torstai 30. huhtikuuta 2015

Kenkäkompromissi



Tänään oli pitkän sijaisuuden viimeinen päivä, ja niin on vain pakko vapun kautta palata takaisin ankeaan arkeen. Toukokuu näyttää aivan tyhjältä, ja kesäkuussa alkaa taas toinen työ eri alalta, pätkä sekin.


Olen vallan tykästynyt tähän väliaikaiseen, keskiluokkaiseen elämäntyyliini, ja olenkin lahjakkaasti pistänyt rahaa haisemaan. Näin jälkikäteen analysoidessa huomaan, että humputtelurahasta noin 75 prosenttia on mennyt senkaltaisiin elämän välttämättömyyksiin kuin postikortit, tarrat ja kiiltokuvat. Paperiset pillit tulevat hyvänä kakkosena.


Onkohan tämä normaalia; olen kehittänyt erilaisiin postikortteihin jonkinlaisen keräilyvimman. Värikkäät postikortit kaupan hyllyillä ovat minulle vähän kuin tyhjät muistikirjat kirppareilla: ne vain on pakko kaikki saada itselle. Ihan kaikki. Muistikirja, jossa on lentokoneiden kuvia kannessa - minulle. Muistikirja, jossa on kirjoituskoneen kuva kannessa - minulle. Muistikirja, jossa on kissan kuvia kannessa, vaikken edes tykkää kissoista tai ymmärrä niiden olemista - minulle. Muistikirja, jossa ei ole edes mitään kuvaa, mutta tosi hienoa paperia - minulle. Luonnollisestikaan hienoja muistikirjoja ei käytetä noin vain ajattelematta mihin tahansa töherryksiin ja arkipäivän aivoituksiin, vaan ne täytyy varata kaikkein hiotuimmille ja uraauurtavimmille ajatuksille. Sellaisille, jotka kerrotaan jälkipolville, ja joista minut kuolemani jälkeen muistetaan. Sen kaltaisille kuin Kirsi Kunnaksen


Elämänonni ei ole sitä että istuu puutarhassa ja nauraa, huokaisi kuningas. Elämänonni ei ole olla kaunis kuin kukka ja laulaa kuin lintu, vaan olla kukka ja olla lintu.


, mutta ei tietenkään mikään Kirsi Kunnaksen 1950-luvulla julkaistu ajatus kelpaa muistikirjaan, vaan joku oma, yhtä hieno tai oikeastaan vielä hienompi oivallus. Toistaiseksi muistikirjani ovat vielä koskemattomia, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että tyhjiä muistikirjoja on syytä olla käsillä runsaasti siltä varalta, että kuolemattomat sanat alkavat äkkiseltään pursuta ulos maailmaan, kohti muita ihmisiä. Aina täytyy muistaa varautua tulevaan ja yllättävään inspiraatiotulvaan.


Takaisin niihin markettiostoksiin. Siis postikortteja, tarroja ja kiiltokuvia. Entäpä nuo taustalla näkyvät Muumi-kiiltokuvat: ei mitään ajatusta, mitä niillä tekisin, mutta on ne niin hienoja! Miten voi kaupan paperiosastolla mennä nuppi niin pyörälle? Ihania, ihania paperijuttuja!

 



Tiedoksi annettakoon myös, että päädyin nyt sitten lopulta kuitenkin hommaamaan kirppismekolle soveliaammat kengät. Edellisessä postauksessa mekon kanssa sovittamani ruskeat Clarksin oivalliset nahkakengät, jotka ovat todella hyvät jaloissa ja muutenkin laadukkaat, saivat niin nyrpeän vastaanoton, että aloin itsekin epäillä omaa olemassaoloani ja raahauduin sitten kenkäkauppaan.





Hetkeäkään en kuvittele, ettäkö koko päivää jaksaisin nämä muovipopot jalassa humpata. Ihan suosiolla etsin samalla myös matalat, tossumaiset kengät, joihin voi korot vaihtaa sitten, kun nilkat alkavat osoittaa mieltään.


Tossukengät näyttävät oikein näteiltä ja sirpakoilta. Eivät ehkä tässä kuvassa mutta oikeasti näyttävät.





Eikä siinä vielä kaikki! Niin kuin MacGuyver, läpyskätossut selviävät tiukkaakin tiukemmasta pinteestä ja muuttavat muotoaan kuin kameleontti! Ne taipuvat ja ujuttautuvat jopa käsilaukkuun!


Aivan ylihintaiset olivat nämä tossukat ollakseen tuommoiset epäergonomiset läpyskät (näiden valmistaminen maksaa varmaan 20 senttiä), mutta luulen, että näille löytyy jatkossakin käyttöä. Korkokengät vain eivät ole ihmisiä varten suunniteltu.





(Lisähuomautus tähän väliin suluissa, koska en itsekään halua vielä tietoisesti ajatella tätä ongelmaa. Ylihintaiset läpyskäkengät, joiden valmistuskustannukset kehitysmaassa ovat noin kahdenkymmenen sentin luokkaa, mahtuvat ehkä juhlalaukkuuni, jonka myöskin hervottomalla ja täysin käsistä karanneella shoppailureissulla ostin, ja jonka ylimmäinen valintakriteeri lopulta oli mahdollisimman edullinen hinta eikä esimerkiksi tyrmäävä tai edes siedettävä ulkonäkö, ja jonka kätevästi löysinkin viimeisimmästä mahdollisesta aletuotteiden alealekorista, mutta entäpä sitten ne kengät, joita jaloissani pidän, joissa on korot, jotka eivät taitu kasaan niin kuin nämä monitoimiläpyskät, mihinkähän ne sitten pannaan, kun korot vaihtuvat läpysköihin. F-f-f-f. )


Nyt kun vappu ja häät saadaan juhlittua, täytyy taas miettiä uusia vapaa-ajan harrasteita. Taidan jatkaa siitä, mihin jäin, ja kantaa taas ompelukoneen esille. Ehkäpä alan myös rustailla postikortteja, kerran niitäkin nyt löytyy tolkuttomat määrät.

 
Näillä lakeuksilla oman alan töiden löytyminen on vähän kuin kaivaisi joku päivä yllätyksekseen timantteja omasta ahterista. Sijaisuustimantti oli hirvittävä onnenpotku, ja on kovin haikeaa, että se pätkä on nyt ohi. Melkein jo unohdin, mitä on, kun joutuu suunnittelemaan itselleen päiväjärjestystä tyhjästä.

 
Mutta eipä siinä; ompelukone, täältä tullaan taas!


10 kommenttia:

  1. Sinä se osaat kirjoittamisen taidon. Hihittelin täällä sinun kenkäongelmillesi.
    Oikein mukavaa vappua sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Vappu meni, mutta mukavaa kuluvaa viikkoa nyt!

      Poista
  2. Aivan hemmetin hienot korkkarit!! :) Saako udella, että mistä ostit? Itselläkin kengät hakusessa ystävän tuleviin häihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoiset korkkarit on Kookengästä, muistaakseni vajaa 60 e :)

      Poista
  3. Hahah, voihan kiiltokuvat ja muistikirjat :D mä oon hurahtanut totaalisesti kirppisten postikortteihin. Kanskii tsekata se valikoima, löytyy aikamoisia yksilöitä.. Ja työttömyys on hanurista.

    t:Titta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirppisten postikortit. Mitä luulet, olisinko tsekannut valikoimaa?

      :) :)

      Poista
  4. Voi, juuri syntymäpäivänäni naureskelin, että mitenhän monta vuotta sitä pitää täyttää ennenkuin pääsee "Tiimarivaiheesta" yli :D Muistikirjat kauniilla kansilla, värikkäät vihot, kiiltokuvat, tarrat, kaikki sievä pieni paperitavara.. Ja nimenomaan laatikoihin hamstrattuna, yleviä ajatuksia odottamassa.
    Ihanan värikäs blogi sinulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiimarivaihe ei koskaan mene ohi. Itse asiassa ostin Tiimarin loppuunmyynneistäkin niitä muistikirjoja (tietenkin). Ne odottelevat myös siellä samassa laatikossa (tietenkin).

      Poista
  5. Voi ettien että, kun sinulla on mahtava kirjoitustyyli 😄 Todella piristävää ja letkeää sananpartta lukee mielellään! Jos jostain löytyis samaan tapaan kirjoitettu kirja lukisin sen ehkä yhdellä istumalla! Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, kiitos. Tulostan kommenttisi, liimaan paperiin yhden hienoimmista kiiltokuvistani ja kehystän paperin seinälle.

      (Vinks.

      Erlend Loe, Supernaiivi
      Miika Nousiainen, Vadelmavenepakolainen
      Kafka, Muodonmuutos
      Juhani Aho, Rautatie)

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!