keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Koirat ennen ja jälkeen



Koiran trimmaaminen on rasittavaa puuhaa, mutta kun näkee vastatrimmatut koirat, sitä aina ihmettelee, miksi päästää trimmausvälin venähtämään niin pitkäksi. Valtavan karvakasan alta on taas paljastunut kaksi söpöliiniä.





Jos Manua vertaisi johonkin toiseen eläimeen, lähin vastaavuus löytyisi pehmolelusta. Elmo taas on aina ollut aivan mahdoton jääräpää. Kynsien leikkaaminen on aina ollut sen kanssa vaikeaa, kun se ei halua päästää ketään koskemaan näppeihinsä. Eilen ennen trimmausta napsin koirien kynnet, ja Elmo alkoi murista niin kuin villieläin. En pitänyt sitä minään ja jatkoin niin kuin olin suunnitellut, mutta niin vain paksukallo näykkäisi kädestä! Ei käynyt pahasti, mutta kovasti kyllä Elmoon petyin, ja tunnen terävän naskalihampaan vieläkin ranteessa. 


Trimmauksen ajan Elmo olikin sitten ihan toista maata. Nöyrä on väärä sana, eikä koskaan kuvaa Elmoa missään tilanteessa, mutta ehkä sovitteleva voisi sopiakin. Toisin kuin normaalisti, Elmo oli trimmauksen ajan aivan hievahtamatta ja antoi aivan rauhassa saksia jopa tassutkin. Jos menin trimmerin kanssa liian lähelle sen kallisarvoisia kinttuja, se näytti minulle kulmahampaita.


Kaveri vinkkasi jostakin kynnenleikkuuvideosta, jossa junttura koira saadaan ojennukseen. Elmo on kyllä pallinaama, mutta toisaalta tykkään sen järkähtämättömästä luonteesta. Toinen on pehmolelu, toinen tuommoinen ongelmanuori.





Tässä vielä kuvat koirista ennen trimmausta. Siinä on pari pösilön näköistä hurttaa.








 Tadaa!




Kyllä nyt kelpaa nukkua päiväunet, kun on niin nätti naama!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukava, kun jätit jälkesi!