sunnuntai 2. elokuuta 2015

Raidallista



Uskomatonta! Sain siitä saattohoitoyöpaidan näköisestä tekeleestä lopulta kursittua vaatteen, joka muistuttaa normaalia ihmisen vaatetta. 


Yläosassa käytin apuna puseron kaavoja, jotka oli kylläkin suunniteltu joustamattomalle kankaalle. Helman leikkasin kahdesta suorakaiteen muotoisesta palasta, ja laskostin ne yläosaan sopiviksi sovitusnuken yllä. Lopuksi surrailin saumurilla saumoja sopivammaksi niin kuin kuin moottorisahalla umpimetsää.


Toisin sanoen tämä on nyt ensimmäinen joten kuten onnistunut joustokangastyöni. Sanoisin myös, että mekko on samalla ensimmäinen oma ilman valmiita kaavoja toteutunut suunnitelma.


Miten uraauurtavaa. Pieni askel ihmiskunnalle, valtava Kirpparikeijulle.





Päähän laitettava dorkatötsä syntyi jämäpaloista saksimalla, sovittamalla ja vähän ompelemalla. Ystäväni mukaan olisi parempi, jos en käyttäisi sitä yhdessä mekon kanssa. 


Aion käyttää tätä yhdessä mekon kanssa.





Onko nyt se hetki, kun pitää luetella kaikki, mikä meni pieleen? Mekon selkäosa olisi voinut olla istuvampi. Kaulus lörpöttää, koska laitoin sitä uutta framilon-nauhaa ilmeisesti liikaa. Myös helman ja hihojen päärmeet lörpöttävät, koska joustokankaiden perimmäiseen olemukseen nyt vain kuuluu täydellinen veemäisyys.


Muuten kaikki on tosi hyvin. Ensi kerralla taltutan framilon-nauhan. Sitten kun ompelen, framilon-nauha itkee.


10 kommenttia:

  1. Framilon nauha taiipuu vielä sun tahtoon :)
    Siitähän tuli hieno mekko, ihan turhaan siellä lörpähtelyjä harmittelet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se joskus taipuu vielä! En ole aivan täysin hahmottanut framilon-nauhan merkitystä ihmiskunnalle, mutta joku päivä vielä. Pitäisi tehdä kaksi vertailukappaletta: toinen, jossa saumat on viimeistelty framilonilla ja toinen, jossa ei ole. Näkyisiköhän niissä mitään eroa?

      Tässä mekossa käytin puseron kaavaa. Pusero oli suunniteltu joustamattomalle kankaalle niin, että takana on vetoketju. Lueskelin netistä, että eri kankaille voi tehdä laskelman niin, että tietää, kuinka paljon kaavaa pitää muokata. Se oli hirvittävän monimutkaista: ensin piirretään 10 x 10 cm neliö kankaalle, kun kangas on pöydällä. Sitten asetellaan tilkku nuken päälle niin kuin kangas tulee olemaan. Piirretään neliö uudestaan ja mitataan, kuinka paljon kangas mistäkin suunnasta antaa periksi. Sillä kertoimella pitäisi sitten pystyä laskemaan, kuinka paljon mittoja pitää eri kankaille muuttaa.

      Eli en tule tätä tekniikkaa koskaan käyttämään. Luotan siiten, että saumuri saumuroi liiat pois.

      Poista
  2. Aivan upea ka framilonilla ajelua saa hetken harjoitella ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti saa harjoitella. Joustavia kankaita on muutenkin minun mielestä tosi vaikea ommella, kun ne helposti venyvät ja vanuvat muodottomiksi. Esimerkiksi suora sauma vyötäröllä jää niiiiin helposti lörpsähtäneeksi.

      Poista
  3. Dorkatötsä on kerrassaan veikeä ja sopii hyvin pirtsakkaan mekkoon. Ei kun menoks!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Minä itse asiassa laitoinkin tämän mekon heti seuraavana päivänä, kun lähdimme Rovaniemelle. Dorkatötsä oli menossa mukana. Pysähdyimme Iissä (sinne on ehkä puolen tunnin matka Oulusta), ostimme paninit ja purskautin täytteet mekolle. Jeejee. Yritin hinkata rasvatahroja pois, mutta rupukangas tuntui hinkkaamisesta vain menevän nukkaan. Argh!

      Poista
  4. Tosi ihana mekko tuli! Itse kyllä miettisin vielä tuota rusettia... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minä niin dorkatötsään jo ihastuin! Se näyttää minusta hyvältä raitamekon kanssa, uuden sinapinvärisen paitamekon kanssa ja vielä perusmustan kanssa! :)

      Aion joku päivä vielä tehdä näitä lisää oikein urakalla.

      Poista
  5. Mekosta tuli kaunis! Rusetti myös, parempi överit kuin vajarit ;) Päärmeiden ompelu trikooseen vaatii harjoitusta, oletan että oot käyttänyt kaksoisneulaa? Langankireyttä saa säätää ja testailla, se ainakin vaikuttaa reunojen lörpsähtämiseen.Framilon on oiva apu joissain tapauksissa, mutta itse en oo koskaan ymmärtänyt, kun niissä ohjeissa sitä käsketään tunkea olkasaumaan ja vyötärölle ja ties minne, ihan turhaa säätämistä mun mielestä. Mä en ikinä ompele mitään tukinauhoja trikoovaatteiseen, siis ihan perussaumoihin, ellei kangas ole jotenkin erityisen ohutta tms. Oon kangaskaupassa töissä eikä kukaan mun työkaverikaan käytä tukinauhoja, vaikka paljon trikoota ommellaan, joten ne voi myös skipata :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Överilinja on minustakin oikein hyvä. Sitten harmittaisi, jos lähtisi ihmisten ilmoille, ja olisi koko ajan sellainen olo, että jotakin puuttuu :/ Jos saisi vain koko ajan miettiä, että olisipa minulla iso rusetti päässäni.

      Nolottaa tunnustaa, mutta en käyttänyt kaksoisneulaa. Olen joskus kokeillut omalla koneella kaksoisneulaa, ja jostain syystä se rämpylä ompelee kymmenen senttiä, menee sekaisin ja katkoo langat. Kokeilusta on kyllä jo monta vuotta, joten voisinpa ottaa uusintayrityksen. Kaksoisneula olisi kyllä näppärä viimeistelyihin ja joustokankaisiin, mutta elän siinä uskossa, etteivät ne tavallisilla koneilla toimi kunnolla.

      Pojalla on ollut pienenä yksi mummon ompelema paita, joka on ollut monella, monella lapsella käytössä. Siis vuosikausia. Siinä oli olkasaumoissa framilonia, ja se oli kyllä pysynyt tosi, tosi ryhdikkäänä! Pitäisi kylläkin tehdä vertailukappaleet, että voisi sanoa, onko siitä framilonista hyötyä vaiko ei.

      Jostain luin, että tukinauhaksi kävisi yhtä hyvin pala samaa joustokangasta.Eipä tuo framilonkaan mitenkään kauhean kallista ollut, kun ei sitä niin paljoa tarvita.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!