maanantai 9. maaliskuuta 2015

Ratkoja raikaa



Olen tänään ommellut maailmankaikkeuden vaikeimmat hihat ja saanut kukkamekon lähes valmiiksi. Nyt sen voikin sitten jo purkaa.


Tyhmä päivänvalo paljasti, että silitysrauta oli tehnyt tuhojaan illalla suhaillessa. Silitin joko liian kuumalla tai sitten kankaisiin on sotkeutunut tukikankaiden liimoja; silittämäni reunat ovat ruskeita niin kuin reunat olisi hikoiltu puhki. Valo on outo juttu; nyt kun aurinko alkaa laskea ja valo on kellertävää, ruskeita läikkiä ei huomaa muuten kuin tarkasti syynäämällä. Keskipäivän ankaran valon aikaan läikät ovat todella silmiinpistävät.


Niin lähellä mutta niin kaukana. Pakko tehdä yläosa uudelleen.





Minihihat näyttävät simppeleiltä, mutta ovat eittämättä vaikeimmat koskaan tekemäni hihat. Yritin googlettaa ohjeita ja etsin apua ompeluopaskirjoista, mutta vastaavaa hihaa en löytänyt. Hiha on siis kaksipuoleinen, ja se tikataan kiinni jo ennen vuoriin ja etukappaleeseen kiinnittämistä. Pääaukko ja olkasaumat ovat jo kiinni, joten hihan paikoilleen ompelemisessa on minimaalisesti liikkumavaraa. Koska liikkumatilaa ei ole, hiha täytyy ommella kahdessa osassa: ensin olalta alas eteen ja sitten olalta alas taakse.


Kirjalliset ohjeet ovat niin käsittämättömän abstraktit, etten ole varma, ymmärsinkö ompelusuunnitelmaa oikein. Niin kertakaikkisen ihmeellisen vaikeaa oli kiinnittää hiha paikoilleen. Mutta jos nyt teen yläosan uudelleen, saan hyvää harjoitusta. Ehkä toisella kerralla vaikea vaihe onkin jo ihan helppo.








Tuommoinen siitä sitten tulee, kunhan se vuonna 2048 valmistuu.


PS. Jos kangas kestää 60 asteen pesun, miksi se ei muka kestä kolmen pisteen silitystä?


2 kommenttia:

  1. Oisko kangas jotenkin ajan kanssa kärsinyt, kerroithan että kangas oli vanhaa? Toivottavasti nyt toinen yritys onnistuu, koska mekko on kerta kaikkisen viehättävä ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että tämä kukkakangas olisi oikeasti vanhaa. Jos ostan oikeasti vanhaa kangasta, kokeilen rajusti napauttamalla, onko se päässyt hapristumaan.

      Luulen, että ihan vain yksinkertaisesti poltin kankaan liian kuumalla. Alkuperäinen tarkoitushan oli tehdä kankaasta pussilakanat, ja pesin ne siksi alkuun 60-asteessa. Ajattelin, että pussilakanoiden täytyy kestää tuo kuumuus, ja jos kangas menee pilalle, siitä ei olisi ollut pussilakanaksi. Outo juttu, että kangas kestää korkean asteen pesun, muttei kuumaa silitystä.

      Poista

Mukava, kun jätit jälkesi!