tiistai 27. lokakuuta 2015

Ompelupöydällä joustaa, joustaa!



Tässä syksyn mittaan olen ottanut asiakseni joustavien kankaiden ompelun opettelemisen. Joustavien ja joustamattomien kankaiden ompelun välinen ero on kuin yöllä ja päivällä, ja molemmat vaativat omanlaistaan harjoittelua.


Ensimmäiset T-paitaräpellykset lensivät kaaressa roskiin en-enää-ikinä -aatosten siivittämänä, mutta syyslomalla vihdoin valmistui sopivaksi osoittautuneella kaavalla muutama ihan puseron näköinen pusero. Jokohan tämä nyt alkaisi sujua?








Lörppäkauluspaita oli tarkoitus tehdä pojalle, joka ei sitten suostunut paitaan päin edes katsomaan. Lisäsin pituutta helmaan ja hihoihin resoreilla, ja siitähän tulikin sitten minun paitani. 


Samasta joustokankaasta, samaa kaavaa muokaten ompelin myös kauluksettoman tunikan, jonka pääntien kanttauksesta tuli joustokankaiden ompeluhistoriani siistein. Helmat ja hihansuut ovat vielä viimeistelemättä, joten kaikki tunikahehkutus jää tällä erää pelkän puheen tasolle. Hieno siitä silti tuli, erittäin hieno.


Jospa se nyt tästä? Pian surruuttelen kaikki perheemme T-paidat ja topit tuosta nuin vain! Seuraavaksi ajattelin kokeilla T-paitaa miehelle. Leikkauksissa on niin pienestä kiinni, onko vaate istuva tai näyttääkö lopputulos tältä päivältä vain 1800-luvulta; minusta kaavoja on todella vaikea lähteä muokkaamaan, enkä koskaan osaisi hahmottaa abstrakseja linjoja pelkän ajatuksen tasolla.  Näen istuvuuden ja linjat vasta sitten, kun vaate on sovitettavissa, ja monesti siinä vaiheessa lopputulos on karsea pettymys.


Käytän nyt varmuuden vuoksi miehen paidan ensimmäiseen versioon halpaa ja rumaa kangasta ennen kuin menen saksimaan hienot ja kalliit kankaat. Ompeluharrastus on mukavampi niin, että sallii harjoitteluvaiheessa myös huonot lopputulokset ilman, että lopputulosta pitäisi kantaa mukanaan ikiajat.
 

1 kommentti:

Mukava, kun jätit jälkesi!