keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Karsimista ja Omenakukkia



Valkoinen ärsytyssohva lähti viimein eilen uuteen kotiin. Vihan tunteet sohvaa kohtaan nousivat pintaan aina silloin tällöin, mutta sitten ne taas laantuivat. Tänä keväänä kyllästyin vaivalloiseen sohvaan aivan totaalisesti, ja laitoin mööpelin myyntiin niin, että laskin hintaa joka päivä, kunnes kaupat lopulta syntyivät. Käytetty sohva on kyllä heti ydinvoimalan ongelmajätteestä seuraava; siitä ei hevillä pääse eroon.

Mutta minäpä lopulta pääsin ja nyt olen ihastellut olohuoneeseen avautunutta upeaa tyhjää tilaa. Meillehän jäi vielä pienempi sohva, ja varmasti istumapaikkojen vuoksi on pakko ostaa uusi sohva jossakin vaiheessa, mutta nyt vielä nautiskelen avaruudesta. Ei koskaan enää jatkuvaa päällisten pesua, loputonta imurointia ja teippiharjan kanssa jumppaamista. Olen vapaa.


Askeettisuuteen tähtäävät suunnitelmani eivät pääty tähän. Tarkoituksenani on karsia tavara minimiin ja järjestellä rompe niin, että siivoaminen on mahdollisimman helppoa ja vähävaivaista. Olen nimittäin lopen kyrsiintynyt jatkuvaan puunailuun ja puljuamiseen. Tässä ovat suunnitelmani:

1. Hankkiudun eroon turhasta tavarasta. Kaikki ylimääräinen menee kirpparille ja Konttiin. Matot ja sisustustyynyt raahaan ullakolle toistaiseksi, koska niistä on niin paljon vaivaa.

2. Siivoan viimeinkin sen häkkivaraston niin, että sinne mahtuu vaateteline ja kaikki varastoitava kotoa. Tänään kävin ostamassa telineen ja pukupusseja; nyt on jo talvivaatepyykki pyörimässä!

3. Ostan jättimäisen kirjahyllyn, jonka sisään tungen kaikki kirjat, lautapelit, kankaat ja askartelutavaran. Yksikään pilipalirompe ei jää pyörimään jalkoihin.



No niin, nyt kun tavoitteet ja suunnitelmat on esitelty, voisinkin kertoa, että *kröhöm* piipahdin tänään kirpputorilla *kröhöm*. Tavallisissa kaupoissa en tarkoituksella mene lähellekään astiahyllyjä, kun tiedän, kuinka siinä saattaisi käydä, mutta kirpputorilla on mahdotonta välttyä yllätyksiltä. Sitä kiertelee aivan rauhallisesti ja hyvillä mielin, kunnes yhtäkkiä 


jossakin pöydässä tulee vastaan kahdeksan kukallista kippoa.


Kahdeksan kukallista kippoa.
Kahdeksan kukallista.
Kahdeksan.






En voi tälle mitään! Olen sairaalloinen kuppihamstraaja! Mutta oikeasti; nämä ovat Kultakeramiikan maailman söpöimpiä Omenakukka-kahvimukeja. Niissä oli tarrat tallella, maksoivat kolme euroa kipale.

Sitä paitsi nämä eivät ole mitä vain kuppeja: nämä ovat kuppeja, joissa on herttaisia kukan kuvia kyljessä. Me voimme pitää kahdeksan hengen kahvihetkiä. Mukeista tuli jo vähän morkkis, mutta laitan kahdeksan vanhaa kuppia pois, jotta voin sovittaa tekoni.












Muita kuppihamstraajia linjoilla? Pitäisikö perustaa yhteinen terapiaryhmä? Muutaman vuoden ryhmäterapiakeskustelujen jälkeen voisimme aloittaa siedätyshoidot, joissa harjoittelisimme kaupassa käymistä varten. Rakentaisimme turvalliseen, tyhjään tilaan kaupan astiahyllyjä etäisesti muistuttavan astiapöydän. Harjoittelisimme astioiden huomiotta jättämistä kävelemällä pöydän vierestä ja ohittamalla hienot kupit. 


Aloittaisimme varovasti, ensin rikkinäisillä ja rumilla kupeilla, osa voisi olla muovisia. Lopulta harjoittelisimme ohi kävelemistä niin, että harjoitustilan pöydällä olisi lukuisa määrä toinen toistaan hienompia astioita.


Viimeisellä tasolla harjoitusta tehostettaisiin niin, että kuppien rinnalle laitettaisiin näyttäviä kylttejä, joissa lukisi sellaisia asioita kuin "ALE", "1 e" tai "Valmistus lopetettu".


Harjoituksen hyväksytysti suorittanut saisi diplomin seinälleen ja valtavasti itseluottamusta mennä kävelemään kauppojen astiahyllyjen ohitse.


Onko osallistujia?


35 kommenttia:

  1. Ihania kuppeja! Yksi hamsteri täälläkin, minulle kelpaavat vain monet muutkin esineet kuin kupit...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin kelpaa aika moni muukin asia. Joku päivä varmasti alan vielä keräillä antiikkileluja. Sitten on piru irti. Vielä olen pystynyt tosi hyvin ruodussa.

      Poista
  2. Kauniit,keväiset kupit!itse en edes kahvia juo,mutta olen sortunut ostamaan pikkuruisia japanilaisia kupposia lähemmäs parikymmentä...kun ovat olleet niin kauniita,vaikkakin yhden kulauksen kuppeja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kupeissa on jotakin vastustamatonta. Pienissä kupeissa on sellaista vanhanajan eleganssia, kun ovat niin epäkäytännöllisiä :)

      Poista
  3. :'D Toi terapia vois tulla mullaki tarpeeseen XD
    Mutta siitä huolimatta oon sitä mieltä, että oot tehnyt tosi kivan löydön. Ja kirpparilta ostettuja astioitahan ei lasketa, eihän? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on: kirpparilta ostettuja astioita ei lasketa. Eikä juhlissa syötyjä kaloreita.

      Poista
  4. Hahahaha, no mutta onhan nuo söpöt kupit :) Mää en hamstraa yleensä kuppeja, mutta lähestulkoon kaikkea muuta. Voisko vaan perustaa semmoset Anonyymit hamstraajat-vertaistukiryhmän? Tai no onneksi täällä blogimaailmassa sitä vertaistukea saa ilman ryhmääkin :D eli kiitos kun jaoit tämän. Hirveen hyvä suunnitelma sulla kyllä on kaiken roinan karsimikseksi. Mun suunnitelmat on samanmoiset, mutta toteutus hyytyy aina siihen, että mihin ihmeeseen ne kamat sitten laitetaan? Kirppispöytä on vaivalloinen, ku pitäis olla aina järkkäämässä ja vaikee on kuljettaa kamoja kun ei oo päivisin autoa käytössä ja nettikirppiksille pitäis kuvata erikseen ja kauheen vaivalloista sekin jajajajajaja... Ps. Jos sohvan myyminen oli hankalaa, ni yritäpäs saada myytyä (p)yökin värinen lastulevykirjahylly. Ei muuten onnistunu multa ainakaan. Ilmaseks joku hönö haki sen pois viime kesänä ja peruutti samalla meidän viinimarjapensaan ihan vinoksi. Prkl.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymit hamstraajat kuulostaa kyllä tosi hyvältä. Ilmoittaudun heti ensimmäiseen kokoontumiseen.

      Meilläkin tuo häkkivaraston raivaaminen on niin vaivalloinen projekti, ettei tiedä, mistä alkaisi. Jos siellä jotakin alkaakin siirrellä, niin mihin se rompe sitten laitetaan? Nyt eteisessä odottaa kasaamistaan se hieno vaaterekki, jota olen pitkään kaivannut. Laitan siihen kaikki ylimääräiset takit. Ennen kuin saan rekin paikoilleen, pitäisi häkkivarasto jotenkin räjäyttää.

      Facebookin kirppisryhmät oli joskus tosi käteviä ja nopeita, mutta viime aikoina ainakin Oulun ryhmä tuntuu hiljenneen. Itse asiassa erosin siitä ryhmästä, kun meni hermo ylläpitäjien virkaintoisuuteen ja fanaattisuuteen.

      Kaksi ärsyttävää kokemusta FB-kirpparista: Joskus talvella laitoin lapsen luistimet FB-kirpparille myyntiin. Minun etusivulle ponnahti jonkun toisen ilmoitus, jota ihmiset kommentoi. Toinen myyjä myi samanmerkkisiä luistimia samaan hintaan, mutta ne oli pienempää kokoa. Ostajaehdokas kyseli mittoja ja harmitteli, että ovat liian pientä kokoa. Kommentoin, että minulla on samanlaiset luistimet kokoa isompana myynnissä. Viisi sekuntia myöhemmin ylläpito poisti kommentin ja jätti merkin: "Tästä ketjusta on poistettu asiaton viesti." Huomautin, etteivät erikokoiset luistimet kilpaile samoista asiakkaista. Taas kommentin poisto ja tuo asiaton viesti -kommentti.

      Viimeisen kerran ärsyynnyin, kun myin sohvaa. Pyysin siitä 100 euroa, ja joku tuli linkkaamaan kommenttikenttään oman kaverinsa, vinkkasi siis hänelle. Halusin saada sohvan myytyä ja laitoin perään viestin: Sohva 50 euroa. Ja seuraavaksi huomasin, että koko ilmoitus oli poistettu. Kysyin, ja syynä oli 24 tunnin nostorajoitus. Upea palvelu, hieno alusta, mahtavaa ostajien ja myyjien kohtaamista.

      Facebook-kirppikset ovat minulla nyt boikotissa, mutta onneksi on muitakin nettikirppareita. Ja ainahan voi roudata romppeen suoraan hyväntekeväisyyskirpparille.

      Poista
  5. Hehee, minäkin oisin tuommoisen terapian tarpeessa :D :D Mutta oikeesti, nuo kupit on ihan huippuhienot, ja noin monta kappaletta, olisi ollut silkkaa tyhmyyttä jättää ostamatta! God girl :)
    -Suvi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä ollut typerää! Mulla on joku romanttinen kausi nyt meneillään; kaikki kukikas ja ruusuisa miellyttää kovasti silmää.

      Itse asiassa haluaisin päällystää ruskean sohvan vaikka pinkillä. Sen pariksi sopisi sitten vaikka keltainen ja vihreä nojatuoli. Sellaisia 50-60-lukujen retrovärejä! Olisipa mahtava.

      Poista
  6. Mulla on myös karsimisoperaatio menossa. Helpottaa, kun pystyy luopumaan turhasta roinasta ja saa kaappeihin tilaa. Mutta toisaalta, kun rakastaa vanhoja tavaroita, astioita, ja kaikkea kaunista... Tyhjä tila täyttyy nopeasti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on samaa ongelmaa. Ja paljon semmoista epämääräistä tavaraa, josta ei voi luopua, mutta jolla ei oikein ole paikkaakaan.

      Sitä jättimäistä kirjahyllyä odotellessa.

      Poista
  7. Minä rrrrrrakastan astioita! Haluan haluan haluan mulle omaan valtavaan vitriiniimme kaikkia kauniita astioita, tahdon! Harmi etten itse onnistu ikinä tekemään löytöjä kirppareilta, vaan ainoastaan Iittalasta ja Marimekosta ja muista sellaisista. Ups.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä myös. Mulla ei ole ongelmia löytää astioita kirpparilta. Ihastun usein kaikkiin vanhoihin astiasarjoihin, ja tykkään sellaisista sekakattauksista, joissa astiat on eriparisia ja kaikki tosi hienoja.

      Marimekon Siirtolapuutarha (? vai Räsymatto?) on minusta aivan ihana. Ne on minun lemppariastioita.

      Poista
  8. :D Täällä yksi ex-kuppihamstraaja. Kun kaapeissa yksinkertaisesti loppui tila ja huomasin pyöritteleväni sellaisia kuppeja hyllyillä joista en koskaan juonut, havahduin tähän ongelmaan. Tosin vastahan mietiskelin alkaisinko keräilemään Arabian eripari kahvikuppeja koristeeksi... Pysyn tiukkana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohdin! Arabian eriparikahvikupit on minun seuraava keräyskohde. Ne semmoiset aivan liian pienet kahvikupit, joihin kuuluu lautanen. Sellaiset värikkäät, kuvioidut, olisivatkohan jostain 40-50-luvuilta.

      Olen ihastellut noita sekalaisia kuppikokoelmia keräilijöillä. En kylläkään raaskisi maksaa yhdesta kupist ja lautasesta monta kymmentä euroa, eli mulla on onneksi luontainen rajoitin tällä keräilysaralla :)

      Onnittelut ongelman selättämisestä! Onko sulla nyt sellainen tilanne niin kuin ex-alkoholistilta, että tippaakaan ei saa antaa periksi? Että jos vaikka joku vanha kuppi menee rikki ja joudut ostamaan uuden tilalle, tilanne repeää käsistä?

      Poista
  9. Ilmoittaudun terapiaan! Löysitpä kyllä kauniit kupit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! Mietin, pitäisikö meidän hakea tukea Raha-automaattiyhdistykseltä. Vai perustuuko toiminta täysin vapaaehtoisuuteen? Mistä löytäisimme tarpeeksi parantuneita kuppihamstraajia tukihenkilöiksi?

      Poista
  10. Hamstraisin varmasti kuppeja, jos minulla olisi kunnollisen kokoinen keittiö. :D Nyt tarvisin kyllä terapiaa lasihamstraukseen: aina kun näen kirpparilla tai kierrätyksessä lasin, jollaisia kerään, en voi olla ostamatta niitä, vaikka ne eivät ole erityisen harvinaisia ja vaikka en todellakaan tarvitsisi enää yhtään! Minulla on niitä jo niin paljon, että muutama toimii ihan muussa kuin juomatarkoituksessa.

    Mutta ostamasi kupit ovat tosi söpöt. :) Eikä hamstraaminen ole vaarallista, jos yhtä ostettua tavaraa kohden laittaa jonkun pois, joskus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos mulla ei olis keittiössä tilaa hamstrata kuppeja, laittaisin olohuoneeseen vitriinin ja hamstraisin sinne. *vinkki vink*

      Lasiesineissä on jotakin vastustamatonta. Miekin tykkään värillisestä lasista.

      Tuo lopun "joskus" on ihanan armollinen :) En mie tosiaan heti eilispäivänä rynnänny astiakaapille niitä kahdeksaa kippoa poistamaan. Se on vielä suunnitelman asteella. Toteutumiseen saattaa mennä jonkin aikaa.

      Poista
  11. Terapian tarvetta olisi myös täällä suunnalla. Enpä yhtään ihmettele, että et voinut vastustaa kuppeja...huokaus...ne on niin kauniit ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ajattele, jos olisi oma puutarha, jossa olisi oikein iso pöytä ja valkoinen lakana liinana. Nämä kupit sopisivat sinne niin hyvin. Niin hyvin, että minun on pakko hankkia itselleni kuppeihin sopiva puutarha.

      Poista
  12. Täällä kans terapian tarpeessa :D Ei tosiaan pitänyt alkaa keräämään myös kahvikuppeja, varsinkaan tuollaisia pieniä, joille tarvetta on suunnilleen kahdesti vuodessa. Sitten sorruin japanilaisiin kuppeihin ja piti pysyä niissä, paitsi sitten löytyi tosi nättejä eurooppalaisia ja siinä vaiheessa päätin, että Arabiaan en tosiaankaan sitten sorru ja tilanne on nyt kai se, että noin puolet mun kupeista on Arabian puhalluskuvioisia, joita ei tosiaan pitänyt tulla :D Nyt niille pitäisi rakentaa oma hylly, kunhan keksisi, että millaisen, kun ne ovat täyttäneet kaikki vapaat paikat, mitä oon löytänyt meidän pienestä keittiöstä. Mutkun ne on niin söpöjä ja jos yksi kuppi maksaa vaan esim euron, niin ei sitä voi mitenkään vastustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arabian vanhat kupit, ammmmmmmm <3 Onneksi ne on aina niin kalliita eikä niitä koskaan tule kirppareilla vastaankaan, etten ole niihin vielä sortunut. Joku päivä se on vielä edessä, tiedän sen.

      Poista
  13. Haha! Osuit naulan kantaan. Hamstrauskohde vaan vaihtelee. Äsken aamupäivällä juuri taputtelin itseäni olalle, kun vein postiin jälleen yhden laatikollisen myytyjä lasten kamppeita. Samalla reissulla piipahdin sitten parilla kirpparilla ostellen kankaita, verhoja, lastenkamppeita ja hain yhden huutiksesta ostamani lakanapaketin (nekin oli vahingossa lakanoita eikä pussilakanoita, kun luin ilmoituksen huolimattomasti). Lopputulos: poistomäärä x, lisää tavaraa 3x. Hyvin meni... Tällä hetkellä heikkokohtani on näemmä tekstiilit (lakanat, verhot, kangaspalat --> kun näistä kaikista voisi ommella, jos olisi aikaa) ja peltipurkit (joita en kyllä kovin kalliilla raatsi ostaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kankaat ja askartelujutut on kyllä paha, niitä ei mitenkään pysty vastustamaan. Mutta mistä johtuu, että vaikka niitä kankaita olis kuinka järjettömästi, ei koskaan löydy juuri tiettyyn kaavaan sopivaa kangasta kaapeista.

      Peltipurkit on myös sellainen keräyskohde, joiden edessä järki kaikkoaa. Vanhat peltiset asiat on vain niin sympaattisia. Tiedostan tämän ongelman, ja yritän tarkoituksella pysyttäytyä peltipurkkien suhteen kohtuudessa.

      Poista
  14. :D Ainakin vuoden olen kärsinyt muumimuki-hamsteriasta ja -ahdistuksesta. Ne on ihan liian pieniä omaan käyttöön. Niitä on ihan liikaa. Lupaan joka kerta, että lopetan ostamisen. Olen monta kertaa päättänyt myydä ne pois ja joka kerta juuri silloin markkinoille tulee uusi AIWAN IHANA muki tai saan jonkun puuttuvan mukin vastustamattoman halvalla. EIkä ne edes ole niin hienoja. -Kyllä nuo omenankukka mukit minun keittiööni sopisi. Muumeja paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muumimukit on kauheita, olen niistä ihan samaa mieltä. Niitäkin tulee keräiltyä, vaikken edes haluaisi. Joskus jo myin niitä pois, mutta sain myytyä vain arvokkaimmat ja tavalliset mukit jäi jäljelle. Ja kun niitä oli jäljellä, piti alkaa keräillä uudestaan.

      Toivottavasti niiden arvo ei koskaan tipu, ja voin ajatella niitä sijoituksena.

      Poista
  15. Ihanat kupit! Aivan ehdottomasti hyvä ja välttämätön ostos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kun täältä löytyy ymmärrystä! :)

      Poista
  16. Mulla on miehen mielestä kuppineuroosi...
    Opiskeluaikana sain mummolta rahaa, osta opiskelijakämppään kunnolliset mukit, ostin alennuskopasta millenium-muumimukeja 12kpl (ne oli edullisempia kuin valkoiset teema mukit joita mummo oli ajatellut ja jäi viä muumiteemalla rahaa pizzaankin...).
    Mummo sai suunnilleen halvauksen kun näki muumimukini ja sit sain lahjaksi vanhan arabian ruusukuppiastiaston.

    Mies sai muutama vuosi sitten halvauksen kun tajusi jostain, et ne milleniummukit mitkä löysin varastosta kun laitettiin lusikat yhteen, on rahanarvoista tavaraa. Ne tartti laittaa varastoon. Osti mulle just noita kultakeramiikan kukkakuppeja (ruusua, omenankukkaa...).

    Ne milleniummuumit on aitassa.
    Mä en kyllä tajuu, miksi mukeja pitää säästää.

    Ja niistä mummon ruusukupeista juon pyhäkahveeni, kun on aikaa hienostella ja kippistän muorille pilvenreunalle.

    VastaaPoista
  17. Hei! Jos joskus kyllästyt kuppeihin niin voisin ostaa. Meillä on häät tulossa ensi kuussa omenapuiden kukinnan aikaan niin olisi loistava häälahja itselle. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve! Ja anteeksi myöhäinen vastaus! Nämä kupit myin pois jo muistaakseni viime kesänä. Mutta löytyisikö samanlaisia esimerkiksi Torista? Onnea metsästykseen ja onnea tulevalle avioparille! :)

      Poista
  18. Samaa aloin kysellä että myytkö kuppeja. Joo,täällä on yksi kuppihamstraaja. Kuppeja on niin paljon että niitä on varastoitu laatikkoon ja mitään en vielä ole raaskinu myydä pois. Jokin astiaterapia olisi tarpeen. 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ihmeessä tämä vanha postaus on täältä noussut esiin! :D Onpa harmi juttu! Myin kupit jo silloin, kun aloin tehdä massiviista tavaranraivausoperaatiota :)

      Kupit on kyllä petollisia! Niitä vain kertyy ja kertyy.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!