maanantai 17. elokuuta 2015

Taas edessä; vaatehuoneen siivous



Taas se riemu on edessä; vaatehuoneen siivous. Olisin veikannut, että olen viimeksi siivonnut vaatekaapin ehkä kaksi kolme kuukautta sitten, mutta blogihistoriani paljastaa, että edellinen kerta tapahtui syyskuun puolivälin paikkeilla. Siis melkolailla vuosi sitten.


Meidän kodissa on säilytyksen suhteen sellaisia kipupisteitä, joiden vuoksi tiettyjen tavaroiden säilytys on erittäin ongelmallista. Se taas johtaa aina tasaisin väliajoin kunnon kaaokseen. Joku koko seinän mittainen superkompakti säilytysjärjestelmä olisi mahtava. Sinne laittaisin kaikki kengät, lautapelit, kirjat ja askarteluromppeen, joka nykyisillään ei tunnu mahtuvan minnekään ja sitten päätyy seilaamaan ympäriinsä.


Totta puhuen on meillä kyllä varaa karsiakin. Joku lukija joskus vinkkasi Marie Kondon KonMari-metodista. Itse opusta en ole lukenut, mutta hakenut netistä sieltä täältä pätkiä ja tiedonjyväsiä tavaran karsimismetodista. Jotkin asiat KonMarin filosofiassa kuulostavat vähän hulluilta. Erityisen hullulta tuntuu se, että tavaran pitää tuottaa läiskyvää iloa (sparkling joy), jotta sen voisi pitäạ̈. Tässä on nimittäin sekä ristiriita että itsepetoksen paikka. Tuottavatko kalsarit läiskyvää iloa: no eivät tuota, koska ne tuovat mieleen talven, pakkasen ja kaamoksen. Silti ne on hyvä olla olemassa, koska muuten talvella, pakkasella ja kaamoksessa palelee. Onko tämä läiskyvää iloa? En usko.


Petoksen paikka piilee pilipalitavaroiden kohdalla: Tuottaako tämä epämääräinen askarteluhimpula läiskyvää iloa? Ilman muuta, ilman muuta, on helppo vastata sormet ristissä oman selän takana.


Vähän erikoiselta tuntuu myös ajatus siitä, että tavaraa lähdettäisiin karsimaan yksi kategoria kerrallaan, ei siis esimerkiksi huone kerrallaan. Toisaalta esimerkiksi koruja säilytän kahdessa paikassa, koska niille ei ole kunnollista säilytystilaa: saman lajin tavaroiden yhdistäminen ennen niiden säilytyspaikan miettimistä on tietysti kovinkin järkevää.












Tänä vuonna valtakunnallista kirppistapahtumaa, Siivouspäivää, vietetään 29. elokuuta. En ole koskaan osallistunut päivään, vaikka olenkin aina sitä kovasti suunnitellut. Tänäkin syksynä juuri tuo viikonloppu on varattu, ja olen taas saman pulman edessä: mitä ihmettä teen ylimääräiselle tavaralle.


Kirpparipöytä on aika kallis ja vaivalloinen, ja romppeen edestakainen roudailu on järjettömän rasittavaa. Ajattelin, että voisin kokeilla kuvata vaatteet ja tavarat, tehdä niistä kollaasit ja laittaa ilmoitukset Tori.fihin. Voisin järjestää kirppistavarat esille niin, että kun   joku ihminen tulee hakemaan jotakin tiettyä tavaraa, voi samalla selailla muutakin.


Onko kukaan kokeillut kotikirpparia? Minkälaisin kokemuksin? Entä lähtisitkö itse toisen kotiin kirppisshoppailemaan? 


16 kommenttia:

  1. Kotikirppiksestä sen verran että en kotiini mitään tuntemattomien jonoa haluaisi. Ovelta olen ojennellut facen kirppikseltä myytävät. Meillä kodin tavarat menee sitä kautta. Torin kautta isommat. Vaatteet kuitenkin paras myydä loosissa jossakin kirppiksellä.
    KonMari kirjan olen lukenut ja poiminut muutamia kohtia. Olen vaatehuoneessa järkännyt alusvaatteet ja sukat hänen ohjeiden mukaan ja kylläpä siinä selvisi miten paljon niitä löytyy.... Se että ensin kasaa esim. kaikki kengät yhteen kasaan ja näkee sen älyttömyyden, on avartavaa. Eri asia sitten haluaako tällaista avarrusta.... Aion lähipäivinä kasata kaikki talouden kosmetiikka ja hiustuotteet yhteen läjään. Varmasti ylläri pylläri niitä(kin) löytyy aika paljon kun ovat siroteltuina sinne ja tänne. On siinä ideaa mutta tosiaan mitään onnen tunteita en ole saanut vain ihmetystä miksi hitossa ihmisellä joka ei juuri sukkahousuja käytä on niitä laatikollinen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ventovieraiden jono omalla kotiovella on kyllä vähän epämiellyttävä ajatus. Mutta kyllähän minä jatkuvasti myyn vanhoja juttuja Torin tai Facebookin kautta; olisiko se sen kummempaa? Sehän olisi aivan ideaali tilanne, että joku ostaja ostaisikin yhden romppeen sijasta vaikkapa kolme! Tai että noutoja ei sovittaisi yhtä sinne, toista tänne ja kolmatta siirrettäisi neljä kertaa, vaan kaikki tulisivat paikalle tiettyyn aikaan.

      Mulla on kenkien kanssa ongelmaa: en raaski luopua sellaisistakaan, jotka on olleet vaikka kolme vuotta käyttämättä, kun ne on hyvälaatuisia ja hienoja. Yhdet kengät makasi varmaan pari vuotta kenkäkaapissa odottamassa kantalappujen vaihtoa. Vaihdatin ne vuosi sitten vaatehuoneen siivouksen yhteydessä, ja yhtään kertaa en ole niitä kenkiä sen jälkeen käyttänyt. Nythän niitä ei kannata senkään vuoksi myydä, että maksoin kantalapuista sen 15 euroa, ja yli tuota hintaa ei varmasti kirpparilla kukaan vanhoista kengistä maksa. Mulla on kyllä pöljät ongelmat!

      Toiset ongelmakengät on sellaiset, jotka on käyttöjäähyllä korkolappujen vaihtamattomuuden takia. En ole vaihtanut niitä, kun ei ole tehnyt mieli käyttää niitä kenkiä. Jos korkolaput on kuluneet, niitä on turha viedä kirpparille, koska kukaan ei osta. Ja jos ne käy itse vaihtamassa, pitäisi saada se kantalappuihin mennyt hinta myynnissä takaisin, mikä ei varmasti koskaan onnistu.

      Sukkisten suhteen taas olen ollut täsmällinen muutamat viime kuukaudet. Niidenkin suhteen poden luopumisen tuskaa (joku paksumpi pari maksaa helposti 17 euroa!), joten vähän risat ja vähän kuluneet on aina vieneet tilansa vaatekaapista. Niitähän voi tietenkin kotona käyttää, kun näyttää muutenkin tarhapöllöltä, mutta onpa rasittavaa sitten, kun on ihmisten ilmoille lähdössä ja pitäisi 30 sukkahousuparin seasta löytää yhdet säädylliset!

      Poista
  2. Heippa! Samaa fundeerasin itse, koska painin samojen ongelmien kanssa. Toriin ilmoitusten laittaminen on tosi jees, mutta en tiedä sitten onko se vaatteiden kohdalla niinkään järkevää. Tiedäthän, sulla on toppi josta voi pyytää 3€ ja jonkun kanssa sitten pitää sopia että oletko kotona silloin ja silloin jos hän tulee sovittamaan ja EHKÄ ostamaan... tätä samaa sitten sumplitaan joka ikisen rätin kohdalla. Tori on mielestäni parempi myyntipaikka isommille tavaroille joista voi pyytää vähän hintaakin. Itse olen kerran käynyt ns. kotikirppiksellä, mutta tämä olikin sellainen keissi että henkilkö myi koko omaisuutensa koska oli muuttamassa ulkomaille, ja toisekseen minun tuttuni. Koti-kirpparilla voisin piipahtaa jos olisi ns. pihamyyjäiset, muutoin tuntuu jotenkin vaivaannuttavalta mennä jonkun kotiin sovittamaan vaatteita...ehkä? -AnuEe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ole Torin kautta tainnut myydä pienempää tavaraa. Olen laittanut sinne kyllä ilmoituksia, mutta ei niihin ole vastattu. Muuten kyllä isommat tavarat ovat Torin kautta menneet aivan mainiosti kaupaksi!

      Minäkin luulen, että olisi vähän vaivaannuttavaa mennä toisen kotiin. Mutta jos olisin Torin kautta varannut vaikkapa tuikkukipon, jota lähtisin hakemaan, niin ehkäpä sitten voisin samalla kurkata muutakin?

      Poista
  3. Itse painiskelen ihan samojen haasteiden kanssa... ja olen juurikin miettinyt mitä niille ylimääräisille, ihan hyville kamoille pitäisi tehdä. Kun ei välttämättä kaikkea haluaisi vaan ihan ilmaiseksi mihinkään pistää...

    Tai siitä ajatuksesta nyt pyristelen irti. Ja olenkin nyt jo pistänyt paljon hyvää kassikaupalla Pelastusarmeijan keräyslaatikkoon. Toivon, että sitä kautta oikeasti tavarat päättyisivät tarvitseville tai niiden myynnistä koituisi apua tarvitseville.

    Kuitenkaan en vielä niitä ihan kaikkein armaimpia, itselleni ylimääräisiä Marimekkoja ja Desigualeja en ole raaskinut pistää. Sellaisia varmaan kuvaan Huutonettiin ja yritän sieltä saada vähän rahaakin niistä.

    Kotikirppis ajatuksena houkuttaisi, mutta epäilen sen toimivuutta, ellei ole bloggaaja ;) jolloin saa näkyvyyttä ja houkuttelevuutta jo blogin kautta ja myös oivan mainostuskanavan. Jos itse pistäisin kotikirppiksen pystyyn, missä sitä edes markkinoisin?
    Itse en lähtisi kotikirppikselle, tulisi sellainen olo, että pakko täältä nyt on jotain ostaa, en kehtaa muuten pois lähteä :)

    Tori.fi kuulostaa myös ok-ajatukselta, mutta ehkä vähän vaivalloista.. mieti sitä rumbaa kun tänä iltana tulee joku hakemaan sitä kolmen euron mekkoa ja ehkä huomenna joku toinen euron vyötä ja se aikojen sumplaaminen ja sopiminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli tässä kesällä (olikohan muuten juuri viime Siivouspäivän aikaan!) perinteinen kirppispöytä, mutta silloin kyllä meni tavarat tosi huonosti kaupaksi. Kirppisviikko maksaa suunnilleen 30 euroa; kaksi viikkoa siten 60 euroa. Ja se vaivannäkö ja se romppeen takaisin raahaaminen! Niin huonosti tavara liikkui, että raahasin jo kesken kirppisvuokran tavaraa suoraan Konttiin. Esimerkiksi kirjat (vieressä lappu "kaikki kirjat 1 e / kpl") eivät liikkuneet minnekään, niitä ei edes hypistelty.

      Mulla on nyt parikin sellaista miehelle kirpparilta osteamaani hienoa bleiseriä, jotka olivatkin väärää kokoa. Tämäntyyppiset hutiostokset muun muassa on sellaisia, että niistä pitäisi saada omansa takaisin. En kertakaikkiaan raaskisi niitä roudata ilmaiseksi mihinkään.

      Joitakin juttuja säästän ihan muiston vuoksi, ja ne on sitten ullakolla. Jostain vuodelta 2007 taitaa olla yksi Crazy Agen farkkupari, jossa on melko ronskit valkaisut :) Ehkä johonkin huumorijuhlaan ne voisi pukea enää päälle, mutta muuten ei mitenkään. Tuommoiset muistojutut vie kuitenkin aika vähän tilaa, kun suurimmasta osasta romppeesta luovun ihan säälittä.

      Jos sinä pitäisit kotikirppiksen, markkinoisit sitä Torin kautta. Ajattelin, että kaupat olisivat niin kuin mikä tahansa Torin kautta tehtävä kauppa, mutta kun ostaja tulee tiettyyn aikaan hakemaan varaamaansa juttua, voi samalla hypistellä muutakin tavaraa, jonka olen varta vasten laittanut esille.

      Kyllä minä luulen, että tämä pitää kokeilla! Ja nimenomaa niin, että se hakuaika on kaikilla sama, ettei tarvitse neljää vuotta puljailla.

      Poista
  4. Itse olen harrastanut viimeisen pari vuotta aktiivista facebook-kirpparointia ja sekä ostanut että myynyt paljon tavaraa ja vaatetta paikallisen facebook-kirppisryhmän välityksellä. Sieltä olen bongannut useitakin pihakirppistapahtumia ja myös kotikirppispäiviä. Mielestäni tällaiset tiölaisuudet toimivat hienosti, jos etukäteen on jo tiedossa minkä tyyppistä tavaraa/hintaista/kokoista vaatetta/tms. on myynnissä. Jos siis laittaisi kuvakollaasin ja suuntaa-antavan hintahaarukan tuotteista, niin uskon, että ihmiset löytävät kyllä perille :) Kynnys lähteä toisen kotiin penkomaan tavaroita on kuitenkin suurempi kuin vaikka kirpparilla yleensä, mutta varmasti sinne tulisi sellaiset, jotka ovat tosimielellä ja ostoaikeissa. Kiitos kivasta blogista, on kiva käydä tätä täällä lukemassa ja kuvia ihailemassa!
    -Eevi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä erosin Facebook-kirpparilta, kun siellä oli niin kummallisen negatiivinen ilmapiiri. Joitakin vuosia sitten, silloin kun muutettiin pois edellisestä asunnosta ja myin paljon sisustusjuttuja pois, myin FB-kirpparin kautta, ja tavara liikkui tosi hyvin. Sittemmin tuntui FB-kaupat hiljenneen, ja se ohareiden määrä oli aivan tolkuton. Argh!

      Minäpä alan karsia tavaraa, keräillä rompetta laatikoihin ja katson sitten, kuinka homma etenee. Ihan ideaali ajatushan se olisi, että tavara vain tultaisiin hakemaan omasta kotoa, ja itse ei tarvitsisi liikuttaa evääkään. Niin ihanan pumpulinen ajatus, että päätän tuudittautua siihen ainakin toistaiseksi.

      Kiitokset kivasta kommentista! Mukava, että olet täällä viihtynyt :)

      Poista
  5. Itse en kokisi kotikirppistä vaivaannuttavaksi, jos paikalla olisi itseni lisäksi muitakin asiakkaita ja kirppistelytila olisi fiksusti rajattu muusta asunnosta. T. Oija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin! Eihän se tietenkään auta kuin kokeilla! :) Ajattelin koettaa laskea kotikirppiksen kynnystä sillä, että tavarat olisi kuitenkin tavanomaiseen tapaan Torissa näytillä.

      Poista
  6. Itsellä on tässä vielä pari viikkoa lomaa ja tänään alkoi kirppispöydän pito. Kohta on kaikki kaapit käyty läpi, vielä ois vintti ja vaatehuone (eli ne pahimmat :D ). Ihanaa kun saa vietyä tavarat samontein kirppikselle eikä ne ole jossain nurkassa venaamassa, helposti menevät siitä takaisin kaappiin. Ja mitkä ei mene kaupaksi nyt, niin eivät tule kyllä takaisin kotiin (paitsi ihan pari poikkeusta, jotka voi sit myydä netissä) vaan vien Fidaan tai Uffin lootaan tai jonnekin. Itse koen netin kautta myymisen paljon raskaammaksi kuin kirppispöydän, varsinkin tapaamisten sopiminen on hirveen vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo se on mullakin aina suunnitelmissa! Että nyt kun nämä romppeet kirpparille rahtaan, en niitä enää takaisin tuo. Mutta aina siellä joukossa on jotakin sellaista, jota ei voi ilmaiseksi lahjoittaa (niin kuin esimerkiksi nuo epäsopivat bleiserit, joista aiemmassa kommentissa mainitsin). Ja mikä onkaan kiinnostus kirpparitavaran läpikäyntiin sitten, kun kirppis on ohi? En IKINÄ ole jaksanut tehdä mitään muuta kuin tyhjentää pöydän ja kantaa tavaran takaisin ullakolle. Siellä se romuläjä nytkin odottaa.

      Tapaamisten sopiminen on kyllä tosi vaikeaa. Ja oharit rasittavia. Kaikkein rasittavinta on se, jos jollakin tavaralla olisi useampi ottaja, varsinkin joku sellainen, joka tekee muustakin tavarasta kauppaa. Sitten sitä tavaraa jemmailee toiselle, joka tekeekin oharit >:(

      Poista
  7. Ugh, minunkin pitäisi siivota vaatehuoneeni. Toinen seinä on ok-järjestyksessä, toisesta saa lähinnä vaatteet niskaansa kun yrittää sieltä jotain etsiä. Vaatteita on yksinkertaisesti liikaa hyllyillä. Kirppiksistä ei ole kokemusta, lähinnä olen lahjoittanut ylimääräisiä vaatteita pois tai saksinut niitä, koska ei ne ole olleet enää sellaisia, että kukaan niistä maksaisi. Huonekaluja olen myönyt fb-kirppiksellä pari-kolme vuotta sitten. Mutta kerran kyllä olen käynyt kotikirppiksellä, myyjä tosin oli tuttu. Kunhan on selkeästi hinnoiteltu ja merkitty, mikä on myynnissä ja mikä ei, miksipä ei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaatehuoneet on toivottomia. Eivät koskaan pysy kunnossa. Tosin tänään, kun olen raivannut varastoa niin, että olen raijannut kankaat olohuoneeseen, on mukava käydä kurkkimassa vaatehuonetta, joka on juuri siivottu.

      Ajattelin ensin käydä kaikki kaapit järjestelmällisesti läpi ja laittaa ylimääräiset tavarat olohuoneen nurkkaan. Sitten pitäisi alkaa kuvausurakka, mikä on aivan tolkuton. Tolkuton.

      Poista
  8. Tavaravuorten läpikäyminen on äärimmäisen rasittavaa puuhaa... Itsehän olen viimeisen viiden vuoden aikana muuttanut kuusi kertaa ja ensi lauantaina on muutto nro 7 edessä. Joo, inhoan muuttamista mutta se hyvä puoli siinä on että tuleepahan hankkiuduttua ylimääräisestä tavarasta eroon :D Kun ei vaan jaksa raahata jotain käyttämättömiä vaatteita ja lukemattomia kirjoja montaa kertaa asunnosta toiseen, niin sitä alkaa ihan mielellään luopua turhasta tavarasta. Pari kertaa olen myynyt tavaraa kirpparilla, ensimmäisellä kerralla sain myytyä ihan hyvin, toisella kerralla tavara liikkui vähän huonommin. Nytkin oli kyllä tarkoitus hankkia myyntipöytä kirpparilta, mutta se vain jotenkin jäi. Vein sitten ison paperikassillisen vaatteita Uffille (ja vien myöhemmin tällä viikolla lisää), kaksi pöytää vaihtoi omistajaa tori.fi:n kautta ja yhden hyllyn annoin ilmaiseksi Facebookin kirppiksellä. Paljon tavaraa jäi jäljelle, mutta helpotti tuokin jo vähän...

    Löysin muuten blogisi muutama päivä sitten ja nyt on illat kuluneet tämän parissa. Olen kovin ihastunut tyyliisi, niin sisustuksen kuin kirjoittamisenkin suhteen :) Ja koiruuksille terkkuja!

    - nenna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se kyllä on; äärimmäisen rasittavaa! Tänään on ollut vuorossa kankaat, joita on sisällä ollut moneen paikkaan sullottuna ja vielä ullakolla laatikoihin jemmattuna. Ihan täysi työpäivä näiden raijaamisessa! Ja huomenna vasta pääsee laittamaan jäljelle jääneet kankaat paikoilleen. Se tosin on projektin paras vaihe.

      Säännöllisesti muuttaminen varmasti luontevasti karsii rompetta :) Tosin viimeksi, kun tähän muutimme, meillä oli silloinkin jo tautisesti tavaraa. Nyt vielä enemmän. On ihana ajatus, että jäljelle jäisi vain oikeasti tarpeellinen ja tarkkaan harkittu. Sellainen määrä tavaraa, joka nätisti mahtuu laatikoihin ja jonka tarvittaessa pystyy nätisti muuttamaan sitten seuraavaan asuntoon.

      Mukava kun löysit tänne ja tosi kiva kun kommentoit! Minäpä rapsutan Elmoa ja Manua tervehdykseksi :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!