ajaksi, koira levittää karvasilpun muihinkin huoneisiin. Siinä sitä sitten ollaan.

      Tänään kävi kyllä mielessä, että kyllä tämän lystin välttämisestä maksaisi jonkin verran. Mutta toisaalta kyllä siinä sitten säästääkin, 80 euroa per kerta. Ainoastaan säästäminen mielessä pystyy koiran trimmaamista jatkamaan.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!