tiistai 2. kesäkuuta 2015

Tätä tavaran määrää!



Olen tänään siivonnut häkkivarastoa ja olen hyvin, hyvin järkyttynyt tästä tavaran määrästä. Yksi jätesäkillinen naisten vaatteita, toinen miesten vaatteita, kaksi muovipussillista kenkiä, kaksi laatikollista kotitavaraa ja aivan tolkuttomasti kaikkea sekalaista. 


Nämä romppeet ovat lojuneet varastossa tiellä muutosta saakka, kaksi ja puoli vuotta, ja nyt taas muistan miksi. Epämuodikkaita vaatteita, talvikamppeita, sängyn ja kirjahyllyn jalkoja, digibokseja, miesten vaatteita, kenkiä, rumia astioita, pilipali-Tupperwarea; kaikki sellaista tavaraa, jota kukaan ei halua. Nämä romppeet kärrätään Konttiin, mutten todellakaan kehtaa viedä niitä sinne liikkeen aukioloaikana. Odotan hämärän laskeutumista, nostan hupun päähän, painan aurinkolasit kasvoille, peitän auton rekisterikilvet ja tyhjennän lastin lahjoituslaatikoihin. Juoksen pois enkä koskaan enää palaa. Häivytän kaikki jäljet ja deletoin tämän blogipostauksen.


Lajittelin kierrätykseen menevät romppeet, pussitin ne ja jätin pussit ja laatikot osoittamaan mieltään pojan huoneen nurkkaan. Eivätköhän kohta puolin tuosta katoa, kun niitä hetken aikaa katselee. Saakohan noita digibokseja, modeemeja ja Elisan viihdejuttuja edes viedä lahjoituskirpparille? Ovat varmaan tosi onnellisia sydämellisen ja anteliaan lahjoitukseni vuoksi.











Elmo seuraa tilanteen kehitystä sängyn päällä loikoillen. Häkkivaraston julmettu tila ei sitä pahemmin hetkauta, mutta kunnon vahtihaukun tapaan se haluaa silti olla perillä siitä, mitä sen ympärillä tapahtuu. Yritin kysyä Elmon mielipidettä siitä, huoliiko kirppari kaikkea säkkeihin tunkemaani sälää, mutta se vain tuhahti vastaukseksi. Eli ehkä joo?






Täpötäyden varaston siivoaminen on hirveän vaikeaa, kun tilassa mahtuu hädin tuskin kääntymään. Tuntien aherruksen jälkeen varasto alkaa vihdoin olla siinä kunnossa, että siellä mahtuu hengittämään, ja säilytettävä tavara on lajiteltu niin, että ne on joskus mahdollista löytääkin. Aika monena kesänä ja talvena on jäänyt kausivaatteet ja kengät sotkun vuoksi löytymättä, ja sitten on menetetty ihan riihikuivaa rahaa, kun on ollut pakko ostaa uudet kesäkengät tai uudet viidenkympin toppahousut, vaikka käypä tavara olisi koko ajan ollut varastossa. Irrallinen vaaterekki ja pukupussit olivat kuin taivaan lahja epäjärjestyksessä olevalle varastolle: jatkossa kausivaatteet ovat aina siellä missä pitääkin, helposti haettavissa ja pölyltä suojassa.


Nyt varastoon jääneet tavarat on joten kuten järjestelty: muutama laatikollinen muistotavaraa, pojan vauvajuttuja, joulukoristeet, talviurheilutavarat, parvekejutut ja ylimääräiset kukkaruukut, talvivaatteet ja -kengät lepäväät kaikki sulassa sovussa.


Silti tavaraa on vielä aivan hirveästi. Tyhjiä pahvipakkauksia on ainakin kolme isoa pahvilaatikollista, ja ne vievät ihan liikaa tilaa. Edessä on vaikea päätös; raaskinko luopua kaikista tarkoin varjelluista, vuosia säilyttämistäni pakkauksistani? Kivi-tuikkujen rasiat, Arabian astioiden pakkaukset, Marimekon ja vielä Kartellinkin laatikot? Ompelukoneen styroksilla pehmustettu paketti on jo todella paha; se kun on niin kätevä aina muuttaessa. Olisin halunnut säilyttää uuden sovitusnuken pahvilaatikonkin, mutta siitä Manu teki armeliaasti selvää pissimällä sen kylkeen.


Eläähän joku muukin tavarakaaoksessa? Käykö sääliksi heittää tavaraa pois? Kuinka te sen teette? Pitääkö minun mennä johonkin himohamstraajien järjestelykurssille? Miten ihmeessä meillä voikaan olla niin paljon kaikkea typerää? Itsekö olen ostanut kaikki ne rumat hyllyt, astiat ja tyynynpäälliset, jotka eivät kenellekään enää kelpaa?


29 kommenttia:

  1. Kyllä meilläkin on varmasti joka huoneessa jotakin, minkä voisi heittää pois tai laittaa kiertoon. Tuon pakkausten säilömisen allekirjoitan myös, huomasin säilyttäneeni yhden lampun laatikon, vaikka lamppu itse oli hajonnut jo muutama vuosi sitten :)
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on meiltä ainakin varastosta karsittu ihan julmetusti aivan turhaa rompetta. Seuraavaksi mietin niitä pahvilootia. Kyllä ne vielä lähtee.

      Poista
  2. Ai että mää niiiiin tunnistan itteni näistä sun teksteistä! Repesin varsinkin noiden alkuperäispahvilootien kohdalla: ihan samat mietteet - ja samat kamat 😂 Mulla muuten kävi hyvä tsägä tänään ku meillä vieraillut ystävä näki meidän makkarissa tuolilla lojuvan vaatekasan ja kerroin niiden olevan menossa keräyslootaan "sitten joskus". Ystävä sanoi voivansa viedä vaatteet samalla kuin omansa, kun kuulemma oli just peräkontissa menossa kassi keräykseen. Joten salamana avasin ullakon oven ja löin sieltä vielä neljä muuta pussia rönttövaatteita völjyyn :D Tosiystävä otti ne onneksi mukisematta vastaan, tosin ehkä pientä naljailua kuului kun kannettiin kasseja autoon. Huhhuh. Vaan ne pussit oli vaan pieni murto-osa kamoista, joista pitäis päästä eroon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tulispa mullekin aina silloin tällöin käymään joku, joka mennessään veis rompetta! No sain mie nyt kuitenki ne meidän varaston romut tänään vietyä. Neljä muovipussillista meni ihan roskiin, lisäksi edesmenneen imurin varsi ja suutin sekä jonkin toisen edesmenneen siivousvälineen rikkoutunut varsi. Kaikkea sitä!

      Poista
  3. Tämä kirjoitus ei kyllä yhtään inspiroi tulossa olevaan vinttikomeron siivoukseen :D Kellarikomero (joo, meillä on molemmat, mikä ei sinäänsä ole yhtään hyvä asia :D ) onneksi tuli tuossa jo siivottua, mutta siellä olikin vaan vähän tavaraa. Vintin tilahan on siis se, että viimeiset puoli vuotta olen heitellyt sinne epämääräisiä pussukoita ja sulkenut oven perässäni ennenkuin koko komeus romahtaa mun niskaan.
    Ja mä en ainakaan pysty heittämään mitään käyttökelpoista roskiin, kaikelle pitää löytää uusi koti tai uusi käyttö, mikä aina hidastaa näitä projekteja, helpommalla pääsisi, jos kippaisi kaiken kaatsille, mutta kun ahdistaa jo valmiiksi se kaikki käyttökelpoinen, mitä kaikki muut sinne vie, niin ei pysty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei siihen mikään ulkopuolinen inspiraatio auta; siihen auttaa viha ja raivo! Kasvattele sitä ensin sisälläsi ja lopulta, kun aika on oikea, ryhdy toimeen!

      Meilläkin häkkivarasto toimii sellaisena tavara-sisään-ja-ovi-kiinni -paikkana. Joitain rikkinäisiäkin romppeita sieltä löytyi, mutta enimmäkseen vain semmoista tyhmää, ihan käyttökelpoista ja ehjää mutta vain tosi typerää tavaraa.

      Poista
  4. Mita ihmeen muistolaatikoita?! Minua hymyilytti sinun postauksesi, tunnistin siita meidan huushollin hyvin. Tosin meilla mies on se himohamstraaja ja mina taas kiikutan tavaraa roskikseen ja kierratykseen hullunkiilto silmissani.

    Juuri sanoin miehelleni, etta minun unelmani olisi, etta mulla olis kaksi matkalaukkua: yksi vaatteille ja toinen muille tavaroille... Huonekalut ym. on tietysti asia erikseen, mutta mulla aina ajoittain ihan henkea salpaa, jos nurkissa pyorii maarittelematon maara maarittelematonta rojua... Minun akilleen kantapaani on tosin paperi ja kirjat... Muuttomiehet kerran kysyi, etta oliko mulla isossa laatikossa ruumis, kun painoi niin paljon...

    Kirjoja lukuunottamatta minun periaatteeni on, etta muistot on omassa paassa, en tarvitse siihen tavaroita. Kaytan myoskin tavarat ns. loppuun (eli huonoon kuntoon ja sitten hyodynnan vaikka vanhoja vaatteita pesuratteina ennen kuin ne paatyvat roskikseen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistolaatikko on semmoinen laatikko, johon on kerätty tunnepitoista säilytettävää tavaraa. Niin kuin lapsen vauvaleluja, muutama oma vauva-aikainen vaate, vanhoja kirjeitä ja Vhs-videolle nauhoitettu rippikoulun konfirmaatio (jota me katsomme kuvaputkitelevisioltamme VHS-soittimellamme aivan jatkuvasti). Muistotavaraa on verrattain vähän; säilytin lapselta äitiyspakkauksellisen vauvanvaatteita, ja sitten on muutamia muita laatikoita.

      Kaksi matkalaukullista tavaraa olis jo tosi vähän. Mulla ei haittaa, jos sitä tavaraa on paljon, jos kaikelle on paikkansa. Niinku vaikka vaatteita mulla on melko paljon, mutta sielläpä roikkuvat vaatehuoneessa omilla paikoillaan. Vaikka tyhjentäisin koko vaatehuoneen ja jättäisin yhden hyllyllisen vaatteita, vaatehuone veisi silti vaatehuoneen tilan, enkä saisi tyhjennyksestä mitään hyötyä.

      Tällä hetkellä ärsyttää kirjat, kankaat ja lautapelit, joita kaikkia on niin paljon, etteivät mahdu mihinkään järkevästi. Meillä pitäisi olla tosi iso kirjahylly, mielellään ovellinen, että kaiken saisi siististi säilöttyä.

      Poista
  5. Hei ilmoittaudun heti himohamstraajien järjestelyjurssille! Missä se on?

    Helpottavaa nähdä että varsto on muillakin täynnä ja sotkuinen! Hyvällä mallillahan sulla se nyt on, kunpa inspis tulis tuulen mukana tänne seuraavaksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotas, kerron aikatauluista lisää hieman myöhemmin. Nyt on vielä epäselvää, aikataulutetaanko himohamstraajien järjestelykurssi ja hullujen astiakerääjien vertaistukiryhmä samalle päivälle. Vai pitäisikö nämä kurssit yhdistää, kun tavallaan on kyse samasta asiasta? Toisaalta joku peltipurkkeja sairaalloisesti hamstraava oireilija ei ehkä voisi ymmärtää sitä henkilöä, joka keräilee astioita tolkuttomasti.

      Nyt on melko hyvällä mallilla varasto! Vielä sieltä voisi jotakin karsia.

      Poista
  6. Heitä pois vaan ne pahvilaatikot. Mieti kuinka paljon saat tilaa kun et säilö niitä. jos säilöt niitä, niin huomaat että sulla on kohta parin vuoden päästä häkkivarastollinen niitä pahvilaatikoita:)
    Nyt vaan roskista kohti kera pahvien!
    -TS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin helppo ulkopuolisena sanoa, kun ei ole kehittänyt kiintymyssuhdetta laatikoihin, sniif. Kyllä mie taidan ne nyt paloiksi pistellä. Tuleepahan lisää tilaa sitten.

      Poista
  7. I feel you.. Hitokseen rojua kaikkialla. Kaveri suositteli Marie Kondon KonMari-kirjaa ja nyt olenkin kirjaston varausjonossa. Ei kait sen lukemisesta haittaakaan voi olla :)

    tataii

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meiltä lähti nyt kolme huonekalua, yksi kirjahylly ja kaksi sohvaa, ja tuntuu, että tilaa on ihanasti enemmän. Meillä on kirppispöytä meneillään ja täytyy toivoa, että siellä menee paljon tavaraa. Ja tällä kertaa kiikutan kyllä loput Kontiin.

      Poista
  8. Tätä oli hauska lueskella sateen ropistellessa ikkunaan.... taitaa olla aika monella samat ongelmat, kellarivarastot, häkkivarastot, kylmäkellarit, vaatekomerot, kaapin perukat...ne oikein imee tavaraa. Mutta kyllä se aina helpottaa hetkeksi kun saa rompetta poispäin. itse koitan kerran vuodessa kaikki käydä läpi... kaupungissa kun on säilytystilat rajalliset. Täällä maalla sen sijaan....no se onkin sitten ihan toinen stoori ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli aikaisemmin tapana siivota kaappeja paljon useammin, mutta nyt ei jotenkin innosta. Sitä isoa kirjahyllyä odotellessa; sitten on meilläkin mukavaa.

      Poista
  9. Tiedän niin tuon tunteen! Varsinkin ne alkuperäispakkaukset.. Loputon suo. Ainahan jos kirpparilta tms löytää jotain joka on alkuperäispakkauksessa on se aina plussaa. Mutta se pakkausten säilyttäminen!!! Niinpä tein kerran päätöksen, että en myy koskaan niitä pakkausten sisältöjä, en siis tarvitse pakkauksiakaan! Jos kuitenkin haluat säilyttää pakkaukset, voisiko niitä "litistää"? Esim kivi -tuikkujen pakkaukset on suunniteltu niin, että ne voi litistää ja taas koota. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan ;)

    Onnea vaan valitsemallesi polulle! Ja sulla on muuten maailman parhaat neuvonantajat mukana. Eikös se oo aika suoraan sanottu mitä mieltä ollaan pakkausten säilyttämisestä, kun pissataan kylkeen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie säilytän niitä alkuperäispakkauksia oikeastaan muuton vuoksi: on niin näppärää pakata särkyvät ja vaikeat tavarat alkuperäispakkauksiin, kun muuttaa. Esimerkiksi ompelukoneen styroksilla pehmustettu pahviloota on ihan ehdoton muuttaessa. Säntillisiä laatikoita on helppo kantaa, eikä tarvi sen kummemmin varoa rikkoutumista.

      Kaikki laatikothan voi litistää, jos veitsellä vetää sen pohjassa olevan teipin rikki. Mutta en mie taida olla niin viitseliäs! Hirveä vaiva!

      Manulla on vahvat mielipiteet kaikesta kotiin tulevasta uudesta tavarasta. Se myös pissi minun uuden Luhdan takin päälle. Siksi luulen, että Manun mieli on ailahteleva, eikä hänen neuvoihinsa ole aina niin luottamista.

      Poista
  10. Harmi etten asu lähempänä,olisin voinut tulla shoppailemaan;D.
    Minussakin asuu pieni hamsteri (no joo ei aika hillittömän iso), mutta valitettavasti minä en juuri koskaan bongaile KIVOJA löytöjä,tai en ainakaan sopuhinnalla.
    Yleensä yritän löytää tavaroille jatkokäyttöä tuunaten ja uudistaen, mutta esim.ehjät lastenvaatteet tulee vietyä UFF:n tai Kontin laatikoihin.Olen onnistunut aivopesemään itseäni luopumaan tavarasta ilman vatulointia ja loppupeleissä siitä saa hyvän mielen kun saa nurkistaan pois siellä turhaan pyörivät jutut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivopesu on poikaa <3 En mie oikestaan sillä tavalla kiinny tavaroihin, voisin luopua melkein mistä vain. Ehkä joku makuuhuoneen ikivanha kaappi on semmoinen, etten siitä ihan heti luopuisi. Melkein kaikki muu tavara on korvattavissa uudella, jos tarvii.

      Poista
  11. Itse olen raivannut viime päivinä vinttiä, joka on ollut (ja on edelleenkin) katastrofaalisen täynnä...täällä on sellainen Face book-ryhmä kuin Roskalava, olen nyt löytänyt sen ja sitä kautta lahjoittanut tavaraa pois.Ett jotain olen saanut pois, mutta suurin osa on sellaista, mistä miettii raaskiko luopua tai tarviiko sitä joskus...
    Mutta pikkuhiljaa mennään eteenpäin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oulussakin on Roskalava :) Joskus olen jotakin sitä kautta laittanutkin pois, sellaista isompaa. Facebookin myyntiryhmästä lähdin vastikään pois, kun ei siellä tuntunut kauppa käyvän, ja minulle kasvoi auktoriteettiongelma.

      Poista
  12. Meidän koko suku on hamstereita. Niillä kaikilla muilla vaan on omakotitalot ja varastorakennukset ja autotallit ja aitat ja verstaat ja ladot, ja mulla vaan pieni rivarikaksio ja vielä pienempi ulkovarasto, ja nekään ei oo ees mun vaan miehen. Mutta romua, sitä riittää täälläkin, ja se mitä ei tänne mahdu on tuupattu väliaikaisvarastoon porukoiden nurkkiin. Roskikseen en kykene heittämään muuta kun ihan oikeaa roskaa, mutta kierrätyskeskukseen vien joskus harvoin jotain (useammin sieltä kyllä tulee kuskattua sitä romua toiseen suuntaan), ja kerran-pari vuodessa pidän kirppispöytää, niinkun juur nyt. Mutta se mikä ei mee kirpparilla kaupaksi palautuu takasin omiin nurkkiin, ja sit sitä taas pähkitään että mitäs näille nyt... Nyt kyllä päätin että loput menee sitten kierrätyskeskukseen, mutta saas ny nähdä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, vanhat omakotitalot ja niiden varastorakennukset. Olispa mahtava päästä semmoista tyhjentämään. No oikeasti tietenkin siitä tavarasta eroon pääseminen olisi ihan tolkuttoman järjettömän iso työ, mutta vähänkö tuommoisista hamsteriluolista voi löytyä ihan mitä vain!

      Minäkään en koskaan heitä mitään käyttökelpoista pois. Uskoakseni esimerkiksi epämuodikkaat (ja rumat) vaatteet menee vaikkapa Kontin kautta johonkin avustuskohteeseen. Eivät siis mene hukkaan. Kirpparilla kukaan ei osta epämuodikkaita vaatteita, niitä on sinne ihan turha kiikuttaa. Samoin miesten vaatteet kulkee tosi, tosi huonosti kirppareilla. Kenkiä en osta itsekään käytettyinä, jotkut kumpparit saattaa ehkä vaihtaa omistajaa.

      Miekin aina kirpparipöytää pitäessä lupaan, että nyt en tuo niitä loppuja tavaroita takaisin kotiin. Mutta sitten kuitenkin tuon, ja siellä ne häkkivarastossa taas ilkkuu. Tällä kertaa on toisin; nyt kun olen saanut varaston raivattua, en enää vie sinne kirppisrompetta. Tai varaan sinne yhden laatikon, johon voin aina vuoden aikana vähä kerrallaan viedä sellaista tavaraa, joka joutaa seuraavaan kirppispöytään.

      Poista
  13. Täällä myös *heiluttaa kättä*!
    Sain hirmuisen järjestely- ja raivausvimman luettuani Siivouksen elämänmullistava taika-kirjan. Tosin kirjan kirjoittaja ei selvästikään ole keräilijätyyppiä kuten minä, mutta kaikki tavaran väheneminen on kotiinpäin. Ja uusien ostaminen (sanoo henkilö joka juuri osti 30 e tavaraa kirppikseltä..).
    Ja kahvikoneen alkuperäispakkaus lähtee varastosta juur nyt, kui hirmuise suuri loota seki täytyy olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis täytyisi entistä tarkemmin harkita, ennenkuin ostaa mitään uutta tai "uutta".

      Poista
    2. Ihana, täällä on monta hamstrausaiheisen kirjallisuuden vinkkaajaa :) Ihailtavaa asialle paneutumista!

      Kahvikoneen pakkaus kuulostaa juuri sellaiselta romppeelta, jota säilyttäisin sata viisikymmentä vuotta. Tulipa mieleen; meillä meni juuri vedenkeitin rikki ja heitin sen pois. Loota majailee vielä siellä tyhjien alkuperäispakkausten hautausmaalla.

      Poista
  14. Mulla on tuo sama, alkuperäispakkausten säilöminen, mutta yritin keksiä siihen järkevän ratkaisun mitä ei tuntunut löytyvän.. edellisessä muutossani, josta on pari kuukautta, sitten vihdoin sydän verellä pilkoin ja poltin kaiken ylimääräisen pahvin :D tällä hetkellä yksi ainoa laatikko jota olen säästellyt on silitysraudan. Sitä kun en tarvitse ihan joka päivä, säilön rautaa pakkauksessaan siivouskaapissa ja kätevä on! Mutta eipä toimi digibokseihin tai kahvinkeittimiin, niitä kun harvemmin pakataan käytön jälkeen kaappiin takaisin...... tsemppiä kaikille rojukasojensa kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla jäi tämä pahvilaatikkoasia kesken, kun tuli muuta hommaa. Mutta syksyyn mennessä hävitän turhat lootat! Meilläkin on joitakin vempeleitä jo hajonnut, ja niiden laatikot silti löytyy varastosta.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!