torstai 10. syyskuuta 2015

Kasoissa



Eilisen siivoilut olivat hirveää nypertämistä, mutta sitten yhtäkkiä alkoikin tapahtua. Yksi kasa sinne, toinen tänne ja pian alkaa koti näyttää asuttavalta. Parhaat jutut on jo myyty, ja nyt ollaan tavaran lahjoitusvaiheessa. Jos oli myymisestä kova vaiva, niin kyllä on vaivaa siitäkin, että pääsee romppeesta asianmukaisesti eroon.


Eilen ja tänään on lähtenyt ja tulee lähtemään paljon isoja tavaroita Roskalavan kautta. Vanha korjausta vaativa polkupyörä, iso naapurin meidän varastoon jättämä Corona-lauta ja puretusta keittiöstä pelastetut 50-luvun keittiön kaapit. Tarjosin Roskalavalla myös punaisia peltisiä retrovalaisimia, joita kukaan ei huolinut, koska niistä puuttui osa ja sähköt täytyi vaihtaa. Joku kommentoi, että lamppuja voisi tarjota paikalliselle vanhantavaranliikkeelle. Tarjosin, kävin viemässä kasan lamppuja ja rikastuin viidellä eurolla! Viisi euroa on kuulkaas enemmän kuin nolla euroa; kauppa oli mielestäni varsin hyvä.


Katselin tänään Diagnoosi sisustusmanian aivan ihanaa keittiötä ihan niin kuin suolan haavassa hieromistarkoituksessa. Juuri tuollaisia ovat ne minunkin kaappini ja juuri jotakin tuollaista olin itsekin haaveillut niistä tekeväni. Realistisesti kaappeja on kuitenkin mahdotonta nyt säilöä, kun ne vievät niin ison tilan. Lohduttaudun ajattelemalla, että alun perin kaappien hamstrauksessa ideana oli pelastaa ne kaatopaikkatuomiolta. Kaapit säilyvät ehjinä ja pääsevät käyttöön, koska minä ne otin. Joko minä tai joku muu; ihan hyvä näin. (Sniiiiif.)


Hätäpäissäni varasin kaapit sille, joka ne ensimmäisenä varasi. Sen jälkeen uusia varauksia tuli kymmenkunta. Alkoi harmittaa, etten kysynyt, mitä varaaja aikoo kaapeilla tehdä. Ymmärtääköhän niiden arvon ja kauneuden vai varasiko vain siksi, että sai ilmaiseksi? Meinasin, etten rohkene asiaa tiedustella, mutta onneksi kysyin: kaapit menivät ihan keittiökäyttöön oikealle 50-lukufanille. Aikoi kunnostaa ja maalata, tehdä vielä koristekuviot. Mahtavaa! Ykkössuunnitelma olisi toki ollut rakentaa kaapeista oma keittiö johonkin tulevaan omaan kotiin, mutta kakkossuunnitelmana lahjoitus koristekuvioihmiselle on ihan hyvä.


Muutoin jäljelle jäänyt tavara on muotoutunut järjestelmällisiin pinoihin ympäri pirttiä. Kasseja, koreja ja laatikoita on vapautunut, kun tavaraa on lähtenyt.





Noudettavien kasa, joka viikon verran vei kokonaisen sohvan sylin verran tilaa, on nyt näin minimaalinen. Pyörän kumi lähtee sen mukaan, joka tänään hakee vanhan pyörän korjattavakseen. Tuossa keväällä meidän pihasta kerättiin käyttämättömät pyörät romulavalle ja roskiin, mutta säästelin risaa pyörää parempia päiviä varten: se parempi päivä on tänään.





Tämä on varmasti Konmari-ideologian vastaista, mutta otin takapakkia ja  jemmasin takaisin kaappeihin sellaista tavaraa, jota kukaan ei halunnut ostaa. Muutama kirja, ne typerät Lost-DVD:t, pino kankaita, pari liinaa ja yksi itse tehty mekko.


Minulla on nyt sellainen jatkosuunnitelma, että kaapeissa olevia materiaaleja tulee käyttää ihan urakalla. Nämä kankaat, jotka jo kerran olivat häätöuhan alla ja saivat niukin naukin uuden mahdollisuuden, täytyy heti ensimmäisenä ottaa ommeltavaksi. 


Mutta mitähän tekisin vaaleanpunaisesta sammakkokankaasta? Tämä on kyllä paha.





Lähtevien laiva olohuoneen nurkassa on mielestäni varsin maltillinen. Kolme pahvilootaa lähetetään Vähänkäytettyyn, kolme pakettia postitetaan ostajille, yksi Ikea-kassillinen rumia pyyhkeitä sekä lakanoita viedään eläinlääkärille ja lahjoituskirpparille lähtee pari jätesäkillistä ja yksi pahvilaatikollinen rompetta. Pienet pussit ovat tyhjennyksiä siivous- ja lääkekaapista: vanhat lääkkeet ja paristot viedään samoilla siivouksilla pois.





Surumielisiä Pielisiä on vielä kymmenen, mutta onneksi ne ovat tasaisesti katoavaa sorttia. Aina syntyy uusia lapsia ja aina on joku taapero, jolla ei vielä omaa Pielistä ole.





Epämääräisen rojun kasa on enää näin pieni! Aika hyvin! Minun puolestani tuon koko johtohässäkkälaatikon saisi suorilta heittää jorpakkoon, mutta veikkaan, että mies on eri mieltä.





Nonnih! Tästä on hyvä jatkaa!


4 kommenttia:

  1. Tee sammakkokankaasta Pieliselle kaveri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai pikkutytön liivimekko :) En jaksa ommella Pielisiä vähään aikaan; sain niistä vuosi sitten yliannostuksen.

      Poista
  2. tai ompele söpö paita tai mekko jollekkin ja lahjoita se oulun hope yhdistykselle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihan kaunis ajatus. Hope on tullut nyt viikon parin sisään monta kertaa esille: yksi lautapelien ostaja aikoi lahjoittaa osan peleistä Hopelle, pyörän hakija aikoi tuunata pyörän Hopelle, myyntiin meneviä postipaketteja postittaessa jonossa edellä ollut rouva oli postittamassa monta pakettia Hopelle ja nyt vielä sinä!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!