torstai 7. toukokuuta 2015

Kirppisverhosta mekoksi



Olenkohan käyttänyt tätä samaa otsikkoa joskus ennenkin?


Kirppisten vanhat retroverhot ovat parhainta mahdollista mekkomateriaalia, ja niitä tulee ihan varta vasten etsittyä. Tämän vihreän, napakan paksun verhokankaan ostin joskus neljällä eurolla, ja säästelin sitä johonkin oikein kivaan työhön; vanhoja kirppiskankaita kun ei enää mistään saa, ja sillä määrällä pitää pärjätä, mitä hyppysistä löytyy. Leikatessa rupesi vähän jännittämään, josko kangasta olisi tarpeeksi.






Sen verran nippa nappa kangasta olikin, että piti tehdä hihoista ohjetta lyhyemmät, käännellä helmakangasta niin ja näin sekä ommella sisätaskut eri kankaasta. Vihreän mekon ompelin samalla kaavalla kuin tämän harmaan mekonkin hetki sitten. Ohje löytyy Suuri Käsityö -lehden numerosta 2/2015.


(Onnittelen itseäni tästä luonteelleni epätyypillisen järjestelmällisestä tavasta ottaa lehden ohjenumero ylös ja vieläpä ilmoittaa se tässä postauksessa ennen kuin kukaan sitä edes kysyy. Niin ja äiti, joka nyt ajattelee olevansa kaiken tämän takana ja onnittelee itseään vielä enemmän: huomasin, että olit käynyt kirjoittamassa lehden numeron kaavaani. Mutta minäpä olin kirjoittanut sen siihen viereen jo aiemmin.)





Olen viime aikoina kunnostautunut piilovetoketjujen ompelemisessa. Kuulin ihan vastikään, että piilovetoketjuille on olemassa oma, erillinen paininjalkansa. Mietin sen ostamista usein, mutta vain ole viitsinyt raahautua erikoisliikkeeseen sitä hakemaan.





Semmoinen siitä sitten tuli, ja yhdet juhlat on jo tällä mekolla ehditty humpata! Nimittäin lapsen koulun äitienpäiväjuhlaa vietettiin tänä iltana, ja sain mekon ihan juuri ja juuri valmiiksi koulun juhlaa varten. Mekon pariksi puin nuo jo aikaisemmin kehumani, vallan mainiot Clarksin nahkaiset tanttakengät.






Tämä on kyllä niin näppärä mekkomalli, että voisin ehkä vielä yhden samanmoisen ommella, jostakin eri kankaasta taas. Kaavojen jäljentäminen on niin tympeää ja kaltaiselleni levottomalle sielulle epäluovaa puuhaa, että kun löytää mieluisan kaavan, käyttää sitä mieluusti useammankin kerran. Itse ommelluissa vaatteissa on ihan eri asia omistaa samoista kaavoista kymmenen mekkoa kuin mennä Hemppamaukalle ja ostaa kaikki saman mekon värivaihtoehdot; eri materiaali kun saa saman mallin näyttämään aivan erilaiselta.


Olen muuten miettinyt jonkin uuden käsityölehden tilaamista. Suuri Käsityö -lehti on tullut vuorottain joko minulle tai äidille iät ja ajat, varmaankin aivan sen ilmestymisen alkuajoista saakka, ja olen tottunut lehteä selailemaan lapsesta saakka. Facebookissa on ompeluryhmä, jossa ompeluharrastajat keskustelevat ompeluksistaan, ja melko moni näyttää käyttävän Ottobren kaavoja (tässä ryhmässä kuulin myös siitä paininjalasta - ryhmä on kuulkaa valtavan informatiivinen). Vasta tuossa ryhmässä maailmani alkoi avartua, ja ymmärsin, että on olemassa muitakin lehtivaihtoehtoja; SK:n ohjeista kun puolet menee aina heittämällä hukkaan, koska neuleohjeet eivät minua hetkauta. Että on olemassa sellaisiakin käsityölehtiä, joissa on vain ompeluohjeita. Tosi paljon ompeluohjeita. Olen aina pitänyt neuleohjeita välttämättömänä pahana ja ajatellut, että on ihan ookoo maksaa 15 euroa lehdestä, josta puolet menee jo aivan lähtökohtaisesti hukkaan.


Toinen vaihtoehto olisi ostaa tai tehdä sovitusnukke ja opetella kaavoittamaan itse omia vaatteita. Kaavoitus on kyllä sen luokan tähtitiedettä, että vaatisi varmaan kymmenen vuoden koulutuksen, että oppisi ompelemaan jonkun simppelin vaatekappaleen ilman valmiskaavoja. Ja minä kun olen vasta tajunnut vetoketjun ompelun syvimmän totuuden. 


Vai kuinka on? Löytyykö lukijoilta vinkkejä ja menestystarinoita siitä, kuinka ryhdyit oman elämäsi vaatesuunnittelijaksi? Jaa tarinasi; minä kuuntelen.


25 kommenttia:

  1. Hei! Voi että kun voisin kuule pitää pienen opetushetken siitä mallinuken päälle kaavoittamisesta niin huomaisit kuinka helppoa se on! Siihen kannataa ostaa sellaista halpaa valkoista lakanakangasta, tms. Sitten asettelet sen siihen nuken päälle, ensin etupuolelle. laita nuppineuloilla se kiinni nukkeen sivusamoista, sekä siitä keskikohdasta ja olkasaumaoista, itse aina katson että kangas on suorassa niin että kankaan kudos on suorassa siitä keskeltä edestä. sitten vaan liidulla piirtelemään mallia, hihansuuta, pääntietä ja helmaa sekä nuppileuloilla teet laskokset. Jos haluat esim lisätä erillisen helman siihen, niin sitten vaan leikket lisää kangasta ja laskostat sitä etukappaleeseen ja kiinnität nuppineuloilla. Sitten takakappaleen vuoro, katso että esim olkasaumat menevät saumanleveyden verran päällekkäin, samoin sivusaumat. Sitten kun mallia lkaa olemaan halutunlainen niin irroitat kappaleet nuken päältä, ja tässä vaiheessa taitan etukappaleen kahtia ja katson että molemmat puolet ovat samanlaiset (tässä kohtaa vois siis vähän soveltaa vielä, mutta puolikkaasta kaavastahan se varsinainen kangas aina leikataan) Itse en ole kaavapaeria käyttänyt tuohon mallinuken päälle tekemiseen, koska siinä menee julmetusti hermo, varsinkin jos tekee himan monimutkaisempaa, niin paperi aina repeilee. On syytä muistaa myös että mistä materiaalista aiot tehdä varsinaisen mekon, käyttäytyykö/venyykö se erilailla kuin lakanakangas tai muu jolla teit kaavan. Että näin, siitä on vuosia aikaa kun näitä tein, siis ihan koulussa opeteltiin, joten satoin unohtaa jotain oleellista, mutta se on puuhaa jossa kehittyy nopeasti kun oivaltaa sen perusperiaatteen. Saa tehtyä ihan millaisa vaan ikinä on himoinnut! :) Sinun kannattaisi ehdottomasti panostaa sen mallinuken hankkimiseen kun ompelet niin ahkerasti, omani lojuu tuolla vintillä, vähän sääliksi käy. :) Ihanaa ketvättä Kirpparikeiju! :* - AnuEe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä!

      Jotakin tuon tyyppistä kuvittelisinkin homman olevan, mutta on se varmasti oikeasti tosi paljon vaikeampaa kuin mielikuvituksen tasolla! Jossain tv-ohjelmassa joskus olin näkevinäni, että suunnittelija teki sovitusnuken päälle suunnitelmaa jonkinlaisilla tarroilla tai nauhoilla, piirteli ääriviivoja suoraan nuken päälle. Mietin vain, miten sellaiset tarrat saa sitten irroitettua nukesta niin, että ne pysyvät muodossaan?

      Joku hihan muotohan on myös aivan käytännöstä irrallinen, ei-hahmotettava asia: siinä on varmaan joku huippuvaikea matemaattinen kaava, miten hihan kaarevuus lasketaan. Jos minulla olisi nuken päälle asetettuna etu- ja takakappale niin, että pelkkä hiha puuttuisi, leikkaisinko summittain jonkinlaisen hihan kuvatuksen, ompelisin siihen apulangan, astuttaisin hihan jotenkuten muotoonsa ja sitten kokeilisin, miten se nuken päälle asettuu?

      Olen monesti miettinyt mallinuken rakentamista maalarinteipistä. Valmis nukke olisi niin näppärä, mutta on ne kyllä aika kalliita. Etenkin, jos ompeluinnostus lopahtaa heti kun nukke raahataan olohuoneeseen. Sitten se toisi vain pahaa mieltä ja syyllistä oloa nurkasta tuijottaessa.

      Poista
    2. Ai niin, ja vielä toinen juttu! Jos nyt jotenkin mielikuvituksen tasolla voisin kuvitella sommittelevani lakanakangasta tiukasti mallinuken päälle, niin entäpä sellaiset mallit, jotka ovat löysiä ja nukesta irrallaan? Miten ihmeessä semmoisen voi tehdä? Jätetäänkö kangas vain roikkumaan?

      Entä tuo "katso, että olkasaumat menevät saumanleveyden verran päällekkäin, samoin sivusaumat": sittenhän sivuissa ja olissa on jo saumanvarat? Miksi ne pitää olla jo nuken päälle sovittaessa? Eikö ajatus ole, että se nuken päälle tuleva mallikangaskappale on kuin kaava, johon täytyy lisätä saumanvarat?

      Poista
    3. Hei! Pakko oli tulla tähän kommentoimaan, että ei se mallinuken päälle muotoilu kyllä ihan noin helppoa ole :D Tai kelle on, kelle ei. Mulla on vaatetusalan tutkinto ja ne muutamat kerrat mitä koulussa muotoilua tehtiin, oli mun mielestä tosi vaikeita (niin kuin on kaavoituskin kyllä, matikkaahan se on). Toiset opiskelijat taas oppi sen heti ja käytti aina muotoilua paperille kaavoittamisen sijasta. Toki sitä kannattaa kokeilla jos se oiskin sun juttu :)

      Tosi kaunis ja hyvin istuva tuo mekkosi muuten. Oon itselläni huomannut, että SK:n kaavat on itselläni usein huonosti istuvia, sulle näyttää istuvan just eikä melkein!

      Mihinkään sun kysymyksiin en osannut vastata, kunhan tulin vaan kommentoimaan :D

      Poista
    4. Voin kyllä uskoa, ettei muotoilu voi heti olla kovin helppoa. Mutta olisipa kiva päästä kokeilemaan!

      Minusta SK:n kaavat on aina olleet tosi istuvia. Sellaiset ei-istuvilta, oudoilta näyttävät mallit hylkään suosiolla, mutta mekot tuntuvat kyllä aina olevan istuvia kuin hansikas. Olen huono tekemään muutoksia kaavoihin (sekin on hiukkasfysiikkaa), mutta ihan joskus olen joitain malleja vähän muuttanut sopivimmiksi, niin kuin nyt vaikkapa leventänyt liian tiukkaa hameen alaosaa.

      Poista
  2. Oi, kyllä siitä tuli täydellinen ihan just noin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää taas alkaa metsästää vastaavia kirppiskankaita! Saattaa tulla ihan mitä vain tosi hienoa vastaan!

      Poista
  3. Super nätti ja älyttömän upean mallinen - niin mekko kuin nainen. ;)

    VastaaPoista
  4. Mekostasi tuli todella kaunis ja taisinkin jo edellisessä postauksessa kehua tuota kangasta. Kaavat ovat minulle täyttä hepreaa, minä vaan mittailen, sovittelen ja ompelen. Tosin lopputulos ei koskaan ole noin upea kuin sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minusta kaavojen avulla on niiiiin helppo ommella, mutta kaikenlaisten muutosten tekeminen on todella vaikeaa ja epämääräistä. Kuitenkin vaatteissa on aivan pienistä asioista kiinni, näyttääkö hyvältä vai ei ja lipsahtaako yleisilme väärälle vuosituhannelle vaiko ei. Minusta on vaikea yrittää hahmottaa abstraktilla tasolla, miltä vaikkapa hihan pitäisi näyttää. Valmiit ohjeet ovat niin näppäriä :)

      Poista
  5. On kyllä makean näköinen mekko! Ja tanttarakenkulit sopii minusta vihreän kanssa tosi hyvin! Minä olen tässä vanhetessa "viisastunut" niin etten osta kenkiä jotka eivät tunnu hyvältä jalassa =p Hei hei jimmy choot ja manolot, tervetuloa terveyskengät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tanttarakengät on juuri hyvät varsinkin tämänkaltaisten mekkojen pariksi :)

      Mullakaan ei ole pienintä halua ostaa sellaisia kenkiä, jotka ei ole hyvät jalassa. Aikaisemmin sillä ei ollut paljonkaan väliä, mutta kyllä mulla menee jalat herkästi kipeiksi, jos kengät on huonot.

      Tervetuloa terveyssandaalit tosiaankin; minäkin ostin elämäni ensimmäiset Crocsit (ne turkoosit kumisaappaat) tässä ihan vasta :/ Kohta ei millään ole enää mitään väliä.

      Poista
  6. Voi miten kaunis mekko! :) Olen katsellut kuvia näistä ompeluksistasi sen verran, että päätin itsekin kokeilla kepillä jäätä ja ommella itselleni pian kesämekon. Jännittävää puuhaa, viimeksi nimittäin ompelin itselleni vaatteen yläkoulussa. ;) Kiitos siis inspiraatiosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla! Tsemppiä ompeluun! Kyllä ne vanhat taidot sieltä pian muistuvat mieleen :)

      Minä en edes ollut yläasteella käsitöissä, ja ihan hyvin sitä on oppinut itsekseenkin ompelemaan näin myöhemmällä ja varttuneemmalla iällä ;)

      Poista
  7. Aivan mielettömän upea mekko. Aivan upeat värit. Olisipa minullakin taitoa ommella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ompelu on sellainen taito, joka on täysin mahdollista oppia :) Kannattaa aloittaa jostakin simppelistä vaatteesta, vaikka paidasta tai hameesta :)

      Poista
  8. Wou, ihana mekko ja kangas! :) Apua! En tiennyt piilovetoketjupaininjalan olemassaolosta ja piti mielenkiinnosta googlettaa, ja minulla näköjään on sellainen! En ole koskaan käyttänyt sitä, kun en tiennyt, mikä se on... Pitäisi varmaan liittyä tuohon ryhmään, ehkä minulle selviäisi, mitä nuo kaikki koneeni mukana tulleet paininjalat ovat, käytän vain sitä, joka näyttää normaaleimmalta... Ompeluharrastukseni tosin rajoittuu lähinnä penaalien ja verhojen ompeluun, olen enemmän neulontaihmisiä, mutta nyt minulla on haaste: aion opetella ompelemaan lakin! Olisiko sinulla vinkkejä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :)

      Miten ihmeessä omistat piilovetoketjunjalan ilman että olet sitä erikseen ostanut? :O Katsoin netistä, että se maksaa n. 16 euroa. Mulla on ompelukoneen mukana tullu muutamia paininjalkoja, yks on tavallinen vetoketjunpaininjalka.

      Mie ompelin tällä viikolla ensimmäistä kertaa lätsän, mutta siitä tuli niin kertakaikkisen hirveä, että se menee suoraan roskiin. Nämä on taas näitä malleja, joissa pienetkin asiat vaikuttaa.

      Etsi joku valmis kesähatun kaava; niitä on helppo ommella. Ja valitse semmoinen kangas, jota on helppo ommella (semmoinen joka ei ole liian ohutta tai liukasta, puuvilla on hyvä). Ei kait siinä muita vinkkejä tarvita: ei muuta ku hommiin vain! Ompeluintoa! :)

      Poista
    2. En tiedä. Omistan ilmeisesti myös jonkinlaisen päärmäyspaininjalan (?), kun innostuin näitä googlettamaan. Koneeni on käytettynä ostettu, ehkä edellinen omistaja panosti paininjalkoihin? En ikinä itse olisi tuhlannut tuohon, kun en edes osaa ommella piilovetoketjuja.

      Lätsästä nimen omaan haaveilen. Saa nähdä mitä tästä tulee. :D Kankaana minulla on vakosamettikangas, toivottavasti ei ole liian vaikea.

      Poista
    3. Vaude, sullahan on hyvät varusteet siinä! Mie tuhlasin just sen 16 euroa piilovetoketjunpaininjalkaan, yhyy.

      Laitapa kuvaa, kun lätsä on valmis :)

      Poista
  9. Huippukaunis mekko! Minulla olisi hyvä ompelukone ja varmasti tuo paininjalkakin, mutta taitoa ei. Täytyypä vinkata siskolle, jolle on periytynyt sukumme kaikki ompelutaito :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vissiin maailman viimeinen vetoketjupaininjalan omistaja. Onneksi asia on nyt korjattu.

      Mutta jos sulla on hyvä ompelukone, voit näppärästi alkaa harjoitella vähä kerrallaan :) Sellaisia antoisia ohjeita, ei mitään hääpukua ensimmäisenä :)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!