maanantai 28. syyskuuta 2015

Punaista, oranssia ja turkoosia (+ Kirpparikeiju Instagramissa)



Pojan huoneessa järjestys kiepsahti ylt' ympäri, kun siivouspäivän aikana moppailin lattioita. Mukavasti uudentuntuisessa huoneessa on nyt niin paljon tyhjää lattiatilaa, että pitäisi hakea ullakolta räsymatto pehmikkeeksi.





Jättiraivauksen aikoihin ullakolta löytyi kaikenlaista jännää, muun muassa tämä oranssi, paketeissaan ollut lakana, joka nyt pääsi käyttöön. Se oli aivan päässyt unohtumaan.
 




Valkoisella senkillä on vielä muutama laatikko ja nyssykkä raivauksen jäljiltä. Tympeitä nämä viimeiset romuläjät. Vähä kerrallaan, varmasti ja harkiten edetään.
 



Uuden viikon kunniaksi ostin kimpun kukkia, tällä kertaa hailakanpunaisia ruusuja. Meillä kävi tänään vuoden ikäinen vauva kylässä. Ajattelin asian niin näppärästi, että laitan uudet kukat sohvapöydälle, mutta kynttilää en sytytä, kun tulee pieni vieras. 


Kuinka sitä onkaan vieraantunut todellisuudesta tässä muutaman vuoden aikana. Vauvahan rämpi joka paikkaan, kiipesi keittiön pöydälle, levitti kuivumassa olleet siivousrätit, varasti virkkuukoukun keskeneräisestä virkkuutyöstäni, laittoi sen suuhun eikä antanut enää takaisin. En ollenkaan muistanut, että vauvat ovat tuollaisia. Lähinnä jotakin sellaista oli mieleeni painunut, että vauvat nukkuvat paljon, ja niillä on melko vähän tukkaa.


Vauva 100 - minä 0; nostin ne kukat sitten korkeammalle. Virkkuukoukun taistelin kuitenkin takaisin itselleni.  Vauva vaikutti lopulta uupuneelta, mutta minä selvisin koitoksesta vaurioitta.

 



Otin tänään askeleen kohti nykyaikaa ja perustin blogille oman Instagram-tilin. En vielä ihan kunnolla osaa tuota sovellusta käyttää (miten se voi olla niin vaikeaa!), mutta ajatuksenani on napsia mukavia pikkuhetkiä Instan puolelle. 


Tämänkaltaisten uusien teknisten asioiden opettelu kiinnostaa minua niin vähäisesti, että viimeistään 35-vuotiaana olen jo aivan ulalla maailmanmenosta. Jos yhtään tästä enää taannun, palaan käyttämään pyöritettävää lankapuhelinta ja siirryn kirjepostin pariin.


8 kommenttia:

  1. Mikäs kuule sen parempaa, kuin oikea käsinkirjoitettu kirje tai kortti. Ilahduttaa saajaansa varmasti paljon enemmän kuin arkiset tekstarit tai sähköpostit. Niin että sen puolesta taannu vaan rauhassa. Minä olen pitkälti samanlainen -en jaksa innostua opettelemaan uusia sovelluksia tms. ja sekös harmittaa, että monet vanhat bloggarit ovat jättäneet blogiajat taakseen ja käyttävät sitten instagramia tai jotain joiden nimistä mulla ei ole mitään käryä. En minä jaksa enää 31-vuotiaana opetella uusia, kun vanhat ovat hyviä ja toimivia ;) ja mitä tuohon lankapuhelimeen tulee, niin kesällä lapseni 7-vuotissynttäreillä yksi spontaani ohjelmanumero oli kuunnella miltä lankapuhelin kuulostaa, kun nostaa luurin korvalle :D meiltä ei lankapuhelinta enää löydy, mutta mummulassa, missä juhlat vietettiin, edelleen tuollainen muinaismuisto on toiminnassa :)
    -Eevi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kortit ja kirjeet on kyllä ihania! Täytin tammikuussa pyöreitä, ja sain silloin vanhalta kaverilta käsin kirjoitetun kirjeen :)

      Kortteja pitäisi kyllä enemmänkin lähettää! Olen hirveä korttihamsteri ja ostan aina uusia kortteja, kun kivoja tulee vastaan. Mutta lähettämisessä on niin iso kynnys. Kortti maksaa 1.50 euroa, postimerkki 1.10 euroa. Mikä on niin tärkeä asia, että sen sanomisesta maksaa 2.70 euroa.

      Kun on kolmen euron tyhjä postikortti edessä, tulee paineita. Pitäisi olla jotakin merkittävää ja ylevää sanottavaa.

      Ja kun ei ole, jää kortti lähettämättä :(

      Poista
  2. Hahahaaa, tämäkin muinaisjäänne repäsi ja liittyi Instaan.
    @syvalta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Näin me kaikki senioritkin yhdessä porskutetaan :)

      Poista
  3. Vai olitko unohtanut, että vuoden ikäiset ei ole enää vauvoja vaan taaperoita :D Ei sillä, että itsekään paljoa vauvoista enää muistaisin, vaikka nuorimmainen täyttää vasta 3 vuotta kohta. Mutta vauvalliset kaverit, kun kysyy jotain vauvajuttuja, niin ööh, meikäläinen ei tunnu muistavan mitään. Enkä voi edes syyttää sitä, että lapset olisivat olleet jotenkin erityisen huonosti nukkuvia tms. että olisi sumussa mennyt vauva-aika. Dementiaa se taitaa olla ja taantuminen ja lankapuhelimet kuulostaa myös houkuttelevalta :D t. 31 v

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä, voi olla, että tämä on päässyt unohtumaan. Joskin minusta vauvan raja menee kahdessa vuodessa. Jos näyttää vauvalta, on vauva.

      Poista
  4. Vauvojen ihanuus on yliarvostettua! ;) Ne on ihan(an) rasittavia!
    Olen kanssa vieraantunut niin tästä tietoteknisestä elämänmenosta. Mutta minäkin sain Insta-tilin tehtyä. Ja ihan ilman apua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli varsin sulostuttava ja ihana vauva, mutta kyllä minä oikeasti yllätyin, miten vilkas voi olla semmoinen tapaus, joka on ihan vasta oppinut kävelemään. Olikohan oma poika semmoinen? En muista ollenkaan!

      No nyt on oikea Insta-tilien ryntäys meneillään! Seuratkaamme aikaa ja trendejä! :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!