torstai 20. elokuuta 2015

Päivän saldo


Raivausoperaation tähän asti ankein päivä takana. Luulin, että työkalukaappi oli kamala, mutta se nyt ei ole mitään pilipaliaskartelutavaraan verrattuna. Toden totta: kymmenen vuoden takaisissa askarteluvermeissä ei ole mitään mieltä ylentävää.


Tämän päivän saldona on täydellisesti läpikäydyt ompelutarvikkeet, askartelujutut ja toimistotarvikkeet. Ei yhtään ylimääräistä nappia, nepparia tai langanpätkää missään laatikossa. Ei mitään epämääräistä tai turhaa missään.








Otin samalla käyttöön jo aikoja sitten kirpparilta löytämäni ruusurasian, joka on loikoillut tyhjänpanttina vitriinissä. Nyt ruusurasiasta löytyy vino pino vinonauhoja.
 




Askartelutavara kutistui ihanan pieneen tilaan. Laatikostoihin vapautui tyhjää tilaa, kun laitoin värilliset paperit ja kartongit isoon laatikkoon. Taas tämä sama pystysuunta: niin paljon näppärämpi säilyttää papereita näin, kun näkee muutakin kuin päällimmäisen arkin.


Tähän kaappiin täytyy vielä mahtua yksi tilkkukangaslaatikko, kameran jalusta ja ehkä neulelangat. Hyvin mahtuu, eikä tee edes tiukkaa!


(Tosin vähän harmittaa, jos neulelangat täytyy laittaa näiden laatikoiden päälle, koska se sotii päällelaittamattomuusmetodia vastaan. Pinkan pohjimmaisesta tulee aina altavastaava.)





Tähän pisteeseen päädyttiin tänä päivänä: neulelangat on lajiteltu pidettäviin ja pois laitettaviin (akryylilangat). Pidettävien läpikäymisessä on vielä melkoinen työ, kun sykkyräkerät täytyy selvittää. Muutama keskeneräinen neuletyökin joukosta löytyi, paripuolta sukkaa, lapasta ja sen sellaista. 


Kesken jääneet työt ovat ompeluksissa ja neuleissa ikäviä; ei ihan heti tee mieli  jatkaa loppuun viisi vuotta sitten kesken jäänyttä akryylisukkaa tai ei-niin-kivalta vaikuttavaa mekkoa, mutta mikä sääli onkaan heittää materiaalia hukkaan. Ehkä pitäisi koettaa ajatella, että akryylisukka on mennyt hukkaan siinä vaiheessa, kun akryylisukkaa on alettu tekemään.





Ontelokuteisiin ei ole pitkiin aikoihin ollut minkäänmoista kiinnostusta, mutta kunhan nämä sotkut saan selvitettyä, alan työstää lankoja ja kuteita vähemmäksi. Miten ihana onkaan ajatus siitä, etteivät nurkat pyöri täynnänsä mitä milloinkin. Löytäisi kivan ohjeen, hakisi kaupasta juuri sopivat tarvikkeet, tekisi työn ja sitten alkaisi suunnitella seuraavaa.


Ehkä en tarvitsekaan erillistä ompeluhuonetta; tarvitsen vain selkeyttä ympärilleni.
 

6 kommenttia:

  1. Voi, kuulostaa hyvältä! Minullekin iskee aika ajoin valtava tyhjennys- ja järjestelyvimma ja haaveilen juuri tuosta, ettei nurkissa pyörisi turhuuksia. Jotenkin tilanne vaan aina pääsee levähtämään käsistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaatehuone taitaa olla semmoinen, joka tulee kerta vuoteen siivottua kokonaan. Muuten sitten tulee käytyä aina joskus kaappia sieltä, toista täältä. Nyt kun käy kaiken läpi, tuntuu erityisen terapeuttiselta :)

      Mutta pitää kyllä jatkossa olla tarkkana, että kaikki pysyy paikoillaan, tavaraa ei kerry liikaa ja tilanne pysyy hallussa.

      Poista
  2. Mä olen NIIN ylpeä susta ! go girl !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Sulle pitäis antaa joku blogimaailman hymytyttöpatsas!

      Poista
  3. Muutto takana ja askartelutarvikkeet enää purkamatta. Kun ei mahdu eikä niitä ylimääräisiäkään ole ;). Kiitos ideasta laittaa kartongit pystyyn laatikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo laita tavara pystyyn laatikkoon -idea kuulostaa tosi tyhjänpäiväiseltä, mutta oikeasti se on kyllä yllättävän tehokas vinkki! Pitää yrittää laittaa kaikki tavarat niin, että ne olisi mahdollisimman helppo ottaa käyttöön ja olisivat kaikki yhdellä vilkaisulla nähtävillä.

      Mulla on raivaus nyt siinä vaiheessa, että jotain pitäisi siirtää alta pois, että toista pääsisi laittamaan tilalle. Mihinkähän ne lautapelit mahtuu?

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!