lauantai 5. syyskuuta 2015

Tarttuva raivaus



Raivausmieliala tuntuu tarttuvan; muutamakin ihminen on nyt kommentoinut, että ovat alkaneet käydä omia kaappejaan läpi blogikirjoitusteni myötä. Onpa kiva! :) Erityisesti siskolle tsemppiä päättömistä barbeista luopumiseen! Kyllä se siitä!


Sitä on myös ihmetelty, mistä tämmöiseen tympeään raivausprojektiin saa intoa ja innostusta. En ole kyllä koskaan käynyt kotia näin säntillisesti läpi; nyt on kaksi viikkoa täynnä, mikä lähentelee jo maanisuutta ja muutenkin täyttä sekopäisyyttä. En tunne ketään, joka olisi siivonnut kaksi viikkoa yhtä mittaa. Kerran katsoin televisio-ohjelmaa, jossa neuroottinen nainen kertoi siivoavansa joka päivä seitsemän tuntia. Ääliö, ajattelin, ja jatkoin omia touhujani.


Tuossa kevään mittaan liika tavara alkoi ärsyttää siksi, että siivoaminen oli niin vaikeaa ja vaivalloista. Ensimmäisenä ullakolle lähtivät matot, jotka koiraperheessä vaativat jatkuvaa pesua, ja valtava kasa koristetyynyjä, joiden tommuutteluun olin lopen kyllästynyt. Sitten pyörittelin ullakkoa niin, että sain sinne hikisesti mahtumaan vaaterekin, johon kannoin sisätiloista vaatepusseissa suojatut kausitakit. Kausitakkien ja ylimääräisten tekstiilien lähteminen toi niin ihanasti lisätilaa kotiin, että vähä kerrallaan intouduin järjestelemään ja karsimaan enemmän, ensin vähän sieltä ja sitten vähän täältä. Tuolloin kävin läpi ullakkoa jonkinmoisella rupuimmat päältä -asenteella, ja kannoin säkkikaupalla tavaraa roskiin ja lahjoituskirpparille. Huh, miten paljon sitä tavaraa onkaan ollut!


Kausivaatteissa erityisesti harmitti se, että huonosti varastoitujen vaatteiden vuoksi rahaa meni hukkaan: ostin esimerkiksi talveksi pojalle uudet toppahousut, kun luulin, ettei vanhoja enää ollut. Myöhemmin siivotessa kolme paria vanhoja toppiksia tuli ullakolla vastaan. Sieltä sotkun keskeltä ei koskaan löytänyt tarvitsemaansa. Erityisesti kesäkengät ovat meillä olleet vuosia saavuttamattomissa. Ne saattavat löytyä joulukoristeita etsiessä, mutta ei koskaan kesäkenkiä hakiessa.

 
Vasta nyt loppukesästä päätin, että kävisin säntillisesti läpi joka nurkan, kolon ja rasian. Vaatehuoneesta se alkoi, koska vaatehuoneesta on helpointa aloittaa; jos ei olisikaan kiinnostanut jatkaa pidemmäs, olisin sentään saanut vaatehuoneen siivottua, mikä sekin olisi ollut oikein kiva. Sieltä sitten kaappi kerrallaan edemmäs yksi kategoria kerrallaan niin, että samalla tulin myös käyneeksi läpi ullakon tavaroita. Erityisesti kankaiden ja askartelutarvikkeiden kohdalla ullakko tyhjeni: lopulta jäljelle jääneet kankaat veivät yhden ainoan kaapin verran tilaa.


Kaappeja läpi käydessä keräilin kirpparille menevää tavaraa olohuoneen nurkkaan. Stoppi tuli siinä vaiheessa, kun olisi ollut keittiön siivoamisen vuoro: kirppistavaraa oli niin käsittämättömän paljon, ettei olohuoneessa mahtunut enää edes pyörähtämään. Ullakolle menevät tavarat ovat nyt pojan huoneessa varastolaatikoissa, jotka varta vasten siivouksen vuoksi ostin. Odottelen, että kaikki tavarat on käyty läpi ja järkevästi järjestetty ennen kuin vien laatikot takaisin ullakolle. Pojan huoneesta ullakolle lähtee taaperolelut kuten puinen junarata, isot muoviset autot ja Duplo-palikat. Niiden poistuminen tuo valtavasti lisää tilaa ja järjestystä.


Nyt ollaan siinä vaiheessa, että ihan kourallinen myyntiin laittamistani tavaroista on enää jäljellä. Kauppa on käynyt aivan uskomattoman hyvin. Olen käynyt tonkimassa ullakolta eri aihepiirien tavaroita aina silloin, kun niiden aika oli, ja läpikäytäviä tavaroita siellä lienee enää joulukoristeet. Muut ullakon tavarat ovat sellaisia, jotka sinne ilman muuta kuuluvatkin ja saavat jäädäkin, enkä niitä viitsi sisälle tuoda tarkistettavaksi: sukset, luistimet, pulkat, ylimääräiset kukkaruukut, keväällä läpikäydyt talvivaatteet ja -kengät, vieraiden käyttämät varapatjat ja sen sellaiset. (No nytpä muistin, että siellä on vielä Corona-lauta, joka pitää kantaa sisälle ja laittaa myyntiin. Lautapeli on joku naapurin jättämä; keväällä hetkellisen tsemppipuristuksen aikaan näin kolmen vuoden asumisen jälkeen hankkiuduimme eroon naapurin meidän varastoon jättämästä mikrosta.)


Meillä alkaa nyt parin viikon puserruksen jälkeen olla niin tyhjää, että eilen jopa asettauduimme sohvalle (joka tämän pari viikkoa on toiminut myytävien tavaroiden ja sitten varattujen tavaroiden säilytyspaikkana), ja aloimme katsoa elokuvaa. No siitähän ei sitten mitään tullut, kun supersurkea (Sony Vaio) läppäri taas ryttyili, mutta yhtä kaikki melkein-elokuvakokemus eittämättä-tyhjällä sohvalla oli mielestäni upea kokemus.


Samalla siivotessa ja raivatessa olen järjestellyt tavaroita järkevämmin kaappeihin. Yhdistellyt yhteen kuuluvia asioita ja laittanut tavaroita niin, että ne ovat helposti käytettävissä. Helposti käytettävissä tavarat ovat, kun ne näkee yhdellä vilkaisulla ja kun ne on helppo ottaa ja laittaa takaisin. Tämä onkin ollut kaikkein kivoin vaihe; laittaa valikoidut, pölyistä pyyhityt tavarat siististi ja järjestelmällisesti paikoilleen kuurattuun kaappiin. Samalla olen myös vaihtelun ja viihtyisyyden vuoksi vaihtanut vähän järjestystä.


Viimeisistä tavaroista eroon pääseminen onkin näemmä vähän oletettua pidempi projekti. Varatut tavarat veivät tosiaan aiemmin sohvan verran tilaa, nyt niitä on enää muutama ja ne mahtuvat pöydän kulmalle. Aina sieltä täältä löytyy vielä joku tavara nettikirpparille, vähän ripotellen.





Pari uuttakin rompetta on tänne kaaoksen keskelle ajautunut. Ruma baarijakkara ja ihana toimistokaappi tulivat meille kahdelta eri tutulta, jotka tiesivät kirppisprojektistani. Pelastin kalusteparat kaatopaikkatuomiolta, niin kuin monesti teenkin. Baarijakkara saa mennäkin - sain suurta iloa siitä, että kuvasin noin ruman esineen noin kauniisti - mutta vanhan kaapin voisin kyllä melkeinpä pitääkin...





Keittiön säntillistä siivoamista en ole vielä aloittanut, mutta muutamia juttuja olen sieltä käynyt napsimassa kirppiskasaan. En usko, että sieltä aivan hirveästi joutotavaraa löytyykään.


Nämä lahjaksi saadut ja käyttämättä jääneet Taika-kupit laitoin tänään nettikirpparille. Joku, joka oli jo aikaisemmin tuloksetta tingannut toisesta tavarasta, tinkasi hinnasta viisi euroa. Suostuin, ja tinkaaja perääntyi. Oma ärsytyskynnykseni kaikenlaisten vänkääjäostajien kanssa on selvästi alkanut kohota tuossa kuudennen, seitsemännen kirppispäivän kohdilla.

 



Torstaina muistaakseni naputtelin loput vaatteet Huuto.netiin pakettina. Paketti ei tuntunut herättävän kiinnostusta, ja ajattelin, että samalla vaivalla laittaisin tavarat Vähänkäytettyyn myyntiin. Yhteen pakettiin vain kaikki vaatteet miehen vaatteita, koruja ja laukkuja myöten, paketti postiin ja heihei ikuisiksi ajoiksi.

 



Vaatteiden valokuvaaminen on myymisessä ilman muuta se isoin vaiva, mutta kylläpä olin väärässä siitä, ettäkö ilmoitukset siirtäisi vaivatta yhdeltä myyntipastalta toiselle. Huutiksen paketissa oli 53 vaatetta, ja sen lisäksi keräilin vielä vajaa parikymmentä laukkua, lasia, korua ja irtovaatetta sieltä täältä. (PS. Ne miehen vaatteet on vielä laittamatta.)


Nelisen tuntia väkersin paketin kanssa, ja loppuajasta revin maalarinteippejä vaatteisiin varsin mittava uloke otsassani. Sairaalla ja kieroutuneella tavalla tässäkin riitissä oli jotakin puhdistavaa: nyt kun pukersin ja pakersin paketin parissa, tein viimeisen välien selvityksen ja irtaannuin tavarasta. Näitä ei koskaan enää tarvitse tämän jälkeen katsella eikä varmasti tule ikävä.





Huomaatteko; olen käynyt ullakolla hakemassa kaikki hienot pahvilaatikkoni, ja aion viedä ne pahvinkeräykseen. Bourgien paketissa kuvittelin lähettäväni vaatteet Vähänkäytettyyn, mutta paketti painaa niin törkeästi, ettei pohja varmasti kestä. Pakko jakaa tavarat useampaan pieneen lootaan.


Tältä näyttää jäljelle jääneiden kirppistavaroiden pino. Niin vähän, ettei silmä meinaa edes erottaa noin pientä kasaa!





Mieskin otti oman vaatekaappinsa tehtäväkseen, ja odottelen, josko sieltä tulisi vielä jotakin Vähänkäytetyn pakettiin lisättäväksi. Surumieliset Pieliset ja muut omat käsityöt tungen takaisin kaapin perälle, muutamia arvokkaampia myymättömiä juttuja ja loppuja kankaita yritän vielä kaupitella, ja muutamat myymättömät kirjat (ja ne Lost-DVD:t) otan takaisin hyllyihin. Joitakin rupujuttuja kuten epätäydellistä poranteräsettiä, avaamatontä pyörän sisäkumia, kännykän latureita, rumia mainoshenkareita ja niitä epämääräisiä siivoustörppöjä ajattelin kokeilla tarjota Roskalava-ryhmässä. Kaiken lopun vien Konttiin aivan surutta.


Aikamoinen on tie turhasta tavarasta luopumiseen! Joskin onhan tässä vielä keittiö, ullakon loput ja projektin varrella kertyneet sekaläjälaatikot käymättä (mitä niille Aku Ankoille pitää tehdä?). Olen nyt viikon aikana kokeillut Facebookin paikallista kirppistä (loistava), Tori.fi:tä (yleensä loistava, mutta nyt aivan surkea), paria Facebookin erikoisryhmää ja Huuto.netiä (aika hiljainen). Pian on Vähänkäytetyn, Roskalava-ryhmän ja lahjoituskirppiksen vuoro. Samoin rumat ja ankeat vanhat pyyhkeet ja lakanat täytyy viedä eläinlääkärille.


Sanomani menettää merkitystä, jos kerron, että olen parin viikon aikana ostanut uuden paistinpannun ja uuden valurautapadan, joten jätän tämän mainitsematta. Eipä todella ole tehnyt mennä kaupoissa hypistelemään krääsähyllyjä, kun on kotona tämmöinen maailmanlopun meininki meneillään ja kun selkänahassa elävästi tuntee, miten kovan vaivan takana romppeesta eroon pääseminen on.


Jotta sanomani pysyisi ylevänä, kannattaa myös jättää mainitsematta tähän loppuun, että olen suunnitellut, miten uudestisyntynyttä kotiani juhlistan ja miten katselen nettikaupoista sohvavaihtoehtoja ja miten ihan juuri kohta tilaan sen superhienon kirsikan kakun päälle.


14 kommenttia:

  1. Voi noita Pielisiä, mie niin surkuttelen niiden puolesta. Vaakku lähettää täältä terveisiä, on menettänyt pienen palan surumielisyyttään ja on nyt hetkisen päivässä onnellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pielisillä on kaikki ihan hyvin. Yksi lähtee taas meiltä lahjana maailmalle :)

      Kiitos Vaakku terveisistä! Hyvä juttu, että elämä alkaa maistua. Vähä kerrallaan, pienin askelin!

      Poista
  2. Wau minkä työn olet tehnyt. Virtuaali hatun nosto sinulle.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On tämä kyllä ollut karsea projekti, mutta onneksi kohta ohi! Sitten vasta pestyt matot lattiaan, korjattu nojatuoli paikoilleen, kynttilät palamaan ja sitä rataa!

      Poista
  3. Mulla on ollut vastaava projekti meneillään kesästä saakka eikä loppua näy, koska nälkä kasvaa syödessä. Koko ajan löytyykin lisää tavaraa, josta haluaa eroon ja sitä mielentilaa kannattaa käyttää hyväkseen! Olen lahjoittanut pari säkillistä Konttiin, myynyt / lahjoittanut paikallisella FB-kirpulla (todella rasittavaa), myynyt Huuto.netissä ja nyt on vielä paikallisella kirpparillakin pöytä jo monennetta viikkoa (en jaksa edes miettiä, kuinka paljon rahaa menee pöytävuokraan, koska se on toissijaista nyt). Vaan se tunne, kun tavara lähtee! Vielä on silti paljon minulle turhaa nurkissa, joista on päästävä eroon, joten projetki jatkuu. Tähän asuntoon ei kuulu edes lämmintä varastotilaa, joten kaikki omaisuus pyörii täällä asuinhuoneistossa, mikä on oikeastaan vain hyvä juttu. Edellisen asunnon lämminvarasto oli täynnä ja viime muuton aikana sieltä meni ehkä 90 % tavarasta roskiin / lahjoitettavaksi. Älytöntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, sillä mielentilalla nyt mennään. Kunhan saadaan kaikki paikat käytyä läpi, on niiden epämääräisten kasojen vuoro. Eiköhän nekin siitä hupene.

      Facebook-kirppis on kyllä kiva, kun se toimii aktiivisesti. Mutta se viestittely, jahkailu, varaukset, peruutukset ja varsinkin oharit... Onneksi sentään suurin osa ihmisistä on ihan tolkkuja, varaavat, sopivat ajan ja noutavat mitä ovat varanneet. Joistakin kyllä huomaa, että jonkinmoisella intomielellä varailevat ilman, että koskaan realistisesti edes aikovat noutaa tavaraa.

      Meilläkään ei ole lämmintä varastotilaa, mutta kyllä me siellä silti kaikki säilytetään.

      Poista
  4. Hyvä sinä! On se ihanaa katsella ympärilleen ja huomata, että jossakin on aina vähän tilaakin! Joku viisas sanoi kerran, että asunnon tavaravapaat neliöt ovat designia arvokkaampia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Meillä oikeastaan näkyvät asiat jäävätkin paikoilleen (vähäisiä koriste-esineitä karsin kyllä kaappiin odottamaan vuoroaan), mutta kaapit ja etenkin ullakko ovat kyllä täynnä rompetta.

      Kohta meillä on arvokasta designia kaikki nurkat täynnä, kunhan tämä projekti on ohi :)

      Poista
  5. Hei vaan. Mä olen täällä suorastaan hengästyneenä seurannut sun projektia. Olet kyllä tehnyt aivan älyttömän suuren urakan. Hatunnosto sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kohta ohi! Keittiössä mennään: kaksi isoa kaappia ja kolme pientä on nyt käyty läpi :) Keittiössä ei kyllä ole varsinaista tavaran raivaamista, mutta onhan se nyt kiva saada kaikki kaapit siivottua ja järjestykseen samalla.

      Poista
  6. Uudehko lukijasi täällä iloisena lueskelee siivousmaniasta. Itse olen kolme viikkoa sitten ...vai onko siitä jo kuukausi..joutunut jälleen muuttamaan ja päätin että käyn kaikki tavarani läpi. Useampi viikko tässä on mennyt (hamstraajako) ja FB-kirppareita ja vaihtorinkejä myöden saanut tavaraa eteenpäin. Fiilis on hyvä kun näkee selvästi että kaapeissa on tilaa ihan rutkasti eikä nurkissa roiku liikaa tavaraa. Asunto on toki vielä täysi kaaos kun vanhasta asunnosta koetin antaa mahdollisimman paljon lahjoituksena tavaraa eteenpäin. Hauska huomata että aloitettiin projektimme melkein samaan aikaan :D. Syyssiivousta ilmassa selvästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No heipä hei, Uudehko lukija, ja tervetuloa! :)

      Mekin muka viime muutossa kolmisen vuotta sitten käytiin tavarat läpi, mutta esimerkiksi varastoon ei silloin edes koskettu.

      Nurkissa pyörivä turha tavara on ärsyttävää. Meillä oikeastaan näkyvillä oleva tavara melkolailla olikin sellaista, että sai jäädäkin. Sitten on yllättävän paljon sellaista hamstrattua käyttötavaraa kuten kynttilöitä ja servettejä, joita en tietenkään heitä pois, mutta joita pitää nyt alkaa kuluttamalla kuluttaa, että tavara vähenee.

      Syyssiivous on mukava asia; kohta on puhdasta!

      Poista
  7. Miehen vanhemmat on alkaneet raivaamaan niiden taloa ja joka kerta tulee kyselyitä että tarvitaanko me jotain :D. Yleensä jotain miehen lapsuuden tavaroita ja viimeksi kyseltiin astioista.

    Pitäis itsekin raivailla, mutta jotenkin ei saa koskaan aloitettua. Usein siivoamisessa ja raivaamisessa käy myös niin, että kun löytää jonkun kadoksissa olleen ns. tärkeän esineen, se siivoaminen loppuu siihen :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miekin löydän unohtamiani asioita tässä raivatessa, mutta jos jotain, se saa vain jatkamaan lujemmin :) Nyt on jo keittiö vaiheessa; tässä vaiheessa olis ihan tyhmää lopetta kesken!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!