maanantai 24. elokuuta 2015

Suuri ostolakkoni; päivä yksi



Alan pitää ostolakostani päiväkirjaa. Tämä on Suuren Ostolakkopäiväkirjani ensimmäinen osa, "Epäonnistuminen".
 




Arvatakseni 60-lukuinen pyöreä nojatuoli löytyi Kierrätyskeskukselta hintaan 15 euroa. Tulee näyttämään niin hyvältä olohuoneessamme.


Ja se olohuoneemme:




Ei hätää. Hengitelkäämme rauhallisesti. Edessä näkyvä on pelkkä kirppiskasa; pian siinä on tyhjää tilaa järjestää vaikka tanssiaiset. Väliaikoina tanssikansa lepuuttelee jalkojaan sinapinvärisellä, pyöreällä nojatuolilla istuskellen.


10 kommenttia:

  1. Hyvä yritys kuitenkin pitää ostolakko:)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tsemppiviesti! Mahtavan positiivinen asenne :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Jos löytäisin sohvan tätä tyyliä, saattaisin epäonnistua uudemman kerran.

      Poista
  3. No on se kyllä niin teidän kotiin sopivan näköinen tuoli, että olishan se ollut synti ja häpeä jättää se sinne Kierrätyskeskukseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö vain! Ei mutta kyllä mulla harmittais, jos olisin jättänyt nojatuolin ostamatta. Vanha nojatuoli pitää vielä viedä johonkin nojatuolikorjaamoon, kun siitä puuttuu ruuvia ja mutteria. Sitten päästään taas istuksimaan oikein urakalla.

      Poista
  4. Oooh mikä nojatuoli, kelpais meillekin! Ollaan etsitty uutta nojatuolia pitkään ja nyt kaivattais jo uutta sohvaakin ja kivoja ei vaan löydy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivoja nojatuoleja minusta tulee useinkin vastaan, mutta sohvia hyvin harvoin. Kaikki 1970-luvulta eteenpäin on minun silmissä pois suljettua sohvien suhteen. No ehkä joku ihan tuore, huippulaadukas sohva saattaisi käydä.

      Tämäntyylisiä retrojuttuja saattaa toisinaan löytää hyväntekeväisyyskirppareilta, kirkon kirppareilta ja sellasilta :) Semmosista paikoista, joihin jäämistöjä lahjoitetaan :) (Nyt se kuulostaa aika masentavalta noin ilmaistuna.)

      Poista
  5. Ihana tuoli ja mihin hintaan!!! Raivaaminen on puhdistavaa puuhaa mutta noiden lähtevien rojujen kasautuminen ja kuskaaminen ei. Etenkin jos pitää vielä jonottaa kirppispöytää mikäli ne aikoo myydä. Kiva lukea sun raivausurakasta,kun täälläkin samat hommat menossa. T:sanni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se ihana :) Vielä kun saataisiin tuo ruskea sohva vaihdettua johonkin retroon ilmestykseen.

      Raivaaminen on mahtavaa, joskin uskomattoman aikaa vievää puuhaa. Tosiaan tavarasta eroon pääseminen onkin sitten asia erikseen :P

      Ihana kun tykkäät näitä raivausjuttuja lukea :) Mukava kuulla!

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!