sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Porattavien asioiden listalla



Miten meillä voikaan koko ajan olla niin paljon asioita vaiheessa? Porattavien asioiden lista kasvaa kasvamistaan, ja voisinpa sanoa, että poraajista ei varsinaisesti ole tunkua.


Eteinen on pysynyt melko lailla ennallaan koko historiansa ajan, mutta muutamia pieniä muutoksia sille nyt pykäilen. Kenkälaatikoiksi muuttuneiden pottulaatikoiden alle täytyisi laittaa rullat (toisen alla on jo, mutta liian vähillä ruuveilla). Seinälle olisi mielessä kaksi kivaa taulua, jotka pitäisi ensin kuvata ja sitten teettää. Olohuoneesta vapautuneen kynttelikön voisi kiinnittää eteisen kattoon.





Monta vuotta sitten Juhannusruusumattobuumin aikoihin innostuin virkkaamaan pari mattoa. Ehdin jo aikoja sitten kyllästyä niihin, mutta nyt iski uusi innostus. Raivausprojektin jäljiltä katselin, minkälaisia tarvikkeita kaapeissa pyörii ja tein mielessäni listaa kaikista niistä asioista, jotka pitää ottaa työn alle. Ontelokude vie tosi paljon tilaa, ja nostin pussukat ja nyssykät oikein tarkoituksella vaatehuoneeseen ärsytykseksi. Taitaa kuitenkin olla taas niin, ettei tämä yksi kerä riitä yhteen mattoon, joudun ostamaan lisää ja sitten jää taas ontelokudetta nurkkiin pyörimään. Tämä on lankafirmojen salajuoni.


Valmis pinkki matto voisi sopia eteiseen.




Tai sitten se sopisi uudelle ompelupisteelleni. Keräilin tänään kasaan tauluja sun muuta, jotka voisi ompelupöydän yläpuolelle kiinnittää. Olisiko tässä ideaa? Pitäisikö Ebba Masalinin kasvitaulu ehkä laittaa toisaalle?





Kokeilenpa ottaa porakoneen esille ja katsoa, josko porausinto siitä nousee. Voi olla, että käykin niin, että porausinto vain laskee porakoneen näkemisen myötä, mutta se riski on otettava.


2 kommenttia:

  1. Meillä on sama virus liikkeellä. Kyseessä on vaan kollaasin kiinnitys ja yhden valaisimen laittaminen paikoilleen. Laittaisin molemmat itse, mutta enpä laitakaan, koska pikkasen haluan osallisuutta tähän sisustamiseen;) molempia juttuja nääs on tuo toinen sisustaja ollut itse valitsemassa. Taidanpa tänään jälleen ottaa asian puheeksi. On varmaan viides kerta... MIEHET!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, mutta juuri tuommoiset kollaasit on kaikkein rasittavimpia! Eiköhän vain siellä joku ruuvi mene vinoon ja vinkkuraan ja sitten on koko kollaasi pilalla. Poraaminen on tosi rasittavaa puuhaa.

      Meillä on nyt muutamia sellaisia porauksia esimerkiksi kattoon, jotka pitää tehdä iskuporakoneella. Mulla ei todellakaan riitä voimat edes siihen, että pitäisin iskuporakonetta jakkaralla seisoessa pystysuunnassa, saati että pitäis vielä jaksaa painaa sitä ja sen verran tsempata, että menee suoraan. Nää on miehen hommia. Ja siksi ne venyy. Itehän olisin jo tehny.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!